Mika Aaltolan kolumni: Kuuluvatko edut ja arvot? - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Mika Aaltolan kolumni: Kuuluvatko edut ja arvot?

Jos Suomella on vaikkapa tunnin tapaaminen Venäjän tai Kiinan presidentin kanssa, pitääkö tuoda esiin ihmisoikeuskysymykset? kirjoittaa Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola.

14.11. 8:00

Ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko tehdään yleensä kerran hallituskaudessa informoimaan maan sisäisestä tahtotilasta eri osapuolia sekä lähettämään signaalia Suomesta ulospäin jatkuvuuden, vakauden ja eheyden vaalijana.

Niin työpaikka- kuin valtiotasollakin strategiapapereista tuppaa tulemaan varsin ylevää ja korkealentoista tekstiä, vaikkakin niiden pitäisi jalkautua arkiseen toimintaan ja vetää konkreettisia ratkaisuja kuin veturi.

Toisaalta lauseet ovat varsin punnittuja ja sanamuodot ovat jo itsessään ulkopoliittisia tekoja ja sisäpoliittisten voimasuhteiden ilmaisuja. Selontekoprosessien vetäjät ovat taitavimpia diplomaattejamme. Hatunnosto heidän työlleen.

Strategiassa on hyvä olla juoni. Se priorisoi joitakin asioita ylitse muiden. Joskus ylätason ohjaavat lauseet jäävät puuttumaan tai ovat ristiriitaisia. Muistan hyvin, kun Suomessa tehtiin jokunen vuosi sitten Pohjois-Amerikan strategiaa. Paperi pelkistyi lopulta listaksi noin sadasta olemassa olleesta hankkeesta. Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten.

Nyt keskustelua on käyty ihmisoikeuspainotuksen suhteesta Suomen kylmänviileään pragmaattiseen ulkopoliittiseen linjaan. Inhorealistisen tarpeen ylläpitää suhteita myös ”pahiksiin” koetaan olevan jonkin sortin ristiriidassa ihmisoikeusteeman kanssa.

Ristiriita saattaa kuitenkin olla näennäinen. Joe Bidenista tulee tammikuussa USA:n presidentti. Hänen ensimmäisiä tekojaan tullee olemaan demokraattisten maiden huippukokouksen kokoonkutsuminen. Transatlanttisten maiden, kuten Suomen, lisäksi klubiin kutsutaan Brasilian, Etelä-Afrikan, Intian ja Japanin kaltaisia maita. Maat jakavat samat demokraattiset haavoittuvuudet ja vahvuudet.

 Ei toteutettu intressejä, eikä edistetty arvoja.

Arvojen lisäksi demokratioilla on intressejä, erityisesti suhteessa epädemokraattisiin harvainvaltaisiin maihin kuten Kiinaan. Demokratioiden arvot ja intressit voivat olla täysin sopusoinnussa esimerkiksi jos kauppasopimuksiin koodataan kohta ihmisoikeuksista markkinoille pääsyn ehtona. Tai luodaan työ­oloista ja hiilijalanjäljestä standardeja, joita tuotantomaiden tulee noudattaa. Geopolitiikasta, tai pikemminkin geoekonomiasta, juontuu välineitä ja intressejä, joita sovitamme arvojen kielelle ja päinvastoin.

Perustuslain mukaan tasavallan presidentille kuulu maan ulkopolitiikan ja kansallisen turvallisuuden johtajuus. Valtioneuvoston selontekoa pohditaan seuraavaksi eduskunnassa, jossa ulkoasianvaliokunta lausumaa pidetään lopullisena versiona. Suomi on sikäli jännä maa, että presidentin rooli on vahva mutta strategisissa papereissa ajurin paikalla ovat muut valtiomahdit. Tämä vähentää muuten tasapainoisen selonteon arvoa toimintaa ohjaavana dokumenttina.

Jos Suomella on vaikkapa tunnin tapaaminen Venäjän tai Kiinan presidentin kanssa, pitääkö tuoda esiin ihmisoikeuskysymykset? Asialistalla olisi iso tukku muita tärkeitä kahdenvälisiä asioita, jotka kaipaisivat käsittelyaikaa. Mutta reaktiona saattaakin olla irvokas näytelmä, jossa aikaa palaa tunti luentoon, jossa kerrotaan maiden ihmisoikeuksien paremmuudesta suhteessa demokratioiden vastaaviin. Mitä saavutettiin? Ei toteutettu intressejä, eikä edistetty arvoja.

Jos taasen Euroopan tai demokratioiden unioni viestittää vastaavaa esimerkiksi markkinoille pääsyn kautta, strateginen viesti intresseineen ja arvoineen kuuluu myös Taivaallisen rauhan aukiolle.

Kirjoittaja on Ulkopoliittisen instituutin johtaja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?