Kommentti: Vastaamon varastetut terveystiedot voivat olla kuumaa kauppatavaraa vakoilussa – nämä asiat kiinnostavat vieraan vallan agentteja - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Kommentti: Vastaamon varastetut terveystiedot voivat olla kuumaa kauppatavaraa vakoilussa – nämä asiat kiinnostavat vieraan vallan agentteja

Kiristäjän haltuun päätyneet kymmenientuhansien suomalaisten mielenterveyttä koskevat tiedot ovat juuri sellaista materiaalia, jota ulkomaalaiset tiedustelupalvelut ovat aina yrittäneet hankkia painostettavista kohteistaan, Arja Paananen kirjoittaa.

Vastaamon tietovuodon vaarallisuus moninkertaistuisi, jos terveystietoja päätyisi valtiollisten tiedustelupalvelujen käsiin.­

29.10. 7:57

Entä jos tulee toinen, kolmas tai neljäs aalto?

Koronaviruksen kohdalla tällainen visiointi on meille jo tuttua, mutta samansuuntaista pohdiskelua on syytä harjoittaa myös psykoterapiakeskus Vastaamon hakkeroinnin kohdalla.

Riippumatta siitä, kuka on alkuperäinen hakkeri ja mitkä olivat alkujaan hänen motiivinsa, hänen hallussaan olevat kymmenientuhansien suomalaisten mielenterveyttä koskevat tiedot ovat potentiaalinen uhka sekä vuodon uhreille että koko Suomelle vielä vuosien tai vuosikymmenten ajan.

Useat asiantuntijat ovat arvioineet, että Vastaamo-hakkeroinnissa ei ollut kyse hybridivaikuttamisesta – eli siis toisin sanoen jonkin vieraan valtion koordinoimasta tahallisesta vihamielisestä teosta, jonka tarkoituksena olisi horjuttaa suomalaista yhteiskuntaa.

Mutta se, mikä ei ole lähtökohtaisesti hybridiä, saattaa silti valitettavasti muuttua hybridiksi kiristysskandaalin toisessa tai kolmannessa aallossa.

Jos ja kun alkuperäinen kiristäjä ei ole saanut rahaa sen paremmin Vastaamolta kuin uhreiltakaan, tyytyykö hän tyynesti vesiperään? Vai saattaisiko hän etsiä parhaillaan maksajaa jostain muualta?

Tai yrittäisikö hän ehkä jopa rahastaa samalla materiaalilla monesta eri lähteestä, vaikka hän lupaileekin näennäisen jalosti tuhoavansa yksittäisten uhrien tiedot lunnassummaa vastaan?

Mikään ei liene mahdotonta, jos mitään moraalia ei alkujaankaan ole.

Tällä hetkellä on tiedossa, että alkuperäiseksi kiristäjäksi arveltu henkilö on ottanut yhteyttä suomalaiseen journalistiseen mediaan. Mutta keihin muihin hän on ehkä ottanut yhteyttä? Tai onko kenties jokin muu taho ottanut häneen jo itse yhteyttä?

Lintukoto-Suomessa unohtuu usein, että mikään meidän oma tapahtumamme tai uutisemme ei jää enää yksin meidän tietoomme.

Eli viimeistään siinä vaiheessa, kun Vastaamo-skandaali tuli ensi kertaa julkisuuteen reilu viikko sitten, on Tor-verkossa liikkunut mahdollisesti myös lukuisia muita potentiaalisia kiristäjiä tutkimassa alkuperäisen kiristäjän lupaamia listoja.

Liikkeellä on saattanut olla myös vieraiden valtioiden edustajia. Osa heistä kenties pelkkää hyvää hyvyyttään kiristäjän paljastaakseen, mutta osa kenties myös pahaa pahuuttaan hyötyäkseen tiedoista itse.

Mahdollista on myös, että kun kiristäjän näytille laittama valtavan suuri tiedosto oli hetken aikaa verkossa saatavilla, sitä ovat osanneet olla juuri silloin kalastelemassa myös he, joilla olisi houkutusta päästä surffaamaan myöhemmillä aallonharjoilla.

Yksikään suomalainen Julkisen sanan neuvoston (JSN) ohjeisiin sitoutunut tiedotusväline ei julkaise vääryydellä hankittuja terveystietoja eikä Vastaamo-vuodon uhreista kerrota nimellä ilman heidän omaa suostumustaan.

Mutta entä jos tällaista materiaalia päätyisi vaikkapa ulkomailta käsin pyöritettävän nettijulkaisun haltuun? Tietoja saatettaisiin hyödyntää esimerkiksi niin, että niitä käytettäisiin yksittäisten suomalaisten avainhenkilöiden mustamaalauksen pohjana viittaamatta niihin silti suoraan.

Vastaamon tietoturva on ollut asiantuntijoiden mukaan heikolla tasolla.­

Moni suomalainen on tähän mennessä nauranut ajatukselle, että meistä tavallisista talliaisista saattaisi olla kiinnostunut jokin vieras valtio. Vastaamo-vuodon jälkeen ei naurata enää yhtään.

Uhrien joukossa on kaiken todennäköisyyden mukaan kokonainen kirjo yhteiskuntamme keskeisiä pystyssäpitäjiä: poliitikkoja, tuomareita, poliiseja, sotilaita, suuryritysten johtajia, yksityisyrittäjiä, tutkijoita, toimittajia ja niin edelleen.

Siellä on myös aivan tavallisia perheenäitejä, isiä ja lapsia – yksinkertaisesti keitä tahansa. He ovat etsineet alkujaan mielelleen terveyttä, mutta nyt heidän mielenrauhansa on viety.

Näiden kaikkien ihmisten ja heidän läheistensä turvallisuudentunne, usko terveydenhuoltojärjestelmäämme ja luotto lainsäätäjiimme on kovalla koetuksella.

Kaiken lisäksi kiristys tapahtuu juuri nyt, koronapandemian aikana, kun terveydenhuolto on muutenkin kriisin partaalla ja ihmisten henkinen kantti koetuksella. Pahimmassa tapauksessa tämä voisi vaikuttaa niin, etteivät ihmiset uskaltaisi enää hakea henkistä apua, kun he pelkäisivät tietojensa vuotamista seuraavaksi jostain muualta.

Toisin sanoen se, mikä ei todennäköisesti käynnistynyt hybridioperaationa toimii jo nyt kuin hybridioperaatio Suomea vastaan. Ulkovalloille tarjoutuu mahdollisuus vähintäänkin tarkkailla sivusta, kuinka me tästä kaikesta selviämme.

Seuraavien aaltojen ikävimmät skenaariot voisivat liittyä puolestaan siihen, jos kiristäjä antaisi hallussaan olevat tiedot ulkomaalaiselle valtiolliselle vaikuttajalle. Päätyisivätpä tiedot vaikkapa Kiinalle, Venäjälle tai Yhdysvalloille, jokaiseen niistä liittyisi omanlaisiaan vaaroja.

Ulkomaalaiselle tiedustelupalvelulle laaja otos vieraan valtion kansalaisten mielenterveystiedoista olisi kuin lottovoitto.

Esimerkiksi Neuvostoliiton turvallisuuspalvelu KGB ja sen nykyiset seuraajat FSB ja SVR ovat aina käyttäneet vakoilussa hyväkseen nimenomaan kohteidensa henkilökohtaisia persoonallisuuden piirteitä ja henkilökohtaisia ongelmia.

Kurkistuksen KGB:n keinoihin tarjoaa esimerkiksi Venäjä-tutkija Arto Luukkasen vuosi sitten julkaisema kirja Suomi hajoavan imperiumin sylissä (Otava).

Luukkanen hankki kirjaansa materiaalia Ukrainan valtion avautuneista neuvostoarkistoista, ja yksi hänen löydöistään on Neuvostoliiton valtiollisen turvallisuuskorkeakoulun tuottama kirja nimeltä Amerikkalainen tiedustelu. Kirjassa opastetaan seikkaperäisesti, kuinka KGB voi pakottaa yhdysvaltalaisia CIA:n agentteja yhteistyöhön kanssaan.

Opaskirjan mukaan kohteen värväys aloitetaan aina psykologisella tiedustelulla ja selvittämällä, onko kohteella henkilökohtaisia heikkouksia. Otollisia piirteitä ovat kirjan mukaan esimerkiksi valtavirrasta poikkeava seksuaalinen suuntautuneisuus tai ”voimakas halu naisiin, alkoholiin, huumeisiin tai uhkapeliin”.

Kun KGB oli selvittänyt kohteen henkilökohtaiset haavoittuvuudet, niitä pyrittiin seuraavaksi dokumentoimaan esimerkiksi valokuvaamalla. Sopivalla hetkellä todistusaineisto esitettiin painostettavalle henkilölle ja uhattiin tuoda materiaali julkisuuteen.

– Psykologisen luotauksen jälkeen oli löydetty jokin heikkous, jota piti päästä käyttämään hyväksi...Saatiin materiaalia, jonka paljastuminen aiheuttaisi skandaalin, Luukkanen kuvailee KGB:n painostusmenetelmiä.

Itä-Saksan salainen poliisi Stasi oli yksi tehokkaimmista vakoiluorganisaatioista, joka tarkkaili myös omien kansalaistensa henkilökohtaista elämää ja kirjeenvaihtoa. Kuva on Berliinin Stasi-museosta.­

Juuri häpeä ja pelko henkilökohtaisten heikkouksien paljastumisesta on se, millä myös Vastaamo-kiristäjä pyrkii painostamaan uhrejaan.

Vääriin käsiin joutuneina jotkin terveystiedot voisivat olla vahingollisia, vaikka niillä ei koskaan edes kiristettäisi ketään. Jos ulkomaalainen tiedustelu saisi tietää esimerkiksi jonkin poliitikon syvästä koirapelosta tai yritysjohtajan vaikeasta pähkinäallergiasta, se avaisi mahdollisuudet pelotteluun tai jopa kohtalokkaaseen myrkytykseen.

Ulkomaalaisten tiedustelijoiden aikajänne on myös pitkä. Se tieto, mikä saattaa nykyhetken valossa koskea vain jotain tavallista opiskelijaa voi osoittautuakin kiinnostavaksi siinä vaiheessa, jos tämä etenee urallaan vaikkapa kansanedustajaksi tai upseeriksi.

Vastaamo-skandaali on kaiken tämän takia Suomelle todellinen hybriditesti.

Suomalaiset ovat onneksi heränneet nyt keskinäiseen auttamisenhaluun ja sisuun siinä, että kiristäjille ei periksi anneta.

Yhteiskunnassamme on yhä enemmän myös ymmärrystä siitä, että mielenterveysavun hakeminen ei ole mikään häpeä eikä kenenkään pidä suostua kiristettäväksi siinä pelossa, että joku uhkaa julkaista tiedot. Häpeä olkoon yksinomaan kiristäjällä.

Uhrin kannattaa puolestaan muistaa hyvä perussääntö ihmisenä olemisesta. Se, mikä meistä itsestämme tuntuu ehkä nololta, on toisten silmissä ihan normaalia – sillä niillä toisilla on vuorostaan omat noloutensa, vaikka meidän silmissämme ne ovat ihan normaaleja asioita.

Onni onnettomuudessa oli myös se, että Vastaamo-hakkerointi paljastui hetkellä, jolloin koko Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmää ollaan uusimassa. Vuodon ansiosta sote-järjestelmän digiturvallisuus otetaan taatusti tämän jälkeen huomioon vakavasti ja tietoturvan aukot voidaan tukkia.

Suomalaisten geo- ja sotilaspoliittinen sinisilmäisyys karisi vuonna 2014, kun Venäjä valtasi Krimin.

Joskus myöhemmin saatamme muistella, että meidän kyber- ja tietoturvasinisilmäisyytemme karisi vuonna 2020, kun Vastaamon hakkerivuoto paljastui.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?