Arja Paanasen kolumni: Pietarin taloista saa koronalohtua - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Arja Paanasen kolumni: Pietarin taloista saa koronalohtua

Pietarin jyhkeät vanhat talot seisovat paikallaan tyyninä. Ne ovat kestäneet pietarilaisten mukana elämän monet katastrofit jo ennen koronapandemiaa, Arja Paananen kirjoittaa.

25.10.2020 8:00

Koskaan ennen ei ole käynyt näin – ja nyt kävi taas! Tämä lentävä lause on venäläisten viljelemä elämänviisaus, joka hymyilyttää väkisinkin.

Sanonnan keksijäksi väitetään nyt jo edesmennyttä pääministeri Viktor Tshernomyrdiniä. Hän tuli kuuluisaksi muistakin sutkautuksistaan, joissa oli sekä itseironiaa että venäläisen ihmisluonteen tarkkaa ymmärrystä.

Koronapandemian seurauksena luulen kuitenkin tajuavani lausahduksen syvimmän olemuksen vasta nyt.

Katunäkymä Fontanka-joen varrelta Pietarissa.

Lauseeseen on kiteytetty itse asiassa koko ihmiskunnan taipumus unohtaa tai kieltää aiemmin kokemamme epäonnistumiset ja katastrofit, kunnes me väistämättä törmäämme niihin jälleen kerran uudelleen.

Koskaan takaiskut eivät toistu silti aivan samanlaisina, minkä vuoksi ne tulevat meille joka kerta kuin täytenä yllätyksenä.

Tshernomyrdinin elämänviisaus tunkeutui vastikään korviini pietarilaisessa ravintolassa, jossa istuin miettimässä tätä kolumnia. Lausetta käytti paikallinen nuorimies niin tohkeissaan, että se kuului turvavälinkin takaa.

Tajusin, että siinähän on sanottuna juuri se, mitä olin pohtinut sekä koronaan että Pietariin liittyen.

Palatsiaukio ja Aleksanterin pylväs Pietarissa.

Mihailin palatsi Pietarissa Fontanka-joen varrella.

Olen kiertänyt viime viikkoina ahkerasti Pietarin keskustan upeita vanhoja kortteleita ja miettinyt, mitä kaikkea ne ovatkaan nähneet.

Jyhkeät vanhat talot seisovat paikallaan tyyninä, vaikka osa niiden rakentajista oli joko orjan tai sotavangin asemassa. Sittemmin talot ovat nähneet sekä tsaarinvallan loiston että tsaarin kaatumisen.

Talot ovat kokeneet myös neuvostovaltion alkuaikojen kaaoksen, Stalinin vainot, toisen maailmansodan kauhut piirityksineen ja nälänhätineen, kommunismin mahdin vuodet sekä Neuvostoliiton romahduksen.

 Mitä kaikkea Pietarin vanhat sinnikkäät talot ovatkaan nähneet.

Uuden Venäjän hälläväliä-ajoista talot ovat selvinneet myös hämmästyttävän hyvin aina näihin päiviin asti, jolloin moni niistä on päässyt vihdoinkin kokemaan ansaitsemansa kasvojenkohotuksen.

Tälle aikajanalle mahtuu monta monituista pietarilaista ihmissukupolvea, joista jokaiselle on tullut yhtäkkiä eteen jokin katastrofi siinä vaiheessa, kun he ovat vähiten sitä odottaneet.

Vasta julkisivuremontoitu 1800-luvun alun talo Pietarissa.

Kun koronaeristys iski päälle keväällä, hain virtaa metsistä ja järvien rannoilta. Suomen luonnossa on jotain pysyvää ja rauhoittavaa.

Pietarissa tuon saman tunteen voi kokea ydinkeskustan sinnikkäitä taloja katsellessaan. Samalla tajuaa senkin, kuinka elämä kulkee aina eteenpäin, vaikka väillä meitä jokaista koetellaan.

Kun tulin Pietariin seitsemän kuukauden koronatauon jälkeen, kotikorttelini näkymät olivat muuttuneet huimasti. Vieressä oleva 1800-luvun alun pikkupalatsi oli kokenut sinä aikana julkisivuremontin ja hehkui ryhdikkään oranssinkeltaisena. Kotitaloni edustalle oli rakennettu uusi jalkakäytävä muhkeista kivilaatoista ja työn jälki näytti niin hyvältä, että se kestänee heittämällä sata vuotta.

Pietarissa tehdään uutta jalkakäytävää jykevistä kivistä.

Tuntuu myös jotenkin lohdulliselta tajuta, että kävipä koronaviruksen kanssa kuinka tahansa, Pietarin vanhat talot eivät siitäkään hätkähdä.

Ja vielä tulee sekin aika, jolloin me emme enää muista koko koronavirusta – kunnes jokin vitsaus yllättää taas.

Kirjoittaja on Venäjään erikoistunut Ilta-Sanomien erikoistoimittaja.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?