Pandemiat ovat julkisia spektaakkeleja. Muutaman viikon tai kuukauden ajan julkisuudessa jännitetään tappavan taudin leviämistä. Sitten huomio helposti herpaantuu. Tämä rajattu keskittymiskyky on tarpeeksi hyvä, kun tartuntatauti on ollut enemmän pelko kuin todellinen uhka. Näinhän Suomen näkökulmasta kävi esimerkiksi SARSin ja lintuinfluenssan kohdilla.
Mutta jos kyseessä on todellinen maailmanlaajuiseksi levinnyt ja kohtuullisen tappava influenssa, tämä keskittymiskapasiteetti on liian rajallinen. Seurauksena on helposti syvää turhautumista ja summittaista sättimistä, kun tauti ei häviä vaan palaa aaltoina.
Pandemia on usein kuukausien ellei vuosien pituinen sekä muodoltaan aaltomainen. Esimerkiksi Espanjantauti tuli kolmessa aallossa noin kahden vuoden aikana, joista toinen oli tuhoisin. Korona näyttää noudattavan, kuten oli hyvin todennäköistä, samaa kaavaa. Talvesta saattaa tulla synkkä, koska keskittyminen herpaantui kesällä. Vaikka maskit ovat ilmestyneet katukuvaan ja kontakteja rajoitetaan, ennenaikaisen itsetyytyväisyyden hintaa maksetaan pitkälle jouluun.
Yhteiskunnallinen poikkeustila ei ole missään hetkessä ohi. Suomessa valmiuslaki saatettiin keväällä voimaan taltuttamaan tautia. Ottaen huomioon taudin aaltomaisen muodon, on hyvä kysyä, miksi se lopetettiin kesken pandemian todennäköistä kulkua, ensimmäisen vaiheen päättyessä? Ehkäpä tyyni pyörremyrskyn silmässä oli liiaksi kaikkien mieleen?
Usko pandemian kukistamisesta ilmeni vahvana monin paikoin Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Hyperaktiivinen aikamme suosii nopeasti ohitsemeneviä tapahtumasarjoja. Mutta korona ei suostu sellainen olemaan.
”Korona on monimutkistaja, joka sekoittaa suunnitellun ja oletetun.
Korona on monimutkistaja, joka sekoittaa suunnitellun ja oletetun. Ilman koronaa presidentti Trumpilla olisi hyvät mahdollisuudet voittaa Yhdysvaltojen presidentinvaalit. Mutta taudin levitessä ilman kansallisen tason tehokkaita toimia kansalaisten pelko kasvaa. Epäilyt kohdistuvat Trumpin johtamaan Yhdysvaltojen liittovaltioon, koska yhteiskuntasopimus, jonka mukaan kansalaisen elämän ei pitäisi olla ikävää, lyhyttä ja kurjaa, on vaakalaudalla. Trump on alkanut kehollistamaan pelkoa ja epäilystä. Yhä useammalle hän ei ole taudin kukistava sankari vaan tautia symbolisoiva kummajainen, josta halutaan eroon.
Taudit ovat historiallisesti olleet riidankylväjiä. Ilman koronaa Kiinaan suhtauduttaisiin positiivisemmin kuin nyt. Länsimaissa Kiinaan negatiivisesti suhtautuvien osuus on kasvanut vuodessa noin 10–20 prosenttia. Trumpin tavoin myös Kiina on alkanut monille edustamaan ikäviä tapahtumasarjoja ja epäterveellistä vaikutusta. Usko keskeisiin suurvaltoihin ja niiden johtajiin on rapistunut.
Korona on saanut aikaan oikeamielisyyden puuskia. Ennen tilanteen uutta pahenemista EU:ssa hyväksyttiin yhteisvastuullinen lainanotto. Ilman koronakipuilua päätöstä tuskin olisi saatu aikaa. Nyt valtiojohtajat korostivat hyveellisyyttä, solidaarisuutta ja kykyään osoittaa myötätuntoa almuilla.
Nyt talven kynnyksellä tauti on palannut italiaan. Se riehuu monin paikoin Euroopassa. Ranskaan on juuri julistettu uusi poikkeustila. Maan presidentti Macron totesi koronavaaran jatkuvan todennäköisesti ainakin kesään 2021 asti. Siihen mennessä ihmisten keskittymiskyky on jo täysin maitohapoilla. Käytännön toimista taudin torjumiseksi on tullut identiteettitason riitoja. Ensimmäinen vaihe yhdisti kansalaisia maissaan. Vallassa olleiden hallintojen tuki vankistui demokratioissa. Toisen aallon vaarana ovat tulehtuneet yhteiskunnat ja polarisaatiokipuilun paluu.
Kirjoittaja on Ulkopoliittisen instituutin johtaja.
