Kiina rakentaa digitaalista diktatuuria, joka toimii jo nyt kuin Orwellin painajaisyhteiskunta - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Kiina rakentaa digitaalista diktatuuria, joka toimii jo nyt kuin Orwellin painajaisyhteiskunta

Koronakriisi kavensi sananvapautta entisestään ja moninkertaisti valvonnan, kertoo Katarina Baerin ja Kalle Koposen uusi tietokirja.

Uusi kansallisen turvallisuuden lainsäädäntö tuli hiljattain voimaan Hongkongissa. Erityishallintoalueen poliisilla on käytössään kehittynyttä valvontateknologiaa.­

5.10. 20:19

Sokeaa pistettä ei saa jäädä yhdellekään merkittävälle julkiselle paikalle. Valvontajärjestelmän on oltava kaikkialla läsnä, täysin verkostoitunut, aina toimiva ja täydellisesti hallittava.

Näin linjasi Kiinan kansallisen kehityksen ja uudistuksen komissio vuonna 2015, kertoo Katarina Baerin ja Kalle Koposen maanantaina ilmestynyt tietokirja Kiinan suurin harppaus – Päämääränä maailman valvotuin kansa (Teos 2020). Kirjan teksti on Baerin käsialaa, valokuvat Koposen. Pariskunta asui Shanghaissa elokuusta 2019 tammikuun loppuun 2020.

Shanghai on ikääntyvä megakaupunki: kolmannes shanghailaisista on yli 60-vuotiaita. Tämä vanha pariskunta on asunut vuosikymmeniäyhden huoneen asunnossa Hongkoun vanhassa juutalaisgetossa. Kirjan kuvitusta.­

Viisi vuotta sitten tehdystä linjauksesta on jo tullut arkitodellisuutta Kiinan suurkaupungeissa – siitä Baerin ja Koposen uutuuskirja esittää runsaasti todisteita. Kiinassa arvioidaan olevan yli 400 miljoonaa valvontakameraa. Pääkaupungissa Pekingissä niitä on 1,15 miljoonaa ja Shanghaissa noin miljoona.

”Viranomaisten lisäksi valvontakameroiden kuvavirtaa käyvät läpi omissa olohuoneissaan omilta tv-ruuduiltaan myös tehtävään vihityt vapaaehtoiset, siis kenen tahansa naapurit, ystävät tai sukulaiset”, kirja kertoo.

Rakenteilla on myös systeemi, joka yhdistää reaaliaikaisesti tunnistettuihin kasvoihin kaikki henkilö- ja terveystiedot, tili- ja varallisuustiedot, kouluarvosanat ja rikkomukset. George Orwellin vuoden 1984 painajaisyhteiskunnan Isoveli oli ollut mielissään näistä Kiinan moderneista valvontatyökaluista.

Katarina Baerin ja Kalle Koposen kirja Kiinan suurin harppaus ilmestyi maanantaina.­

Kiinan valvontavimma on sinänsä ollut tiedossa jo pitkään. Jokainen Kiinassa viime vuosina käynyt näkee kamerat ja poliisit suurkaupunkien kadunkulmissa. Valvontateknologian käyttö on tullut tutuksi myös raporteista Xinjiangin maakunnasta, jonka muslimivähemmistön asema käy kuukausi kuukaudelta yhä tukalammaksi. Baerin ja Koposen kirja kokoaa tietoja yhteen, analysoi Kiinan johdon politiikkaa ja tuo esille myös tavallisten kiinalaisten ajatuksia valvontayhteiskunnasta. He näyttävät hyväksyvän valvonnan, koska se luo heille turvallisuuden tunnetta.

Kirja paljastaa myös jättiläisvaltion heikkouden – presidentti Xi Jinping ja hänen koneistonsa eivät ole erehtymättömiä eivätkä kaikkivoipia. Tämän todisti Wuhanista alkanut koronaviruspandemia, joka aiheutti vakavan kriisin ja syvän kyykkäyksen Kiinan taloudessa. Jos epidemian puhkeamiseen olisi puututtu aiemmin, olisi Kiina – ja koko muu maailma – päässyt vähemmällä.

Keskusjohto teki pahoja virheitä ja joutui siitä viime helmikuussa erittäin kovan arvostelun kohteeksi Kiinan sosiaalisessa mediassa. Puhuttiin jo Kiinan Tshernobyl-hetkestä, katastrofista, josta järjestelmä alkaisi murentua.

Vastakohtien ja suurten tuloerojen maa: kirjan mukaan Kiinassa on satoja dollarimiljardöörejä, enemmän kuin missään muualla maapallolla. Samaan aikaan kansasta lähes puolet, neljäkymmentä prosenttia, elää 1370 eurolla. Kuvassa herra Huang ja rouvaHu lopettelivat nuudelilounaalla Hongkoun kaupunginosassa Shanghaissa syksyllä 2019. Kirjan kuvitusta..­

Epidemian salailu sen alkuvaiheessa oli kattavaa. Tapahtumien kulku on paljon puhuva, ja se heijastelee vanhaa kasvojen menetyksen pelkoon perustuvaa toimintakulttuuria. Kirja antaa tästä hyvän kuvauksen.

Wuhanissa marraskuussa 2019 liikkeelle lähtenyt uusi koronavirus tunnistettiin alustavasti 26. joulukuuta. Kaksi laboratoriota kartoitti sen genomin, mutta tämä epidemian torjumisen kannalta keskeinen tieto julkistettiin kansainvälisillä sivustoilla 11. tammikuuta 2020. Viranomaiset suorastaan häiritsivät viruksen jäljitystyötä.

Kiinan johtoon tuli säpinää vasta 13. tammikuuta, kun Thaimaa raportoi ensimmäisestä tartunnasta ulkomailla. Vielä tässä vaiheessa kiinalaiset pimittivät olennaisen tiedon viruksesta: tiedettiin jo, että se kykeni tarttumaan ihmisestä toiseen.

Julkisuudelta piilossa pysynyt Xi piti epidemiasta ensimmäisen puheen 20. tammikuuta. Hän ei kuitenkaan paljastanut itse, että virus levisi ihmisestä toiseen. Sen kertoi pari tuntia myöhemmin Kiinan johtava epidemiologi Zhong Nanshan valtakunnallisessa tv-lähetyksessä.

Kiinan johtaja Xi Jinping joutui koronakriisin vuoksi kovan arvostelun kohteeksi helmikuussa. Internetin sensuuria kiristettiin pian sen jälkeen.­

Korkeimman johtajan käyttäytyminen herätti ihmettelyä sosiaalisessa mediassa. Varsinaisen myrskyn nostatti kuitenkin viruksesta varoittaneen lääkäri Li Wenlian kuolema koronatautiin 6. helmikuuta. Li oli vangittu totuuden kertomisesta.

Hallitus yritti puhdistaa Xin mainetta kertomalla, että presidentti olisi johtanut epidemian vastaisia toimia jo tammikuun 7. päivästä alkaen. Yritys aiheutti takapotkun. Oliko Xi siis itse vastuussa tehdyistä virheistä? Moni kiinalainen kysyi, miksi kaikkein keskeisintä tietoa eli sitä, että virus tarttuu ihmisten välillä, ei kerrottu heti. Ja miksi Wuhanin kaupunki sai järjestää kymmenientuhansien ihmisten kiinalaisen uudenvuoden juhlat tammikuun viimeisenä viikonloppuna? Ja jos presidentti johti joukkojaan jo alkuvuodesta, miksi hän päästi viisi miljoonaa wuhanilaista lähtemään kaupungista eri puolille maata ja maailmaa ennen kiinalaista uuttavuotta?

Kiinaa kuvataan kulissien maaksi. Ylellinen Mixx-kauppakeskus Shanghaissa. Kirjan kuvitusta.­

Salailua tehosti turvallisuuskoneisto, joka ei pidättänyt pelkästään viruksesta ensimmäisinä varoittaneita lääkäreitä. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan kymmenet ihmiset eri puolilla Kiinaa joutuivat tammikuussa putkaan julkaistuaan netissä virukseen liittyviä tietoja. Helmikuun 21. päivään mennessä poliisi oli puuttunut yli 5 000 tapaukseen, joissa rikosnimikkeenä oli ”väärän tai haitallisen tiedon” levittäminen.

Tshernobyl-hetki kuitenkin kuivui kasaan, kun Kiina kiristi maaliskuussa sensuuria koskevaa säännöstöä. Hetkeksi valloilleen ryöpsähtänyt keskustelu tyrehtyi, ja puoluetta arvostelleelta kansanliikkeeltä katosi ilmatila. Loppujen lopuksi koronakriisi vain kavensi sananvapautta ja moninkertaisti kaikenlaisen valvonnan, kirja päättelee. Mutta pelkääkö hallinto silti edelleen väestöään, joka on yhä paremmin koulutettua ja verkostoitunutta? Todennäköisesti.

 Hallituksen tavoitteena on peukaloida ihmisten käytöstä täsmälleen sitä tarkoitusta varten, että kommunistipuolue voi jatkaa äärettömän valtansa käyttöä ikuisesti ja ilman vastalauseita.

Baerin ja Koposen Kiinan suurin harppaus avaa myös kansalaispistejärjestelmää, joka nimisuomennoksestaan huolimatta koskee myös yrityksiä ja viranomaisia. Hyvät teot paisuttavat järjestelmän ”sosiaalisen krediitin” pistesaldoa, jolloin saa etuja verrattuna muihin. Huonot teot taas kutistavat pistepottia ja johtavat rangaistuksiin. Pistesaldon perustana toimivat tiedot kertyvät oikeusviranomaisilta ja muilta valtion viranomaisilta, yritysten tietokannoista, valvontakameroiden kuvavirroista sekä toinen toisiaan rikkeistä ja huonosta käytöksestä ilmiantavilta kansalaisilta.

Heshahangchengin lähiötaloja Shanghaissa. Kirjan kuvitusta.­

Järjestelmä on ollut kokeiluvaiheessa noin neljälläkymmenellä paikkakunnalla, mutta sen tavoitteena on kattaa ennen pitkää kaikki 1,4 miljardia kiinalaista sekä maan miljoonat yritykset ja hallintoyksiköt.

Järjestelmä ei ainoastaan valvo vaan se pyrkii myös muuttamaan ihmisten ajattelua. Kirja siteeraa Human Rights Watch -järjestön tutkijaa Maya Wangia, jonka mukaan hallituksen tavoitteena on peukaloida ihmisten käytöstä täsmälleen sitä tarkoitusta varten, että kommunistipuolue voi jatkaa äärettömän valtansa käyttöä ikuisesti ja ilman vastalauseita. ”Ja se on suoraan Orwellilta”, Wang sanoo.

Parturi Xu leikkasi asiakkaansa hiuksia Hongkoussa Shanghaissa syksyllä 2019. Alueen talot ovat matalia, korkeintaan kaksikerroksisia jaasunnot pieniä yhden huoneen kopperoja. Omia vessoja ei ole, eikä keittiöitä. Kirjan kuvitusta.­

On pelottava ajatus, että tekoälyn avustamat valvontatyökalut eivät ole vain Kiinan käytössä. Samaa teknologiaa on muuallakin, sekä diktatuureissa että demokratioissa. Oikeusvaltiossa sen käyttöä sentään valvoo lainsäädäntö.

Baer tunnetaan muun muassa vuonna 2016 julkaistusta kirjastaan He olivat natseja, jossa hän käy läpi isovanhempiensa elämää Hitlerin Saksassa. Teos voitti Suuren journalistipalkinnon helmikuussa 2017, vuoden kirja -sarjassa.

Katarina Baer pureutuu uudessa kirjassaan Kiinan valvontajärjestelmään. Baerin edellinen teos He olivat natseja palkittiin vuonna 2017.­

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?