Mika Aaltolan kolumni: Myrkkytee on kitkerää mutta toimii - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Mika Aaltolan kolumni: Myrkkytee on kitkerää mutta toimii

Teon härski selkeys onkin valtakeino, kirjoittaa Mika Aaltola.

5.9. 8:08

Kun pohtii Venäjän tai Valko-Venäjän tapahtumia, on politiikan teoreetikon Niccolo Machiavellin (1469-1527) ajattelusta hyötyä. Hänen mukaansa taitava salaliittolainen voi joutua etsimään muilta tukea, mutta hänen ei kannata olla täysin riippuvainen kenenkään yksittäisen tahon tuesta. Saattaa olla, että Venäjällä ja Valko-Venäjällä tämä viisaus ei enää päde, ja edessä on eheyttään menettävän harvainvallan ajat.

Me kaikki tiedämme, että salaliittoja on olemassa niin omassa arjessamme kuin politiikan eri tasoilla. Ovelia ja luottamuksellisia juonia, jotta joku saa haluamansa työn tai vaikkapa kesämökkitontin. Mutta valtiollisella tasolla demokratiat ovat suhtautuneet poliittisiin salaliittoihin pitäen niitä paheina. Arvona on, että valtiollisen elämän tulisi olla julkista ja läpinäkyvää.

Demokratioissa ainoa hyveellinen salaliitto onkin autokraattien vastainen toiminta. Valko-Venäjä on autokratia, jossa johtaja on anastanut vallan ja väärentänyt vaalit. Demokraattisesta näkökulmasta näissä olosuhteissa erilaiset salaliitot ovat sallittuja, jopa osoituksia siviilirohkeudesta. Vaalivilppi tuottaa vastareaktion, joka pyrkii palauttamaan vallan oikealle omistajalle, eli kansalle ja sen edustajille.

Ongelmana on, että autokratioille salaliitot ovat vallan lähtökohta. Yksityinen kunnianhimo yhdistyy julkiseen valtaan sekä mukamas yleisestä edusta puhumiseen. Salaliitosta tulee poliittisen järjestelmän perusta, ja hallitsijan lähipiiri, maan eliitti, pysyy hyvinvoivana, jos osaa taputtaa johtajalle sekä hyväksyä salatut asiat kyselemättä, yleisen hyvän nimissä.

Salaliitot opposition keskeisten hahmojen eliminoimiseksi ovat tärkeä piirre haurastuvissa autokratioissa. Eliminoimiset ovat usein selkeitä, liiankin selkeitä, jotta voitaisiin puhua varsinaisesta salaliitosta. Hermomyrkyn käyttö on, kuin salaliittolaiset allekirjoittaisivat kuvan salamurhayrityksestään ja lataisivat sen nettiin. Mutta teon härski selkeys onkin valtakeino. Se, että kykenee tekemään moisen julkeuden luo kuvaa oman vallan immuniteetistä, kaatumattomuudesta. Ihmisiä pidätetään ja pahoinpidellään. Heitä tipahtelee ikkunoista. Oppositiojohtajia ammutaan tai myrkytetään. Ihmisiä muistutetaan harvainvallan luonteesta, joka ei kaihda keinoja.

Salaliittojen paljastaminen aiheuttaa torjuvan vastareaktion, koska valta perustuu liittosuhteisiin, klikkeihin, joiden keskinäinen solidaarisuus on salattua. Valtaklikin kaapatessa vallan, kaikki uskovat juoniin ja juonista huhutaan siinä määrin, että usko järjestelmän juonikkaaseen luonteeseen on valtavirtaa. Huhut juonista selittävät sitä, miksi hyviä asioita tapahtuu pahoille ihmisille, miksi he rikastuvat ja saavat lisää koskemattomuutta. Vallan salaliittolaisuus on kaikkien huulilla, ja siten kaikille ymmärrettävää.

Klikin suhde ulkopuolisiin arvostelijoihin, kuten nyt vaikka Saksaan, on toinen. Euroopan reaktiot mahdollistavat Venäjän esiintuomisen viattomana sijaiskärsijänä, tai uhrina. Hallintojen kriisiytymisten taustalla nähdään nimeämättömiä vihamielisiä tahoja, joita voi syyttää omista ongelmista opposition kurissa pitämisessä. Lännessä Venäjä nähdään arvaamattomana, ja tässä on paljon valtaa. Viekas, juonikas ja salaliittolainen johtaja luo pelotetta ympärilleen.

Nyt ihmetellään, mistä todella on kysymys. Ehkäpä johtajien kyky olla riippumattomia muista ja ohjailla tapahtumia ovat rapistumassa. Ehkäpä vallan julkeus onkin merkki vallan menettämisestä?

Kirjoittaja on Ulkopoliittisen instituutin johtaja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?