Se nainen on tulossa tänne kampanjoimaan.
Nämä erään floridansuomalaisen varttuneemman henkilön sanat jäivät neljä vuotta sitten soimaan allekirjoittaneen mieleen. Puheenaiheena tuolloin olivat tulevat presidentinvaalit, ja esiin nousi Yhdysvaltain demokraattipuolueen ehdokkaan Hillary Clintonin vierailu Etelä-Floridassa.
Sanoillaan tämä amerikkalaistunut, republikaaneja kannattava suomalaismies ilmaisi asenteensa ehdokasta kohtaan. Hän ei käyttänyt nimitystä ”se demokraatti” tai kutsunut Clintonia yksinkertaisesti nimellä, vaan kiteytti:
Se nainen.
Kuten tunnettua, Clinton hävisi. Syyt olivat moninaiset, mutta naiseus todennäköisesti yksi niistä.
Hillary Clinton demokraattien presidenttiehdokkaana 7. marraskuuta 2016. Vain päivää myöhemmin hän hävisi vaalit Donald Trumpille.
Neljä vuotta Clintonin jälkeen peräti kuusi korkeassa poliittisessa asemassa olevaa naista pyrki uudelleen demokraattipuolueen presidenttiehdokkaaksi. Yksi toisensa jälkeen he joutuivat luovuttamaan, kun Bernie Sanders ja Joe Biden jyräsivät. Ei ollut naisen aika näissäkään vaaleissa.
Tai ehkä sittenkin oli.
Kun Biden ja Sanders, kaksi yli seitsenkymppistä miestä, viime maaliskuun puolivälissä olivat enää kahdestaan jäljellä demokraattien väittelylavalla, Biden teki lupauksen:
– Jos minut valitaan presidentiksi, hallintoni näyttää tältä maalta. Sitoudun valitsemaan naisen varapresidentiksi.
– On lukuisia naisia, jotka ovat päteviä presidentiksi vaikka huomenna.
Kun Biden tällä viikolla ilmoitti valitsevansa aisaparikseen Kalifornian senaattorin Kamala Harrisin, huomio kiinnittyi naiseuden lisäksi tämän afrikkalaisaasialaiseen taustaan ja ihonväriin. Siksi on tärkeä muistaa, että alun perin Biden lupasi valita nimenomaan naisen, ei rotuvähemmistöön kuuluvaa tai tiettyä poliittista suuntausta edustavaa henkilöä.
Nyt Kamala Harris on uusi Se nainen.
Joe Biden valitsi varapresidenttiehdokkaakseen kalifornialaissenaattori Kamala Harrisin viime viikolla.
Voisi kuvitella, että nykypäivänä naiseus ei Yhdysvalloissakaan olisi kovin negatiivinen ominaisuus äänestäjien mielestä, mutta todellisuus on toinen.
Viime marraskuussa julkaistun G7-maiden indeksin mukaan 51 prosentilla amerikkalaismiehistä ja 41 prosentilla amerikkalaisista naisista on jonkinasteisia ennakkoluuloja naisjohtajaa kohtaan.
Vuoden 2016 presidentinvaaleissa 45 prosenttia valkoisista naisista äänesti Clintonia, kun taas Trumpin heistä valitsi 47 prosenttia. Kyseessä on yksi merkittävimmistä äänestäjäryhmistä.
Clinton oli toki voimakkaasti mielipiteet jakava persoona, mutta kiistämättä hän kärsi myös sukupuolestaan.
Kamala Harris on historian neljäs nainen, joka tavoittelee Yhdysvalloissa Valkoisen talon huippuvirkaa, eli joko presidentin tai varapresidentin paikkaa. Ennen Clintonia heitä on ollut kaksi, Geraldine Ferraro ja Sarah Palin. Myös heidän tarinansa kuvaa hyvin naisen haasteita Yhdysvaltain politiikan huipulla.
Geraldine Ferraro demokraattien Walter Mondalen varapresidenttiehdokas vuoden 1984 vaaleissa. Ferraro oli ensimmäinen nainen Yhdysvaltain varapresidenttiehdokkaana.
Kun Walter Mondale vuonna 1984 otti kongressiedustaja Geraldine Ferraron (1935–2011) varapresidenttiehdokkaakseen istuvaa presidenttiä Ronald Reagania vastaan, historiallinen valinta toi vain hetken kannatusnousun. Sitten Ferraron aviomiehen kyseenalaiset bisnekset aiheuttivat skandaalin, jonka seurauksena ehdokas joutui poikkeuksellisen tarkkaan syyniin. Tänäkin päivänä ollaan erimielisiä, olisiko miesehdokas joutunut samaan myllytykseen.
Varapresidenttiehdokkaiden väittelyssä George H.W. Bush epäili lähes naureskellen Ferraron ulkopoliittista osaamista ja ääneen pohdittiin jopa sitä, pärjäisikö Ferraro neuvostoliittolaisia kylmän sodan koviksia vastaan, koska oli nainen. Ferraro sai niskaansa myös syytöksiä siitä, että aiemman syyttäjänvirkansa vuoksi hän oli joutunut olemaan paljon poissa kotoa lastensa luota.
24 vuotta myöhemmin oli seuraavan naisen ja republikaanipuolueen vuoro, kun John McCain valitsi Alaskan kuvernöörin Sarah Palinin varapresidenttiehdokkaakseen 2008 Barack Obamaa vastaan. Entisenä Miss Alaska -kisan toisena perintöprinsessana Palin oli helppo leimata bimboksi, ja hän onnistui epäonnekseen vain vahvistamaan käsitystä sanallisilla kömmähdyksillään ja erikoisilla lausunnoillaan. Palin tuskin sinetöi McCainin tappiota, mutta ainakaan hän ei tuonut tarvittavia lisä-ääniä.
Alaskan kuvernööri Sarah Palin oli republikaanien John McCainin varapresidenttiehdokas vuoden 2008 presidentinvaaleissa. Palin on tehnyt urallaan monta kertaa historiaa: Hän oli valituksi tullessaan paitsi Alaskan nuorin kuvernööri, myös osavaltionsa ensimmäinen naiskuvernööri.
Kun Kamala Harrisin valinnasta kerrottiin, Trumpilta kesti vain hetken keksiä tälle mielestään osuva kuvaus: ilkeä (engl. nasty).
Yhdysvalloissa ei jäänyt huomaamatta piiloviesti: Trump on varannut sanan yksinomaan naisille. Ilkeitä ovat olleet Clintonin lisäksi esimerkiksi herttuatar Meghan Markle , edustajainhuoneen puheenjohtaja Nancy Pelosi ja Tanskan pääministeri Mette Frederiksen.
Vaikka Harrisin valinta avaa Trumpia kiihkeimmin tukevalle räyhäoikeistolle tilaisuuden hyökätä Biden-Harris-duoa vastaan syvään juurtuneiden ennakkoluulojen avulla, se ei välttämättä heiluta merkittävästi Bidenin mahdollisuuksia presidentiksi. Keskeistä on muun muassa se, että varapresidenttiä ei koeta niin uhkaavaksi kuin aivan ylimpään huippuvirkaan pyrkivää naista.
”On lukuisia naisia, jotka ovat päteviä presidentiksi vaikka huomenna.
Cornellin yliopiston filosofian professori Kate Manne uskoi New York Timesin mielipidekirjoituksessaan, että varapresidenttinä nainen on helpommin sulatettava amerikkalaisille kuin varsinaisena presidenttiehdokkaana. Tutkimuksetkin tukevat oletusta, että kun nainen johtaa miehen rinnalla, hänet on helpompi hyväksyä.
– Tätä (oletusta) ei pidä kuitenkaan yliarvioida … Me emme kollektiivina edelleenkään täysin hyväksy naisia kaikkein korkeimmassa asemassa. Me asetamme yhä naisille korkeampia ja jopa epärealistisia standardeja, mikä johtaa misogyniaan (naisvihaan) heti kun he tekevät pienenkin virheen, Manne kuvaili.
Toisaalta hän huomautti, että mikäli Biden valitaan presidentiksi, hänen naisvarapresidentillään on tilaisuus ja edellytykset nousta kuin vaivihkaa erittäin merkittävään asemaan.
Varapresidentin kuvaillaan Yhdysvalloissa perinteisesti olevan ”sydämenlyönnin päässä” presidenttiydestä. 77-vuotiaan Bidenin ja 55-vuotiaan Harrisin kohdalla on esitetty mielenkiintoisia arvailuja, jos he päätyvät Valkoiseen taloon.
”Me emme kollektiivina edelleenkään täysin hyväksy naisia kaikkein korkeimmassa asemassa.
Biden saattaisi jäädä yhden kauden presidentiksi eikä enää pyrkisi jatkoon vaan antaisi Harrisille tilaisuuden nousta varapresidentin paikalta presidenttiehdokkaaksi.
Vieläkin huikeammissa ajatuskuvioissa Biden eroaa tehtävästään jo ennen kautensa päättymistä.
Silloin demokraattien presidenttiehdokas vuonna 2024 olisi presidentti Kamala Harris.
