Ensimmäinen ydinpommi syntyi kylmäävän tapahtumaketjun seurauksena – keskeisessä roolissa olivat ”marsilaiset” - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Ensimmäinen ydinpommi syntyi kylmäävän tapahtumaketjun seurauksena – keskeisessä roolissa olivat ”marsilaiset”

– Menestyäkseen elämässä ei tarvitse olla erityisen älykäs. Tarvitsee vain olla päivän edellä muita, Leo Szilard totesi.

Elokuun 6. 1945: sienipilvi leijuu Hiroshiman yllä. Tältä kaupungin kuolema näytti pommittajien perspektiivistä.­

8.8. 20:00

Heitä kutsuttiin marsilaisiksi. Heidän älykkyytensä oli yli-inhimillisellä tasolla ja he puhuivat keskenään kieltä, jota muut eivät käsittäneet.

Se oli sisäpiirin vitsi. ”Marsilaiset” olivat Unkarista 1900-luvun alkupuolella muuttaneita lahjakkaita tutkijoita, jotka nousivat huomattaviin asemiin Yhdysvaltain tiedeyhteisössä. Useat heistä olivat keskeisesti mukana Manhattan-hankkeessa – kehittämässä atomiasetta.

Manhattan-hanke pääsi täyteen vauhtiin vuonna 1942, sen jälkeen kun Japani oli hyökännyt Pearl Harboriin edellisen vuoden joulukuussa. Hankkeen tieteellinen johtaja Robert Oppenheimer pestasi siihen useita marsilaisia, joista osa muutti asumaan ja työskentelemään uuteen tutkimuskeskukseen Los Alamosiin, New Mexicoon.

Robert Oppenheimer­

Jättiläismäinen hanke tuotti pommit, jotka tuhosivat 75 vuotta sitten Hiroshiman 6. elokuuta ja Nagasakin 9. elokuuta 1945. Japani antautui ehdoitta kuusi päivää Nagasakin pommin jälkeen.

Edward Teller­

Tuhoaseen kehitys olisi voinut tyssätä tai ainakin viivästyä ilman Unkarista tulleita lahjakkuuksia.

Fyysikko ja kemisti Leo Szilard (1898–1964) keksi ajatuksen ketjureaktiosta. Fyysikko Edward Teller (1908–2003) oli Manhattan-hankkeen johtavia tutkijoita, josta tuli myöhemmin vetypommin isä. Kvanttifyysikko Eugene Wigner (1902–1995) oli kehittämässä teollista menetelmää pommikelpoisen plutoniumin tuottamiseksi uraanista. Matemaatikko John von Neumann (1903– 1957) puolestaan auttoi ratkaisemaan hankkeen keskeisiä ydinfysiikan ongelmia, ja hänen laskelmiensa pohjalta rakennettiin pallon muotoisen Nagasakin pommin laukaisseet räjähdyspanokset.

John von Neumann­

Von Neumann kehitti myös marsilaisvitsin kehystarinan. Sen mukaan unkarilaiset huippututkijat olivat Maahan 1800-luvun lopulla saapuneiden oikeiden marsilaisten jälkeläisiä. Nämä olivat laskeutuneet Budapestiin, todenneet planeetan käyttökelvottomaksi ja lähteneet takaisin kotiin, mutta jättäneet jälkeensä liudan nerokkaita lapsia.

Omintakeinen ja teräväkielinen Leo Szilard oli poikkeuksellinen kyky jopa marsilaisten joukossa. Varakkaan juutalaisperheen lapsi briljeerasi nuorena Budapestin eliittikouluissa ja muutti sitten vuonna 1919 Berliiniin opiskelemaan muun muassa Max Planckin johdolla. Siellä Szilard tapasi Albert Einsteinin.

Albert Einstein­

Tässä vaiheessa tarinaan liittyy jääkaappi. Einstein ja Szilard kuulivat 1920-luvun Berliinissä tapaturmasta, jossa kokonainen perhe oli kuollut jääkaapista vuotaneisiin myrkyllisiin kaasuihin. He kehittivät yhdessä vuotamattoman, sähkömagneettisen jääkaapin, jota Siemens ei kuitenkaan ottanut teolliseen tuotantoon. Sen koneisto piti liian kovaa meteliä. Yhteistyön myötä Einsteinista ja Szilardista tuli hyviä ystäviä.

Aivan hilkulla oli, ettei Szilard jäänyt jumiin Saksaan, kun natsit nousivat valtaan tammikuussa 1933. Hän pakeni saman vuoden maaliskuussa junalla Wieniin vain vuorokautta ennen kuin natsihallinto ryhtyi pysäyttämään juutalaisia valtakunnanrajalla.

– Menestyäkseen elämässä ei tarvitse olla erityisen älykäs, Szilard muisteli haastattelussa vuosikymmeniä myöhemmin.

– Tarvitsee vain olla päivän edellä muita.

Szilardin vaellus sodan uhkaamassa Euroopassa jatkui. Hän asui hotelleissa ja piti aina matkalaukkua pakattuna. Itävallasta Szilard matkusti Englantiin.

– Olisin mieluummin halunnut juuret, mutta koska en voinut saada juuria, halusin siivet, hän kertoi.

Ydinpommi ei olisi ollut mahdollinen ilman modernin fysiikan perustaa, Einsteinin 1900-luvun alussa kehittämää suhteellisuusteoriaa, joka käsittelee aika-avaruutta ja massan ja energian suhdetta. Tässä mielessä Einstein on ydinaseen kantaisä.

Einstein ei kuitenkaan tullut ajatelleeksi ketjureaktion mahdollisuutta, mutta Szilard oli oppi-isäänsä käytännöllisempi. Lontoossa syksyllä 1933 hän kehitti ajatuksen ketjureaktiosta sekä sen syntyyn ja ylläpitoon tarvittavasta kriittisestä massasta. Avain keksintöön oli vuotta aiemmin ensi kerran havaittu neutroni.

Neronleimauksesta tuli keskeinen osa ydinpommin teoreettista perustaa. Szilard ei kuitenkaan heti tiennyt, mikä alkuaine voisi tuottaa ketjureaktion ja ylläpitää sitä ottamalla vastaan yhden neutronin ja luovuttamalla kaksi. Arvoitus ratkesi vasta vähän ennen toista maailmansotaa.

Vuonna 1938 Szilard muutti Yhdysvaltoihin. Samaan ratkaisuun olivat päätyneet myös monet muut unkarilaiset ja eurooppalaiset tutkijat sekä saksanjuutalainen Einstein.

Columbian yliopistossa Szilard kohtasi Enrico Fermin – pakolaisen Mussolinin fasistisesta Italiasta. Fermi oli avioitunut juutalaisen naisen kanssa ja muuttanut pois Italiasta pian natsien noustua valtaan Saksassa.

Jos Fermi olisi jäänyt Mussolinin alamaiseksi, hänen ydinfysiikan tutkimustietonsa olisivat ehkä valuneet Saksaan. Sen sijaan Fermi ja Szilard pääsivät yhdessä tutkimaan ketjureaktiota, ja työn hedelmät kantoivat aina Hiroshimaan ja Nagasakiin saakka. Myöhemmin Manhattan-hankkeessa he rakensivat maailman ensimmäisen hallittuun ketjureaktioon perustuvan ydinreaktorin.

Ydinfysiikan tutkimus eteni. Alkuvuodesta 1939 saksalaiset Otto Hahn ja Fritz Strassmann kertoivat, että he olivat havainneet ensimmäisinä maailmassa fission: uraaniatomin halkeamisen. He keksivät, että uraanin isotooppi U-235 on sekä radioaktiivinen että fissiilinen alkuaine: sen atomiytimien halkaiseminen neutronien avulla voi johtaa kiihtyvään ketjureaktioon.

Atlantin takana Unkarin marsilaiset tajusivat nopeasti, että natsi-Saksa saattoi ryhtyä kehittämään omaa ydinasetta. Szilard, Teller ja Wigner päättivät varoittaa siitä Yhdysvaltain presidenttiä Franklin Rooseveltia. Syntyi kirje, joka kertoi uudesta energiamuodosta ja kehotti Yhdysvaltoja turvaamaan uraanin saantinsa.

Kirjeen allekirjoittajaksi kolmikko halusi Einsteinin, jonka Szilard tunsi vanhastaan Berliinistä. Fysiikan nobelisti piti vain ensin etsiä Long Islandin kesäasunnolta, jonka osoitetta Szilard ei tiennyt. Kuskina oli Teller, sillä Szilard ei osannut ajaa autoa.

– Tällöin minä astuin historiaan. Szilardin autonkuljettajana, Teller muisteli myöhemmin.

Einstein löytyi lopulta Long Islandin pohjoiskärjestä, kun Szilard oli kysynyt vastaan tulleelta pikkutytöltä, tunteeko tämä ketään harmaatukkaista, kilttiä herrasmiestä. Totta kai tyttö tunsi.

Einstein otti marsilaiset vastaan aamutohveleissa. Hän luki kirjeen huolellisesti ja allekirjoitti sen. Kirje on päivätty 2. elokuuta 1939.

Sir: Tietyt osat E. Fermin ja L. Szilardin tutkimustyöstä, josta olen saanut tiedon artikkeliluonnosten kautta, antavat minulle aiheen uskoa, että uraani-alkuaineesta voi saada aikaan uuden ja merkittävän energianlähteen aivan lähitulevaisuudessa, kirjeessä luki.

Ketjureaktio vapauttaa uraanista valtavan määrän energiaa ja tuottaa uusia ”radiumin kaltaisia” alkuaineita:

Tämä ilmiö voi myös johtaa pommien rakentamiseen, ja on mahdollista, vaikkakin paljon epävarmempaa, että näin saataisiin aikaan erittäin voimakkaita, uuden tyyppisiä pommeja. Yksi tämän tyyppinen pommi, kuljetettuna laivalla satamaan, voisi räjähtäessään tuhota koko sataman ja osan ympäröivästä alueesta. Tällaiset pommit saattavat kuitenkin olla liian raskaita viedä (maaliinsa) lentoteitse.

Roosevelt sai kirjeen käsiinsä vasta lokakuussa, kun toinen maailmansota oli jo syttynyt. Nämä kaksi konekirjoitettua liuskaa herättivät Valkoisen talon ja muuttivat maailmanhistoriaa: Roosevelt perusti hallituksen uraanikomitean, josta kasvoi Manhattan-hanke. Presidentti nimitti sen johtoon pioneerijoukkojen kenraalimajurin Leslie Grovesin.

Leslie Groves­

Manhattan-hankkeen tutkijat ovat kertoneet, että atomipommin teoreettiset laskelmat olivat loppujen lopuksi helppoja. Vaikeinta oli muuttaa teoria käytännöksi ja rakentaa mekanismi, joka tuotti toimivan tuhoaseen. Oppenheimerille ja hänen tuhansille tutkijoilleen ja insinööreilleen oli loppuun saakka epäselvää, toimisiko pommi.

Trinity-koe päätti odotuksen. Maailman ensimmäinen ydinpommi räjähti New Mexicon autiomaassa 16. heinäkuuta 1945.

Ydinaseiden aikakausi alkoi tästä. Trinity-kokeessa räjäytettiin maailman ensimmäinen atomipommi 16. heinäkuuta 1945.­

Oppenheimer laski mittausten perusteella, että koepommin teho oli noin 21 000 tonnia tavanomaista räjähdysainetta. Manhattan-hankkeen tutkijat eivät olleet tyhmiä eivätkä tunteettomia. He tiesivät jo, millaista jälkeä pommi tekisi japanilaisessa kaupungissa.

Szilard laati vetoomuksen, jonka mukaan Yhdysvaltain ei moraalisista syistä tulisi käyttää atomiasetta. Sen sijaan Japanille pitäisi antaa mahdollisuus antautumiseen esittämällä suunnitelma maan tulevista oloista ja räjäyttämällä pommi näytöksessä, ilman uhreja. Vetoomuksen allekirjoitti 70 Manhattan-hankkeen työntekijää. Oppenheimer ja Groves torjuivat vetoomuksen, eikä se koskaan päätynyt Valkoiseen taloon.

Tuomiopäivän kello kävi eteenpäin vääjäämättä. Hiroshiman pommiin varattu uraani-235 ja muita tärkeitä komponentteja lastattiin risteilijä USS Indianapolisiin, joka toimitti ne lentotukikohtaan Tinianin saarelle 26. heinäkuuta. Neljä päivää myöhemmin japanilainen sukellusvene upotti Indianapolisin.

Tällainen oli ”Gadget”: plutoniumpommi, joka räjähti Trinity-kokeessa. Rakentajat eivät tienneet etukäteen varmasti, toimisiko pommi.­

Elokuun kuudentena, aamulla kello 8.15, eversti Paul Tibbetsin ohjaama B-29 pudotti ”Little Boyksi” kutsutun aseen Hiroshimaan. Runsaat 40 sekuntia myöhemmin pommi räjähti, ja kaupungin keskusta tuhoutui noin yhdeksässä sekunnissa. Nagasakin vuoro tuli seuraavaksi. ”Fat Maniksi” kutsuttu plutoniumpommi tuhosi kaupungin 9. elokuuta.

Nagasakiin pudotettu ”Fat Man” oli plutoniumpommi, joka surmasi jopa 60000–80000 ihmistä.­

Szilard oli musertunut. Hän pelkäsi, että ydinaseet ja kilpavarustelu tuhoavat maailman ja kirjoitti tulevalle vaimolleen: ”Olet varmaan nähnyt päivän sanomalehdet. Atomipommin käyttö Japania vastaan on yksi historian pahimmista erehdyksistä. Tein kaikkeni estääkseni sen, mutta turhaan. On hyvin vaikea nähdä, mihin viisaaseen toimintalinjaan voidaan tämän jälkeen päätyä.”

Atomihyökkäysten uhrien tarkkaa määrää ei tiedetä vieläkään. Hiroshimassa pommin välittömiin vaikutuksiin ja akuutteihin säteilysairauksiin kuoli 90 000–166 000 ihmistä muutaman kuukauden aikana. Nagasakissa arvio samalta ajanjaksolta on 60 000–80 000. Vuosien ja vuosikymmenten kuluessa uhrien määrä on vielä noussut, ja monet eloonjääneet kärsivät yhä vammoistaan.

Viisi kuukautta tuhon jälkeen: Hiroshima näytti tältä vuoden 1946 alussa.­

Lähteet: Columbia University Center for Nuclear Studies; National Geographic; William Lanouette: The Genius Behind the Bomb; U.S. Department of Energy

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?