Chilen kaivosturmasta 10 vuotta – loukkuun jääneiden kaivosmiesten 69 päivän piina päättyi historialliseen pelastusoperaatioon - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Chilen kaivosturmasta 10 vuotta – loukkuun jääneiden kaivosmiesten 69 päivän piina päättyi historialliseen pelastusoperaatioon

Keskiviikkona tulee kuluneeksi tasan 10 vuotta yhden maailman tunnetuimman pelastusoperaation alkamisesta.

3.8.2020 7:00

5. elokuuta 2010 33 kaivosmiestä jäi loukkuun kuparikaivokseen Chilen Copiapossa. Maailma pidätti henkeä 69 päivää, kunnes miehet saatiin nostettua kaivoksesta ylös.

Näin kaivosdraama eteni.

5. elokuuta 2010

700 000 tonnia kiveä romahti ja tukki San Josen kulta- ja kuparikaivoksen käytävät Chilen Copiapossa. Turman ainoa silminnäkijä oli viimeisenä ennen sortumaa poistunut kaivosmies Raul Villegas, joka kuuli räsähdystä muistuttavan äänen, kun hän ajoi kaivoskäytävässä ylöspäin. Villegas tunsi paineaallon samalla, kun sankka pölypilvi ympäröi hänet.

Alhaalla kaivoksessa noin 700 metrin syvyydessä pahin pöly laskeutui vasta kolmen tunnin jälkeen. Vuoropäällikkö Luis Urzuan mukaan jo silloin selvisi, että pelastusoperaatiosta tulisi pitkä. Johtajan roolin ottanut Urzua alkoi säännöstellä 48 tunniksi tarkoitettua hätäruokavarastoa, johon kuului tonnikalaa, keksejä ja vähän vettä.

Maan pinnalla uhrien etsinnät aloitettiin kello 21 paikallista aikaa, mutta yhdeksän tuntia kestänyt operaatio lopetettiin tuloksettomana. Seuraavana päivänä käynnistetään mittavampi operaatio, joka kestää aina lokakuun puoliväliin asti.

22. elokuuta 2010

Kaivosmiehiin saatiin yhteys pelastustoimien 17. päivänä. Tuolloin mainarit saivat lähetettyä viestin maan pinnalle poranterän avulla.

– Estamos bien en el refugio los 33, presidentti Sebastian Piñera esitteli maan syvyyksistä saapua lappua.

Suomeksi viesti kuului: ”Voimme hyvin suojapaikassa. Me 33.”

Presidentti Sebastián Piñera esitteli viestiä, joka tarttui poran terään maan uumenissa.­

Nyt kaivosmiehille pystyttiin antaa myös ravintoa ja lääkkeitä. Koska etenkin kaivosmiesten mielenterveys oli suuri huolenaihe, osalle alettiin antaa masennuslääkkeitä. Miehet saivat myös koottavat kenttäsängyt ensimmäisten tavaroiden joukossa.

Julisteessa on kuvat kaikista miehistä, jotka jäivät kaivokseen.­

27. elokuuta 2010

Kun kaivosmiehiin oltiin saatu yhteys, heille annettiin minikamera kaivokseen poratun kapean reiän kautta. Noin 45 minuuttia kestäneellä videolla miehet esittelivät elämäänsä 700 metrin syvyydessä. Miehet kuvasivat esimerkiksi pelastautumistilan lääkekaappia, jossa oli järjestyksessä lääkkeitä, alkoholia, deodoranttia ja hammastahnoja.

– Tässä me pelaamme dominoa. Tässä vietämme aikaa, pidämme päivittäin kokouksia ja suunnittelemme. Täällä me rukoilemme, miehet jatkoivat esittelyä.

Videolla vilahti myös esimerkiksi tyttölehti.

Lämpömittari näytti, että kaivoksessa oli 29,5 astetta lämmintä.

Miehet esittelivät videolla tilaa, jonne olivat jääneet loukkuun.­

30. elokuuta 2010

Kaivosmiehet pääsivät vihdoin puhumaan omaisilleen. Jokainen mies sai minuutin aikaa puhua.

Aiemmin yhteydenpito oli tapahtunut kirjeiden välityksellä.

Kaivosmiesten omaiset leiriytyivät romahtaneen kaivoksen lähelle. Leiriä kutsuttiin Camp Esperanzaksi, Toivon leiriksi. Omaisten lisäksi alueella oleskeli satoja toimittajia.­

31. elokuuta 2010

Pelastusoperaatiossa otettiin jälleen edistysaskel, kun porausurakka päästiin aloittamaan.

Yhdysvaltojen avaruushallinto Nasa oli luonut kaivosmiehille liikuntaohjelman, jotta heidän lihaksensa eivät surkastuisi, ja jotta he mahtuisivat ahtaasta kuilusta ylös.

Kaivosmiehet olivat myös jo jakautuneet kolmeen ryhmään: suojatilaryhmä asui pelastautumishuoneessa, ramppiryhmä sen ulkopuolella ajorampilla ja ryhmä 105 käytävässä, joka sijaitsi kaivostasolla. Ryhmien tehtävänä oli vuoroillaan huolehtia muun muassa tavaroiden vastaanottamisesta, kaivoskäytävien kunnossapidosta ja elinolosuhteiden valvomisesta mittareilla.

Ote videosta, jossa näkyy, kuinka miehet ottavat vastaan sängyn.­

11. syyskuuta 2010

Kaivoksen ilmanvaihtoa oli kohennettu niin, että loukkuun jääneet kaivosmiehet saivat luvan tupakoida. Huoltokuilua pitkin kaivokseen alettiin toimittamaan kaksi askia tupakkaa. Mainareille ei kuitenkaan haluttu antaa alkoholia.

14. syyskuuta 2010

Kaivosmies Ariel Ticonasta tuli isä, kun hänen vaimonsa synnytti terveen tyttövauvan. Tyttö sai nimekseen sopivasti Esperanza, joka tarkoittaa toivoa.

Chilen kaivosministeriön 17. syyskuuta julkaisema kuva kaivosmiehistä.­

1. lokakuuta 2010

Kaivosministeri Laurence Golborne kertoi, että kaivoksessa loukossa olevat miehet voitaisiin pelastaa luultua aiemmin. Aiemmin oli arveltu, että miehet voitaisiin nostaa ulos aikaisintaan marraskuun alussa. Golborne arvioi kuitenkin, että pelastusoperaatio voitaisiin toteuttaa jo lokakuun loppupuolella.

Pelastuskapselille tehtiin viimeisiä säätöjä 12. lokakuuta.­

3. lokakuuta 2010

Kaivosmiesten kerrottiin saaneen koulutusta tv-esiintymisiä varten, sillä mainareita oli vastassa omaisten lisäksi satoja toimittajia. Koulutuksen tavoitteena oli opettaa kaivosmiehiä ilmaisemaan selkeästi ajatuksiaan ja estämään kymmenistä mikrofoneista ja kameroista syntyvä paniikki.

11. lokakuuta 2010

Pelastajien kerrottiin saaneen valmiiksi kaivokseen poratun tunnelin yläosan vahvistustyöt ja pelastustunneli oli nyt valmis. Pelastajat olivat poranneet kolmea tunnelia kaivosmiesten luo. B-tunnelia porannut Schramm T130XD -porauslaite onnistui ensimmäisenä tehtävässä.

Feeniks-nimen saaneen pelastuskapselin ensimmäinen testi sujui menestyksekkäästi.

Tällä kapselilla miehet nostettiin kaivoksesta.­

13. lokakuuta 2010

Kaivosmiesten nosto-operaatio alkoi keskellä yötä paikallista aikaa. Hieman ennen aamuyötä riemu repesi kaivosmiesten omaisten perustamassa Toivon leirissä, kun 31-vuotias Florencio Avalos nousi vihdoin ensimmäisenä ulos kaivoksesta.

Ensimmäisenä kaivosmiesten luokse laskettu Manuel Gonzales sai lämpimän vastaanoton.­

Florencio Avalos halasi pelastustyöntekijää päästyään kaivoksesta.­

Kello 21.55 paikallista aikaa viimeinen kaivosmies, vuoropäällikkö Luis Urzua, pääsi maan pinnalle.

– Olemme tehneet sen, mitä koko maailma odotti. 70 päivän taistelu ei ollut turhaa, Urzua sanoi hänet vastaanottaneelle presidentille.

Luis Urzua (vasemmalla) ja Chilen presidentti Sebastián Piñera.­

Urzuan noston jälkeen kaivokseen jäi vielä kuusi pelastajaa, jotka nostettiin yksitellen pois. Viimeisenä kaivoksesta nousi Manuel Gonzales, joka oli laskettu kaivosmiesten luo ensimmäisenä.

Kun viimeinen kaivosmies oli saatu nostettua ylös, pelastajat näyttivät kameralle kylttiä, jossa luki: ”Tehtävä suoritettu Chile.”­

Gonzales kumarsi kaivokseen asennetulle kameralle ja heilutti ennen kuin nousi Feeniks-kapseliin. Historiallinen pelastusoperaatio oli päättynyt.

Lähde: IS-arkisto

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?