Kommentti: Maailmankirjat ovat sekaisin, kun ydinasevaltiot tappelevat kuin kivikautiset heimot - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Kommentti: Maailmankirjat ovat sekaisin, kun ydinasevaltiot tappelevat kuin kivikautiset heimot

Intia ja Kiina ovat kumpikin vahvistaneet joukkojaan lähellä kiisteltyä rajalinjaa.

Julkaistu: 17.6. 13:48

Verisen yhteenoton taustalla on kiistely Tiibetin tasangon vesivaroista, kirjoittaa erikoistoimittaja Jouko Juonala.

Ikään kuin kello olisi kääntynyt 10 000 vuotta taaksepäin. Intian ja Kiinan sotilaat tappoivat maanantaina toisiaan rautatangoin, kivenmurikoin ja paljain käsin. Se on varmasti ollut hirveä näky.

Ainakin 20 intialaista sotilasta sai surmansa tässä verisessä yhteenotossa Galwanin laaksossa, maiden välisellä kiistellyllä rajalla. Henkilövahinkoja kärsivät myös Kiinan joukot, mutta niistä ei ole virallisia tietoja.

Yhteenotto oli vakavin vuosikymmeniin, mutta se ei ollut läheskään ensimmäinen tänä vuonna: maiden välinen nujakointi on kiihtynyt toukokuusta lähtien useissa polttopisteissä pitkin rajaa. Yksi kipupisteistä on Intian tiehanke Galwanin laaksossa: armeija on rakentanut uutta tietä syrjäiseen lentotukikohtaan, ja Kiina yrittää estää työtä tunkeutumalla alueelle, jota pidetään kiistattomasti Intialle kuuluvaksi.

Tuskin tästä kuitenkaan täyttä sotaa syttyy. Kummallakaan jättiläisvaltiolla ei ole siihen halua, vaikka tilanne onkin ollut jo viikkoja uhkaava. Sekä Kiina että Intia ovat vahvistaneet joukkojaan alueella. Sodan hinta olisi kuitenkin molemmille liian kova, ja koronaviruspandemia on sekin omiaan viilentämään liian kuumia tunteita. Kaiken lisäksi sotilaallinen konflikti voisi eskaloitua vaarallisesti – Kiina ja Intia ovat molemmat ydinasevaltioita.

Sota ei välttämättä edes ratkaisisi kiistoja. Viimeksi Intia ja Kiina kävivät rajaseudulla kuuman sodan vuonna 1962. Se jätti perinnöksi lähes 3 400 kilometriä pitkän demarkaatiolinjan, josta ei ole solmittu virallista rajasopimusta. Linjasta käytetään kansainvälistä nimitystä Line of Actual Control, tosiasiallinen valvontalinja. Se kulkee korkealla vuoristossa sijaitsevan Ladakhin alueen läpi. Ladakh on osa Kashmiria, ja sitä sanotaan usein pikku-Tiibetiksi.

Vaarallinen tilanne kuitenkin on, sillä maanantain verinen yhteenotto myrkyttää ilmapiiriä entisestään ja vaikeuttaa neuvotteluja, joita maailman väkirikkaimmat maat ovat käyneet kiistojensa ratkaisemiseksi. Onneksi osapuolet ovat sopineet, että alueelle sijoitetut sotilaat eivät kanna aseita kahden kilometrin sisällä kiistellystä rajalinjasta. Siksi maanantain yhteenottoa ei käyty tuliasein, ja aikaisemmatkin välikohtaukset on hoidettu yhtä ikiaikaisin keinoin.

Rajavälikohtaus on heti nostattanut intialaisissa vihaa Kiinaa kohtaan. Mielenosoittajat polttivat presidentti Xi Jingpingin kuvan Ahmedabadissa tiistaina.

Nujakoinnin perimmäiset syyt ovat monitahoisia, ja pelissä on kolmaskin pyörä: Intian vanha vihollinen Pakistan.

Taustalla on taistelu kaikille elintärkeästä luonnonvarasta: Tiibetin tasangon vesivaroista, joita Kiina haluaa hallita. Himalajan vuoristossa sijaitsevassa Tiibetissä saavat alkunsa kaikki kymmenen suurta jokea, jotka tuovat makeaa vettä arviolta 1,3 miljardille alueen ihmiselle. Intian lisäksi näitä vesivaroja käyttävät Vietnam, Kambodzha, Laos, Thaimaa, Myanmar, Bangladesh, Nepal, Bhutan ja Pakistan. Suurimmat Tiibetistä lähtevistä virroista ovat Jangtse, Keltainenjoki, Brahmaputra, Indus, Mekong ja Salween. Yhteensä Himalajan alueen vesivaroja käyttää jopa kolme miljardia ihmisiä. Veden hallinta on strategista hallintaa, se antaa Kiinalle mahdollisuuden kontrolloida ja tarvittaessa kiristää naapurimaitaan.

Kiina hyväksyi vuonna 2013 kolme suurta patohanketta tärkeään Brahmaputrajokeen, ja padot rakennetaan vain muutamien kilometrien päähän toisistaan. Niiden rakennustyöt ovat vielä kesken. Sittemmin kiinalaiset energiayhtiöt ovat esittäneet hallitukselle rakennuslupaa jopa 28:aan uuteen patohankkeeseen Tiibetin alueella. Kiina ja Pakistan puolestaan sopivat toukokuussa uuden, miljardien eurojen vesivoimalaitoksen rakentamisesta Indusjokeen kiistellyllä Gilgitin-Baltistanin alueella. Intia on reagoinut hankkeeseen vihaisesti.

Kaikki tämä asettaa Intian strategisesti epäedulliseen asemaan. Intiassa vaaditaan jo kovia Kiinan-vastaisia toimia pääministeri Narendra Modilta – sekä poliittisia että sotilaallisia. Modi on kansallismielinen, kova johtaja, ja häntä vastassa on yhtä taipumaton Xi Jinping, joka ei halua Kiinan kärsivän enää yhtään enempää arvovaltatappioita kuin koronapandemia on jo sille aiheuttanut.

Järjen käyttöä ja diplomatiaa, niitä tarvittaisiin nyt kipeästi.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?