Mika Aaltolan kolumni: Emme ole sivullisia Amerikan myrskyissä - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Mika Aaltolan kolumni: Emme ole sivullisia Amerikan myrskyissä

Julkaistu: 13.6. 8:00

Länsimainen demokratia on taantumistilassa, osin kuilun partaalla ja vaarassa luisua autokratiaan, pohtii Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola.

Monella tavalla huolet ruumiillistuvat Yhdysvalloissa. Euroopassa uutiskuviin Yhdysvalloista projisoidaan omien demokratioiden haasteita. Sikäläinen politiikka siten myös vaikuttaa meihin paljon laajemmin ja syvemmin kuin Venäjä tai Kiina missään hybridioperaatiossaan voi edes haaveilla.

Kun me seuraamme Minnesotassa tapahtunutta poliisiväkivaltaa ja reaktioita epäoikeudenmukaisuuteen, tiedämmekö edes mitä seuraamme? Inhorealistisesti ajatellen pitäisi huomioida ihmisten irrationaalisia piirteitä, kuten seuraamishalukkuus, mobilisoitumisherkkyys ja vaikutusalttius. Politiikkaa pitäisi enemmän ”luontokuvata”, tämä naturalistinen kuvaustapa paljastaisi ihmissydämen lajityypillisiä poliittisia ominaisuuksia.

Yksi niistä on taantumisen yhteisöllisyys, halu raahata muut, erityisesti kaikkein merkityksellisimmät, mukaan syövereihin.

Yhdysvaltojen poliittinen draama on intensiivistä ja huomion vangitsevaa. Poliittisen erimielisyyden kasvu Euroopassa on symbioottisessa suhteessa rapakon taakse. Polarisaa­tion kasvuun liittyvät ideologiset liikkeet ovat sidoksissa toisiinsa. Uuskansallismielisyyden ja liberaalin globalismin kamppailu on tiivistä koko demokraattisessa yhtei­sös­sä. Ilmiö on tuttu myös autokraattisista maista, joissa valtionjohdon valtaa ei rajoiteta mitenkään. Yhdysvaltojen ideologinen suhde Kiinaan ja Venäjään on syvä ja haastava mutta irrallinen. Ystävän hätään samaistutaan. Kilpailijan hätää pyritään syventämään.

 Euroopassa elämme kansalais­oikeuksiamme Amerikan kautta.

Sekä Kiina että Venäjä tulevat vaikuttamaan Yhdysvaltojen syksyn vaaleihin kaikin keinoin. Rationaalisesti ajatellen vaaleissa on niin paljon pelissä, että olisi tyhmää olla vaikuttamatta, ja Yhdysvallat on auki vaikuttamiselle. Taantuman yksi oire on, ettei mitään ole tehty vaalien turvaamiseksi sitten vuoden 2016.

Autokratiat voidaan nähdä taantuvan prosessin takaperoisimpina vaiheina. Maissa yhteiskuntaa on tukahdutettu. Autokratioissa eliitin suhde kansalaiseen perustuu voimalle ja talouskasvulle. Kytkös on kapea ja koronan jälkeisessä maailmassa tavattoman hauras. Autokratiat kykenevät kyllä mobilisoimaan resursseja, mutta kaikki tämä vailla yhteiskunnallista kaikukoppaa voi menettää oikeutuk­sen­sa yhdessä yössä. Hallintoja motivoi sisäinen vaillinaisuus. Ne hakevat sillanpäätä siellä missä kykenevät, myös lietsomalla demokraattista levottomuutta.

Euroopassa elämme kansalaisoikeuksiamme Amerikan kautta. Homogeenisemmissä valtioissa tämä antaa etuoikeutetun, ulkopuolisemman ja turvallisemman katsantokannan. Euroopan vanhoissa siirtomaavalloissa tilanne taas on huomattavan synnintuntoinen. Pelko epäoikeudenmukaisuusvaateiden leviämisestä on suuri. Kesä ja syksy 2020 saattavat kuumentaa maata jalkojen alla monin paikoin.

Planeettamme on yhä pienempi ja häiriöherkempi. Se oli pandemian yksi muistutus. Politiikassa tämä tarkoittaa kiihtyviä vaikutussuhteita, joissa strategisen manipulaation taustalla on usein irrationaalinen kiintymys ja läheisriippuvuus. Toisiinsa kiintyneet valtioparit raahaavat toisiaan mukanaan niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.

Yhdysvaltojen vaikutus demokraattiseen Eurooppaan on laaja ja syvä. Yhdysvaltojen vaikutus Venäjään ja Kiinaan on suorempi, kapea-alaisempi, mutta siellä missä kontaktia on, se on konfliktiherkempi riippumatta siitä, miten syksyn vaaleissa käy.

Kirjoittaja on Ulkopoliittisen instituutin johtaja.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?