Kommentti: USA:n kaupunki­alueet jaettiin riski­luokkiin 1930-luvulla – eikä väri­koodatun rasismin perintö ole kadonnut vieläkään - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Kommentti: USA:n kaupunki­alueet jaettiin riski­luokkiin 1930-luvulla – eikä väri­koodatun rasismin perintö ole kadonnut vieläkään

Julkaistu: 10.6. 7:58

Rakenteellinen rasismi on juurtunut syvään. Siksi sitä on niin vaikea kitkeä, kirjoittaa erikoistoimittaja Jouko Juonala.

Yhdysvalloissa tunnetaan historiallinen ilmiö nimeltä redlining, jolle on hankala löytää hyvää suomennosta. Kirjaimellisesti se tarkoittaa asuinalueiden tai kaupunginosien luokittelua ja rajojen merkitsemistä kartalle punakynällä. Käytännössä redlining on rakenteellista, institutionaalista rasismia.

Asuntomarkkinoihin liittyvä segregaatio on ollut laissa kielletty jo vuosikymmeniä, mutta silti sitä esiintyy yhä. Se on nykypäivän rotuerottelua.

Redlining alistaa ihmisiä, asettaa heidät eriarvoiseen asemaan ja estää nousua parempaan elämään. Se köyhdyttää alueet ja pitää huolta siitä, että ne kurjistuvat edelleen.

Mielenosoittajat vaativat kiinteistönvälittäjää lopettamaan vähemmistöjen syrjinnän Seattlessa vuonna 1964.

Redliningin tausta ulottuu orjuuteen saakka. Omistajilla oli laillinen oikeus käyttää väkivaltaa orjien pitämiseksi kurissa. Orjien asumukset erotettiin tiukasti herrasväen kodeista. Orjuus päättyi sisällissodan myötä vuonna 1865, mutta vapautus ei tuonut mustaihoisille kansalaisoikeuksia.

Sisällissodan jälkeen segregaatiota purettiin vähitellen lainsäädännöstä kaikilla tasoilla. Yhdysvaltain korkein oikeus kielsi rotueroteltujen asuinalueiden rakentamisen vuonna 1917 antamassaan ratkaisussa. Se ei juuri muuttanut todellisuutta. Valkoinen valtaväestö ryhtyi kiertämään korkeimman oikeuden linjausta. Kiinteistöjen kauppakirjoja alettiin laatia siten, että omistuksen siirtäminen sallittiin vain valkoisille ostajille. Kiinteistönvälittäjien liitto otti oikeudet pois jäseniltä, jotka myivät mustaihoisille koteja valkoisilta alueilta.

Redlining virallistui Franklin Delano Rooseveltin ylistetyn New Deal -politiikan seurauksena. New Deal nosti Yhdysvallat ylös suuresta lamakaudesta 1930-luvulla.

Värikoodein merkitty Detroitin kartta vuodelta 1939 kertoo asuinalueiden luokittelusta. Punaiset alueet on luokiteltu asumisturvallisuudeltaan ”vaarallisiksi”.

New Dealiin kuului uusi kansallinen asuntolainsäädäntö, jonka kongressi hyväksyi 1934. Siihen sisältyi edulliseen asumiseen tarkoitettu liittovaltion lainatakuuohjelma. Hallinto antoi liittovaltion asuntorahoituslaitokselle luvan jakaa 239 kaupungin asuinalueet neljään riskiluokkaan. Ne merkittiin karttoihin vihreällä, sinisellä, keltaisella ja punaisella värillä.

Ei ole vaikea arvata, keitä punaisella merkityillä alueilla asui. Nämä alueet luokiteltiin riskeiksi pankeille ja vakuutusyhtiöille.

Asunto-ohjelmasta tuli siten käytännössä rotueroteltu. Mustien ja valkoisten asuinalueita erottamaan rakennettiin paikoin jopa fyysisiä esteitä, muureja. Segregaatio jatkui, kun toisesta maailmansodasta kotiin palanneille mustaihoisille veteraaneille tehtiin oma, valkoisista erillinen asunto-ohjelmansa.

Väestöryhmien eriytymistä lisäsi myös niin sanottu white flight -ilmiö: valkoisen väestön poismuutto pois alueilta, joille syntyi vähemmistöjen asutusta.

Lähelle Valkoista taloa Washingtonissa aitaan kiinnitetty viesti kehottaa miettimään, miksi Black Lives Matter -liike osoittaa mieltään.

Vaikka laki oikeudenmukaisesta asumisesta lopetti asuntomarkkinoiden segregaation muodollisesti vuonna 1968, ei redlining jäänyt historiaan. Järjestelmän perintö ulottuu nykypäivään saakka. Kerran vähemmistön kaupunginosa – aina vähemmistön kaupunginosa. Asuinalueiden maine, ja rakenteet ja palvelut muuttuvat vain hitaasti.

Tutkimustieto kertoo, että redliningin vaikutukset näkyvät muun muassa pankkien luotonannossa ja vakuutusmaksuissa. Vanhoilla punaisilla alueilla lainojen korot ovat usein korkeampia ja vakuutuksista nyhdetään kovempaa hintaa, koska riskit määritellään korkeammiksi. Samanlaisten kiinteistöjen arvo on mustan vähemmistön asuinalueella alhaisempi kuin viereisessä, valkoisten kaupunginosassa. Julkiset koulut ovat vanhoilla punaisilla alueilla heikkotasoisempia, koska koulupiirien rahoitus perustuu asukkailta kerättyihin omaisuusveroihin. Palveluja ei tahdo saada – ei ole hallinnon toimipisteitä, ei pankkikonttoreita eikä terveydenhuoltoa.

Värikoodiluokittelu on olemassa, eikä se katoa helposti.

Luterilainen kirkko jakoi ruoka-apua Minneapolisissa 5. kesäkuuta.

Tästä kaikesta voi vetää sen johtopäätöksen, etteivät valkoiset ja mustat amerikkalaiset välttämättä halua asua toisistaan erillään, mutta rakenteellinen rasismi ja sosioekonomiset erot rajoittavat rankasti mustan väestön vapautta valita.

Toinen puoli totuudesta on se, että asuinalueet ovat eriytyneet osittain myös asukkaiden omasta halusta. Epäluulo on syvää. Kaikki kansalaiset eivät halua pois omasta kuplastaan, eikä kyse ole vain valkoisista. Mustaihoisten joukossa on niitä, jotka haluavat viettää lastensa koulun päättäjäisiä omissa erillisissä juhlissaan.

 Tasa-arvon rakentaminen on vaikeaa – sitä ei ole eikä tule ilman systeemisiä muutoksia.

Black Lives Matter -liikkeestä voi kasvaa Yhdysvaltoja syvällisesti muuttava voima.

Liike ei ole syntynyt pelkästään poliisiväkivallan vuoksi, vaan sen taustalla on edellä kuvattuja rakenteellisia syitä. Tasa-arvon rakentaminen on vaikeaa – sitä ei ole eikä tule ilman systeemisiä muutoksia. Henkisen ilmapiirin pitäisi myös muuttua. Yhdysvaltain ensimmäinen mustaihoinen presidentti Barack Obama herätti toivon mutta ei pystynyt suuriin muutoksiin. Donald Trumpin hallinto näkee vain väkivaltaiset rettelöitsijät eikä kuuntele, mitä sanottavaa rauhallisilla mielenosoittajilla on.

Rakenteellista rasismia ylläpitävän järjestelmän on luonut valkoinen väestö, mutta ei ole kovin hedelmällistä ajatella, että valkoisten olisi se yksinään purettava. Kyllä se on koko kansakunnan yhteinen asia. E pluribus unum, lukee vaakunassa – monesta yksi. Aivan ensimmäiseksi valkoinen valtaväestö voisi karistaa sen luulon, että oikeat elämänvalinnat tekemällä mustaihoiset pystyvät itse parantamaan asemaansa ja tavoittamaan amerikkalaisen unelman. He eivät usko, ettei valinnan mahdollisuuksia usein ole.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?