USA:ssa keskustellaan nyt vakavasti kansalaispalkasta ja työläisten oikeuksista – mullistaako koronakriisi amerikkalaisen yhteiskunnan? - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

USA:ssa keskustellaan nyt vakavasti kansalaispalkasta ja työläisten oikeuksista – mullistaako koronakriisi amerikkalaisen yhteiskunnan?

Koronaviruskriisi on syössyt kymmenet miljoonat amerikkalaiset kurjuuteen. Se avaa mahdollisuuden vallanvaihdolle ja suurille mullistuksille.

Las Vegasissa on maalattu parkkipaikoille ruudut, joissa kodittomat voivat nukkua pitäen samalla kiinni turvallisista etäisyyksistä. Pikkukuvassa joukko työttömäksi jääneitä miehiä jonotti halpoja omenoita 1930-luvun laman alussa.­

17.5. 5:25 | Päivitetty 17.5. 5:41

Työttömyys räjähti lähes 25 prosenttiin. Leipäjonot venyivät korttelien pituiseksi. Verokertymä romahti.

Yhdysvalloissa eletään nyt uudelleen vuotta 1932. Koronaviruspandemian aiheuttama taloudellinen katastrofi on koettu maan historiassa viimeksi 1930-luvun suuren laman aikaan.

Uusi nousu alkoi oluen avulla.

Vuoden 1933 maaliskuussa Franklin Delano Roosevelt vannoi virkavalansa Yhdysvaltain presidenttinä. Hänen ensimmäinen tavoitteensa oli saada jonkinlainen tasapaino valtion budjettiin. Roosevelt esitteli lain, joka leikkaisi liittovaltion menoja 31 prosentilla.

Kongressi nikotteli näin suurten leikkauksien edessä. Roosevelt päätti tarjoilla leikkausten kyytipojaksi olutta.

Yhdysvalloissa oli vuodesta 1920 asti ollut voimassa kieltolaki, josta oli tullut erittäin epäsuosittu. Roosevelt lähetti kesken budjettiväännön kongressille kolmen lauseen viestin, jossa hän esitti alle 4-prosenttisten alkoholijuomien myynnin sallimista. Työjärjestyksen mukaan senaatti ei voinut kuitenkaan muuttaa kieltolakia ennen budjettileikkausten hyväksymistä.

Leikkaukset hyväksyttiin samana päivänä, kaljalaki seuraavana. Juhlat alkoivat ympäri maan.

– Jotain tapahtui välittömästi! Baarit avasivat ovensa päivässä, ja joka toinen olut oli ilmainen! Laman keskellä se oli merkki toivosta ja siitä, että edes jokin paranisi, kirjailija Studs Terkel muistelee teoksessa The Defining Moment: FDR’s Hundred Days and the Triumph of Hope.

Joukko työttömäksi jääneitä miehiä jonotti halpoja omenoita 1930-luvun laman alussa.­

Rooseveltin uudistukset eivät jääneet siihen. Hän käänsi julkisten investointien avulla Yhdysvaltojen talouden kasvuun. Hän lisäsi yksityisen sektorin säätelyä ja työntekijöiden oikeuksia. Hän loi samalla maahan ennen näkemättömän sosiaalisen turvaverkon. Rooseveltin ohjelma tunnetaan nimellä New Deal.

Monet poliittiset kommentaattorit ovat sitä mieltä, että Yhdysvalloissa on nyt aika seuraavalle New Dealille. Koronavirus on tappanut todistetusti pian jo 100 000 ihmistä. Pandemia on ajanut maan talouden ahdinkoon ja paljastanut räikeällä tavalla yhteiskunnan epäkohtia.

Miltä koronaviruksen jälkeinen Amerikka voisi näyttää?

 Trumpin puolesta puhui vahva talous, mutta sitä ei enää ole. Nyt ratkaisevaksi tekijäksi on jäänyt ihmisten mielipide presidentistä, ja se on ollut jo pitkään negatiivinen.

Aika on uudistuksille otollinen. Aivan kuin laman synkimpänä vuonna 1932, Yhdysvalloissa valmistaudutaan tänäkin vuonna vaaleihin. Marraskuussa kansalaiset päättävät, saako republikaani Donald Trump jatkokauden vai nouseeko valtaan demokraatti Joe Biden.

Juuri nyt Biden johtaa mielipidetiedusteluissa. Enemmistö kansasta näkee Trumpin epäonnistuneen koronakriisin hoidossa.

Enemmistö amerikkalaisista on sitä mieltä, että presidenttti Donald Trump on epäonnistunut koronakriisin hoidossa.­

Konservatiivinen ajatuspaja American Enteprise Institute jakaa monilta osin republikaanisen puolueen arvot, mutta sen tutkija Ramesh Ponnuru myöntää Trumpin olevan vaaleissa altavastaaja.

– Trumpin puolesta puhui vahva talous, mutta sitä ei enää ole. Nyt ratkaisevaksi tekijäksi on jäänyt ihmisten henkilökohtainen mielipide presidentistä, ja se on ollut jo pitkään negatiivinen, Ponnuru sanoo Ilta-Sanomille.

Ramesh Ponnuru.­

– Kaksi viimeisintä yhden kauden presidenttiä hävisivät vaaleissa talouden takia. Jimmy Carter ei ainoastaan hävinnyt Ronald Reaganille 1980, vaan myös monet demokraattiset senaattorit ja kuvernöörit menettivät paikkansa samaan aikaan. Sama tapahtui George Bushille 1992, historian professori Margaret O’Mara Washingtonin yliopistosta huomauttaa.

Presidentin lisäksi marraskuussa äänestetään myös kongressiedustajista. Edustajainhuone on demokraattien hallinnassa, eikä siihen odoteta muutosta. Pommi kytee senaatinvaaleissa. Republikaaneilla on ollut enemmistö senaatissa vuodesta 2015, ja puolue on käyttänyt sitä torppaamaan lukemattomia edustajainhuoneen hyväksymiä uudistuksia.

Vielä vuodenvaihteessa vaikutti siltä, että republikaanien enemmistö pitää. Se on tällä hetkellä 53–47. Tasatilanteessa ratkaisee senaatin puheenjohtajan eli varapresidentin ääni.

Kevään kuluessa kannatusmittaukset ovat tuoneet republikaaneille jatkuvasti huonoja uutisia. Vain Alabamassa näyttää siltä, että republikaani valtaa demokraatin paikan.

Sen sijaan republikaanisenaattorien tuolit horjuvat ympäri maan: Mainessa, Coloradossa, Pohjois-Carolinassa, Arizonassa, Montanassa, Georgiassa, Iowassa, Kansasissa... Jopa Keskilännen sydänmailla Trumpin myötäilystä on tullut republikaanipoliitikoille taakka.

– Senaatissa valtaa pitää vaalien jälkeen luultavasti presidenttipuolue, Ponnuru ennustaa.

Jos Biden ottaa vallan Valkoisessa talossa ja kongressin molemmat huoneet ovat demokraattien hallussa, ei Rooseveltin kaljatempuille ole välttämättä tarvetta. Se voisi merkitä merkittäviä mullistuksia amerikkalaiseen yhteiskuntaan.

Professori O’Mara uskoo, että koronaviruskriisi on saanut amerikkalaiset hyväksymään valtion roolin kasvun. Liittovaltio myönsi jo pikatahtia ennätyksellisen kahden biljoonan (kahden miljoonan miljoonan) dollarin tukipaketin. Demokraatit ja republikaanit löysivät nopeasti sovun tuen tarpeesta.

Tukipaketti sisälsi muun muassa 1 200 dollarin shekin lähes jokaiselle amerikkalaiselle. Työttömyyskorvaus nostettiin väliaikaisesti niin suureksi, että miljoonat ansaitsivat työttömänä enemmän kuin töissä.

Nämä ovat valtavia askeleita yhteiskunnalle, jonka johtotähtenä on aina ollut yksilön vapaus ja yritteliäisyys. OECD:n tilastojen mukaan vuonna 2018 Yhdysvaltain julkisen sektorin koko bruttokansantuotteesta oli 37,8 prosenttia, kun Suomessa se oli 53,2 prosenttia. Koronatukipaketti nostaa USA:n lukua tänä vuonna 10 prosenttiyksiköllä.

Margaret O’Mara.­

Voisiko koronaviruskiriisi johtaa valtion menojen pysyvään kasvuun Yhdysvalloissa? Demokraattisen puolueen sisällä on alettu keskustella jopa kansalaispalkasta.

Sen paremmin O’Mara kuin Ponnuru eivät usko näin radikaalien ajatusten toteutumiseen.

– Tässä maassa ollaan aika kiintyneitä ajatukseen siitä, että ihmisten pitäisi tehdä töitä. En usko, että amerikkalaiset suostuvat rahan jakamiseen ilmaiseksi. Se on vasemmiston toiveajattelua, Ponnuru toteaa.

Joka tapauksessa demokraattinen puolue on siirtynyt viime aikoina vasemmalle, ja koronavirus ei ainakaan muuta asetelmaa. Joe Biden esiintyi esivaaleissa maltillisena ehdokkaana, mutta kevään mittaan hän on alkanut syleillä puolueen vasenta laitaa. Hän on puhunut muun muassa vuokra-armahduksen puolesta ja isojen yritysten pelastamista vastaan.

– Bidenin presidenttiydestä tulee paljon progressiivisempi kuin ihmiset odottavat. Puolueen valta on nyt vasemmalla, O’Mara sanoo.

O’Maran mukaan koronakriisin vaikutus näkyy ennen kaikkea kansalaisten asenteissa julkista valtaa kohtaan. Pandemia on näyttänyt, että valtiota tarvitaan ratkaisemaan suuria koko kansaa koskettavia ongelmia. Monet ovat kääntyneet oman osavaltionsa kuvernöörin puoleen, kun Valkoisesta talosta kantautuva viesti on jäänyt epäselväksi.

– Republikaanit ovat filosofisesti sitä mieltä, että mitä vähemmän valtionvaltaa, sitä parempi. Näyttää siltä, että Trump ei ole yksinkertaisesti kiinnostunut hallinnosta. On erittäin masentavaa ajatella, että hän pysyisi vallassa, O’Mara huokaisee.

Koronavirus on tehnyt näkyväksi amerikkalaisen yhteiskunnan heikot kohdat. Mustat ja latinotaustaiset ovat virukseen kuolleissa yliedustettuina. Syitä on löydetty monia: Vähemmistöt asuvat ahtaasti ja työskentelevät haavoittuvissa ammateissa. Heillä on enemmän perussairauksia kuin valkoisella väestöllä, ja heidän saamansa terveydenhuoltopalvelut ovat heikompia.

Havainnot sinällään eivät ole uusia. Chicagossa vuonna 2015 syntyneen lapsen elinajanodote vaihtelee kaupunginosittain Englewoodin 60 vuodesta Streetervillen 90 vuoteen. Köyhästä ja mustasta Englewoodista on vain 15 kilometrin matka rikkaaseen ja valkoiseen Streetervilleen.

– Terveydenhuoltojärjestelmää on yritetty uudistaa jo yli sadan vuoden ajan. Teddy Roosevelt yritti, Harry Truman yritti, O’Mara sanoo.

Las Vegasissa on maalattu parkkipaikoille ruudut, joissa kodittomat voivat nukkua pitäen samalla kiinni turvallisista etäisyyksistä.­

Edistys on ollut hidasta, mutta demokraatit ovat vallassa ollessaan onnistuneet laajentamaan terveysvakuutuksen piirissä olevien ihmisten joukkoa. Biden ei kannata yksityisen terveysvakuutusjärjestelmän lakkauttamista, mutta O’Mara odottaa hänen hallintonsa jatkavan uudistuksia.

 Nykyjärjestelmä ei kannusta kansanterveydestä ja perusterveydenhuollosta huolehtimiseen, vaikka ne ovat äärimmäisen tärkeitä erityisesti pandemian aikaan.

Professori huomauttaa, että yksityiset sairaalat käärivät tulonsa kalliista erityissairaanhoidosta.

– Nykyjärjestelmä ei kannusta kansanterveydestä ja perusterveydenhuollosta huolehtimiseen, vaikka ne ovat äärimmäisen tärkeitä erityisesti pandemian aikaan. Asiantuntijat ovat huomauttaneet, että tämä ei tule olemaan viimeinen pandemia. Terveydenhuollon infrastruktuurin kimppuun olisi syytä käydä.

Terveydenhuollon epätasa-arvo liittyy läheisesti amerikkalaisten varallisuuden jyrkkään jakaantumiseen. Kotitalouksien rikkaimman 1 prosentin varallisuus on suurempi kuin köyhimmän 80 prosentin. Siinä missä varakkaat newyorkilaiset pakenivat pandemiaa maaseudun kakkoskoteihinsa, Las Vegasissa kodittomille maalattiin parkkipaikalle ruudut, joissa he voivat nukkua turvallisen etäisyyden päässä toisistaan.

Koronaviruksen ja sen leviämistä estävien toimien aiheuttama talouskriisi uhka vain jyrkentää jakolinjoja. Suuret teknologia-alan yritykset Amazon, Google, Facebook ja Microsoft ovat kertoneet hiljattain hyvistä taloudellisista tuloksista. Niitä ei haittaa, vaikka ihmiset pysyvät kotonaan.

Teknologiayritysten historiaa tutkinut O’Mara uskoo, että koronakriisi herättää liittovaltion vihdoin suitsimaan Piilaakson jättien valtaa. O’Mara hakee vertauksen New Dealista ja Detroitin autonvalmistajista. Silloinkin muutama jättiyritys selvisi lamasta, mutta Roosevelt pakotti ne ottamaan huomioon työläisten vaatimukset.

– Nyt uudistukset voivat olla erilaisia luonteeltaan. Ammattijärjestöt eivät ehkä toimi keikkataloudessa. 60 000 Uber-kuskin ympäri maan ei ole yhtä helppo järjestäytyä kuin 60 000 työntekijän GM:n tehtaalla, O’Mara pohtii.

Myös ruokajakelussa viranomaiset ovat ohjeistaneet pitämään koronan aikana etäisyyksistä huolta, joten esimerkiksi Los Angelesin Carsonissa avustuksia voi hakea nousematta autosta.­

Lisää tulonsiirtoja, terveydenhuolto uusiksi, työläisten oikeudet kunniaan... Muuttaako koronavirus Yhdysvallat hyvinvointivaltioksi?

AIE:n Ponnaru suhtautuu ajatukseen skeptisesti.

– Tässä maassa keskusteltiin taloudellisesta epätasa-arvosta jo ennen tätä epidemiaa. En usko, että se tuo massiivisia muutoksia, Ponnaru sanoo.

– Valtion rooli voi kasvaa, jos kansalaiset päättävät tämän olevan kerran elämässä tapahtuva kriisi. Veikkaan itse, että se ei muuta pysyvästi asenteita valtiota kohtaan. Samaa sanottiin syyskuun 11. päivän terroristi-iskuista 2001, mutta niin ei tapahtunut.

Myös O’Mara lyö jarruja päälle. Hän muistuttaa, että edes Rooseveltin New Deal ei ollut niin järisyttävä muutos, kuin usein annetaan ymmärtää.

– Siinä oli enemmänkin kyse siitä, että kapitalismista tehtiin jälleen suurta, O’Mara sanoo Trumpin tunnuslausetta mukaillen.

– Amerikkalaiset eivät pohjimmiltaan pidä valtion suuresta roolista ja veroista. Meidän monikulttuurisuutemme ei tue pohjoismaista hyvinvointivaltiota. Ihmiset ovat valmiimpia antamaan rahaa niille, jotka näyttävät heidän kanssaan samalta.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?