Korona on venyttänyt tyrnäväläisen Anne-Marien, 56, työvuoroa jo 10 viikkoon, eikä loppua näy – ”Ajan kulku on menettänyt merkityksensä” - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Korona on venyttänyt tyrnäväläisen Anne-Marien, 56, työvuoroa jo 10 viikkoon, eikä loppua näy – ”Ajan kulku on menettänyt merkityksensä”

Anne-Marie Takalo työskentelee kokkistuerttina ahvenanmaalaisen varustamon rahtilaivalla, joka kiertelee Karibianmeren saaria. Kasvanut työmäärä kiristää miehistön hermoja, ja toiveena olisi päästä jo vähitellen kotiin.

Tyrnäväläisen Anne-Marie Takalon on jäänyt jumiin töihin Karibianmeren saaria kiertelevälle rahtilaivalle.

9.5.2020 12:58

Ulkoministeriön mukaan maailmalla on edelleen jumissa ainakin 1 500 suomalaista, joiden kotiinpaluu on vaikeutunut koronaviruspandemian vuoksi. Moni heistä on joutunut jäämään lomakohteisiin oltuaan matkalla kriittiseen aikaan.

Tyrnäväläisen Anne-Marie Takalon, 56, tilanne on toinen. Hän on jäänyt jumiin töihin Karibianmeren saaria kiertelevälle rahtilaivalle.

Pandemia on nyt venyttänyt Takalon helmikuun lopulla alkanutta työvuoroa kymmeneen viikkoon, eikä loppua näy.

– Meillä ei ole ollut minkäänlaista käsitystä siitä, milloin voisi olla mahdollista päästä kotiin. Lentoyhtiöiden nettisivuja on tullut selattua tiheään. On vain ollut rivien välistä lukemista, tulkintoja. Osa elätteli toiveita, että huhtikuun lopulla olisi ollut miehistönvaihto. Osa taas veikkasi toukokuun puoliväliä, osa kesäkuun alkua ja osa syksyä, Takalo sanoo.

Peräporttialus Mimerin omistaa ahvenanmaalainen perheyritys, mutta se kiertelee tällä hetkellä Karibianmeren satamia ranskalaisvarustamolle vuokrattuna.

Tarkalleen ottaen Takalon työpaikkana on ahvenanmaalaisen Godby Shipping -perheyrityksen omistama peräporttialus Mimer, joka on ollut jo jonkin aikaa miehistöineen rahdattuna eli vuokrattuna ranskalaiselle CMA CGM -varustamolle.

Tästä syystä alus kiertelee nyt Karibian saarten satamia lastinaan kontteja, autoja sekä trailereita. Aikataulu on jokseenkin tiukka, sillä viikkoon mahtuu 10–11 satamakäyntiä.

Mimer-rahtilaivan kokkistuertti Anne-Marie Takalo kuvattuna Dominikaanisen tasavallan pääkaupungissa Santo Domingossa viime vuonna. Tällä hetkellä maihin ei ole satamissa asiaa.

Takalo työskentelee laivalla kokkistuerttina ja vastaa näin ollen yksin laivan talousosastosta. Työtehtäviin kuuluu muonan ja taloustarvikkeiden hankinta, viikkoruokalistan aterioiden suunnittelu ja valmistus sekä tiskaaminen ja ruokailumessin siistiminen.

12 hengen miehistöön kuuluu myös viisi muuta suomalaista, yksi virolainen sekä kuusi filippiiniläistä työntekijää. Suomalaisten ja virolaisten työvuorot kestävät normaalisti 5–6 viikkoa ja filippiiniläisten kuusi kuukautta.

Laivasta ei pääsyä ulos yli kuukauteen

Takalon oli määrä lähteä viettämään kuuden viikon vapaitaan 10. huhtikuuta. Merillä työskennellessä vapaapäiviä ei pidetä, joten edellisen kerran hän vietti sellaista siis helmikuussa.

Aamukuudesta iltaseitsemään kestävään työpäivään mahtuu yleensä tunnin tai puolentoista tauko. Illalla suihkun ja muiden iltatoimien lisäksi vapaa-aikaa on muutama tunti lisää.

Ruotsin kuninkaan Kustaa III:n mukaan nimetty Gustavia on Ranskan merentakaisen paikallishallintoalueen Saint Barthélemyn ainoa kaupunki. Mimerin miehistö pääsi käymään viimeisen kerran maissa Gustaviassa 10. maaliskuuta.

Aiemmin vähinä vapaahetkinä oli mahdollista nauttia myös Karibian paratiisimaisemista. Takalo kertoo toisinaan järjestelleensä työnsä niin, että hän pääsi välillä iltapäivällä hieman pidemmäksi aikaa rannalle tai muutoin liikkumaan saarilla.

– Maaliskuun 10. päivänä saimme vielä käydä Gustaviassa läheisellä uimarannalla, mutta emme enää kaupungilla. Seuraavana päivänä heltisi vielä lupa pistäytyä maissa St. Kittsissä. Tuon päivän jälkeen ei kukaan ole astunut ulos laivasta, Takalo kertoo.

Syynä tähän ovat koronaan liittyvät rajoitukset, joita on otettu laajalti käyttöön myös Karibian saarilla. Maihinnousukiellon ja muiden rajoitusten lisäksi saarilla on illasta aamuun kestävä ulkonaliikkumiskielto.

Gustaviassa laivalta olisi lyhyt matka rannalle, mutta sinne ei ole toistaiseksi menemistä maihinnousukiellon vuoksi. Töitä laivalla paiskitaan sen sijaan entistä kiivaammin.

Laivan kulkuun koronapandemia ei vaikuta, mutta miehistön työmäärään sen sijaan paljonkin.

– Kansiosastolla työt ovat huomattavasti lisääntyneet, sillä välttääksemme ulkopuolisia kontakteja päätimme luopua ahtaajien käytöstä. Nyt kansimiehet tekevät kaikki lastien kiinnitykset ja irrotukset ihan kaikissa satamissa, kun ennen ulkopuoliset ahtaajat tekivät työn kolmessa niistä. Kun satamakäyntejä on 11 viikossa, työtä on paljon.

Lisäksi paikkoja joudutaan desinfioimaan ahkerasti, ja liinavaatepyykistäkin huolehtii nyt pesulan sijaan yövahtia tekevä puolimatruusi.

Tarvikepulassa vaaditaan ankaraa pihistelyä ja soveltamista

Työn lisääntyminen näkyy puolestaan ruoan menekin kasvamisena. Normaalisti Takalo hoitaisi muonaostokset maanantaisin Puerto Ricon San Juanissa sijaitsevassa tukussa.

Viimeisen kerran Takalo on päässyt itse tukkuun 9. maaliskuuta, ja silloinkin erityslupaa anomalla. Tämän vuoksi muonat täytyy nyt tilata sähköpostitse Ranskan alaisuuteen kuuluvalla Guadeloupen saarella sijaitsevasta laivamuonitusliikkeestä.

Takalon työpäivät kestävät aamukuudesta iltaseitsemään. Väliin mahtuu tunnin tai puolentoista tauko.

Monista tarvikkeista on ollut pulaa. Esimerkiksi käsidesit ja kasvomaskit ovat Karibian saarilta loppuneet Takalon mukaan jo kauan sitten.

– Laivamuonittaja ei ole pystynyt toimittamaan meille koko aikana minkään sortin leikkelemakkaroita, jäätelöä, jauhelihaa eikä porsaan ulkofilettä. Ajoittaista pulaa on ollut kananmunista, kahvista, tuorekurkusta, kiinankaalista, jäävuorisalaatista, nuudeleista ja niin edelleen. Koko ajan on jotkut tuotteet loppu, Takalo kuvailee.

Miehistön jäsenet kalastavat toisinaan kiinnittämällä siiman ja koukun laivan perään, ja joskus käy tuuri. Matruusi Carlos esittelee kuvassa mahi-mahi-kalaa, josta syntyi Takalon mukaan kolme erilaista ruokaa.

– Eli olen saanut kyllä laittaa ammattitaitoni likoon, kun olen yrittänyt pihistellä, jemmailla ja käyttää korvaavia tuotteita ruuanvalmistuksessa. Jokainen peruna, tomaatti, kananmuna on pitänyt laskea, ja kaiken yli jääneen ruoan hyödynnän uudelleen. Esimerkiksi perunamuusin jämät menevät piirakkapohjan taikinaan, kaalijauhelihalaatikon jämät lihapiirakkaan ja niin edelleen.

Kermaviiliä laivalla on syntynyt kermaa ja etikkaa sekoittamalla, ja myös puuron keittäminen myslistä on tullut tutuksi. Soveltamisessa apua on ollut myös siitä, että Takalo on kirjoittanut aiemmin laivakokkauksen historiaa perkaavan kirjan (Laivakorpuista lehtipihviin, 2017).

Mimerin mieistöllä on tapana grillata sunnuntaisin kannella.

Pääsiäispashakin syntyi laivalla maitorahkan sijaan ranskankermasta ja tuorejuustosta. Tuolloin uhkana oli kananmunien ja henkilökohtaisten hygieniatarvikkeiden loppuminen, jolta miehistön pelasti kuitenkin puertoricolainen vakiotaksikuski Jackie.

– Jackie sai haalittua meille 140 kananmunaa. Hän oli joutunut jonottamaan kassalle neljä tuntia. Marketissa olivat tunteet käyneet kuumina, kun ihmiset olivat rynnineet hamstraamaan. Viittä vaille oli, etteivät repineet toisiltaan hiuksia päästä, Takalo kuvailee Jackien kauppareissua pääsiäisen alla.

Ilmapiiri kiristyy, mutta ”zen-olotila” auttaa jaksamaan

Työvuorojen venyminen on Takalon mukaan näkynyt laivalla paikoin hyvinkin synkkinä mielialoina ja toisinaan myös kiristyneenä ilmapiirinä. Työtapaturmia Mimerillä ei ole sattunut vuosiin, mutta miehistön väsymys ja huoli ovat alkaneet näkyä työssä, eikä läheltä piti -tilanteilta ole vältytty.

– Voivottelua ja valitusta on ollut paljon, eikä tulevaisuuteen oikein jakseta katsoa. Filippiiniläiset eivät enää edes halua lähteä vapaille, koska eivät kuitenkaan pääsisi kotiin perheidensä luokse, vaan joutuisivat jäämään karanteeniin Manilaan määrittelemättömäksi ajaksi. Yksi heistä pääsi matkustamaan kotimaahansa 13. maaliskuuta, mutta kotiin hän ei ole päässyt.

Sunnuntain grilliateriat tuovat piristystä miehistön arkeen.

Takalon mukaan pahinta on epätietoisuus lentokiellon ja muiden rajoitusten kestosta. Kansainvälisten työjärjestöjen asetusten ja ohjeistusten mukaan merimiesten pitäisi pystyä matkustamaan myös tässä tilanteessa kotiin laivoilta, mutta ongelmaksi on ainakin Mimerin kohdalla muodostunut paikallisviranomaisten kyvyttömyys soveltaa ohjeita käytännössä sekä tehdä päätöksiä miehistönvaihtoja koskien.

Siksi miehistön ei ole toistaiseksi auttanut kuin sopeutua tilanteeseen.

– Minulla on täällä hulavanne, jolla treenailen. Luen myös kirjoja. Keulassa on kuntosali, jossa perämiehet, konemestari ja kippari käyvät tiheään treenaamassa. Poosu kuuntelee netistä Aamulypsyä ja ciiffi katselee dvd-elokuvia. Vähän piristystä arkeen tuo sunnuntaisin pidettävä barbecue, jossa grillataan ja syödään ulkona kannella.

(Poosulla tarkoitetaan merenkulkuslangissa puosua eli pursimiestä, ciiffillä puolestaan aluksen konepäällikköä.)

Anne-Marie Takalo kertoo saavuttaneensa jo mielentilan, joka auttaa jaksamaan arkea laivalla. Suomeen tekisi silti mieli päästä jo käymään.

Takalo kertoo saavuttaneensa jossain vaiheessa tietynlaisen ”zen-olotilan”, jossa merkityksensä ovat alkaneet menettää sekä koronaviruksen että kotiinpaluun ajatteleminen.

– Tein vain työtäni, otin iltapäivävapaalla aurinkoa kannella ja iltaisin luin kirjaa. Ajan kulku on menettänyt merkityksensä ja on ollut hyvin levollinen olo, nukunkin tosi hyvin. Monet muutkin sanovat, etteivät ole enää jaksaneet ajatella kotiin pääsyä, kun se alkoi tuntua niin kaukaiselta asialta.

Miehistön kesken on kuitenkin ymmärretty, kuinka onnekkaassa asemassa laivalla ollaan siinä mielessä, että päivät täyttyvät työstä ja palkka juoksee edelleen.

– Mietimme, että ei se niin valtavan ihanaa olisi lomallakaan nyt, kun on poikkeustila, ja kaikki tekeminen, kulkeminen ja harrastaminen on rajoitettua.

Selvittelyt paluusta käynnissä

Viime päivinä laivalla on yritetty selvittää Ranskan ja Suomen ulkoministeriöiden kautta miehistönvaihdon mahdollisuutta Guadeloupessa, mutta tilanne näyttää huonolta, sillä Suomesta tulevalta uudelta miehistöltä vaadittaisiin saarella kahden viikon karanteeni ennen töiden aloittamista. Selvittelyt jatkuvat nyt toisaalla.

Sint Maartenin saaren pääkaupunki Philipsburg on yksi niistä satamista, joissa Mimer käy Karibian saaria kierrellessään.

Vaikka merillä työskentelevät ovat tottuneet pitkiin poissaoloihin kotoa, olisi Suomeen kuitenkin jo mukavaa päästä vaihteeksi.

– Minulle on tärkeää nähdä isojen muuttolintujen saapuminen Liminganlahdelle ja Tyrnävälle keväisin. Siitä jäin nyt paitsi, ja suren, etten nyt nähnyt kurki- ja joutsenystäviäni. Lohdutukseksi olen kuunnellut Einojuhani Rautavaaran Cantus Arcticusta. Ja tietysti alkaa olla jo ihan koti-ikäväkin, ikävä omaa kotia, ystäviä ja siskoa, heidän kanssaan olemista.

Guadeloupen laivamuonittamon valikoimaan ei tuore maito kuulu, joten sitäkin on tullut viime aikoina hieman kaivatuksi.

– Minä männä päivänä kysyin pojilta, että mitä he aikovat tehdä ensimmäisenä Suomeen päästyään. Heillä ei vielä ollut vastausta, mutta minä ilmoitin juovani heti litran tuoretta maitoa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?