Kommentti: 16 erikoista Venäjä-päätelmää – IS kävi läpi valtioneuvoston uutuusraportin - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Kommentti: 16 erikoista Venäjä-päätelmää – IS kävi läpi valtioneuvoston uutuusraportin

Valtioneuvoston kanslian tilaama Venäjä-raportti päätyi yllättäen johtopäätökseen, jonka mukaan Kreml ei enää oikeastaan edes yritä vaikuttaa Suomeen.

Julkaistu: 7.5. 6:52

Suomen valtiojohdon avuksi valmistunut tuore Venäjä-raportti pakottaa kysymään, uskovatko kaikki kirjoittajat itsekään johtopäätöksiinsä, Arja Paananen ihmettelee.

Venäjä vaikuttaa. Ja tuottaa joskus ongelmaa. Mutta millään muilla mailla kuin Suomella se ei oo riskiä vailla…

Valtioneuvoston kanslian (VNK) tilaaman tuoreen Venäjä-raportin päällimmäiset johtopäätökset voisi tiivistää vaikkapa näihin sanoihin, jos ottaisi lähtökohdaksi Eppu Normaalin legendaarisen kappaleen Suomi-ilmiö.

Govorit Moskva – Moskova puhuu -selvitys on laadittu valottamaan Venäjän strategisen viestinnän erityispiirteitä – eli toisin sanoen Venäjän ylimmän valtiojohdon ajattelua ja vaikutusvallan lisäämispyrkimyksiä sekä niiden edesauttamista viestinnällisin keinoin.

Raportti pyrkii vastaamaan ennen kaikkea kysymykseen, mitkä ovat Venäjän Suomea koskevan strategisen viestinnän ilmentymät.

Yllättäen raportti päätyy johtopäätökseen, jonka mukaan Venäjä ei enää oikeastaan edes yritä vaikuttaa Suomeen. Raportti onnistuu siten tekemään tällä toteamuksella itse itsensä melko tarpeettomaksi.

– Venäjä ei koe Suomea vaikutusvaltaiseksi EU:n jäsenvaltioksi. Siksi Suomi ei myöskään ole Venäjän strategisessa viestinnässä tärkeäksi koettu eurooppalainen erityiskohde, vaan vain hyvä naapuri, VNK:n raporttitiedotteessa lukee.

Raportin rakenne on ongelmallinen. Monet Venäjän välittämiä viestejä koskevista väitteistä esitetään ikään kuin julkilausumana tosiasiallisesta asianlaidasta. Joissakin kohtaa raportti on puolestaan ristiriidassa itsensä kanssa: saman asian tulkinnat vaihtelevat eri luvuissa.

Punainen tori on autioitunut koronaviruksen varotoimien vuoksi ja paikalla näkyy lähinnä poliiseja.

Ohessa on 16 keskeistä raportin kohtaa, jotka herättävät kysymyksiä.

1. Raportti: ”Suomea varten ei ole enää olemassa vaikuttajajärjestelmää. Suomi ei enää ole poliittisen vaikuttamisen kohde, jollainen se oli Neuvostoliiton aikana.”

Paananen: Neuvostotyylistä ”kotivenäläisten” ilmiötä ei enää ole, mutta vahva vaikutuspyrkimys on yhä olemassa. Venäjän vaikutusjärjestelmän kaikkia muotoja ei ole Suomessa ja lännessä vielä edes ymmärretty, sillä Kremlin toimintatapaan kuuluu hämärtäminen ja jälkien peittely.

Nykyaikainen pitkäkestoinen vaikuttaminen perustuu esimerkiksi sosiaalisen median ”tavishenkilöihin”, eri puolueissa ja suomalaisten virkamiesten joukossa vaikuttaneisiin, vaikuttaviin tai kasvamassa oleviin Kremlille myötämielisiin henkilöihin sekä internetin niin kutsuttuihin ”vaihtoehtosivustoihin”.

2. Raportti: ”Venäjä ei pidä Suomea vaikutusvaltaisena EU:n jäsenmaana. Juuri tässä valossa Suomella ei ole erityisasemaa Venäjän strategisessa viestinnässä EU:n suuntaan.”

Paananen: Euroopan unioniin kuuluu, että päätösten on oltava yksimielisiä useissa jäsenvaltioiden arkaluonteisina pitämissä asioissa, kuten yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Toisin sanoen Venäjälle riittää, jos se pystyy vaikuttamaan keskeisissä kysymyksissä yhteen ainoaan EU:n jäsenmaahan kuten vaikkapa Suomeen.

3. Raportti: ”Venäjän strategisessa viestinnässä Suomi on ystävällinen maa. Venäjällä pidetään Suomea hyvänä naapurina, jonka kanssa ei ole ongelmia.”

Paananen: Venäjä kiittelee Suomea, mutta luo kuitenkin itse säännöllisin väliajoin Suomi-suhteisiinsa yllättäviä ongelmia, joita se itse tarjoutuu sen jälkeen ratkaisemaan. Tuoreessa muistissa ovat lapsikiistat ja pohjoisten rajanylityspaikkojen turvapaikanhakijatulva, parhaillaan agendalla ovat jatkosodan väitetyt julmuudet Itä-Karjalassa.

4. Raportti: ”Venäjä vastustaa voimallisesti Suomen jäsenyyttä Natossa. Vaikka Venäjä pitää tätä päätöstä Suomen oikeutena, se varoittaa Suomea ennakolta jäsenyyden kielteisistä seurauksista. Tämä on yksi tärkeimmistä strategisista viesteistä, joka esitetään hyvin harvoin ja kysyttäessä.”

Paananen: Venäjän strategisen viestinnän tehokkuus Suomea kohtaan ilmenee juuri siinä, että Venäjä voi esittää Nato-viestinsä ”hyvin harvoin ja kysyttäessä”. Viestin toistamisen vähyys ei kerro siis suinkaan vaikuttamisen vähyydestä, vaan viestinnän onnistumisesta.

5. Raportti: ”Lännessä Putinin Venäjä ei ole haluttu yhteistyökumppani, vaan siitä on tullut toksinen toimija, josta monet haluavat päästä eroon. Tässä on Venäjän strategisen viestinnän yksi lähtökohta... Suurin osa Venäjän eliitistä on kiinnostunut vuotta 2014 edeltävän status quon palauttamisesta. Venäjällä toivotaan, että tavoitteena olisi niin sanotun Helsinki kakkosen (ETYJ) järjestäminen, jossa voitaisiin sopia ’uusista säännöistä’.”

Paananen: Venäjä todellakin viestii olevansa uhri, josta haluttaisiin päästä eroon – vaikka esimerkiksi Euroopan unionin näkökulmasta Venäjän myrkyllisyys katoaisi, jos maa alkaisi noudattaa kansainvälisiä sääntöjä esimerkiksi vuoden 2014 Krimin valtaukseen ja Itä-Ukrainan sotaan liittyen.

Yksi Venäjän vahvoista viesteistä Suomea kohtaan on juuri halu ”Helsinki kakkosen” järjestämiseksi. Mikäli Suomi ryhtyisi tätä ajamaan, se olisi suuri voitto Venäjän haluamille ”uusille säännöille”.

6. Raportti: ”Suomi herättää Venäjän strategisessa viestinnässä vähemmän intohimoja kuin mitä suomalaisen median tavasta tarkastella Venäjää voisi päätellä.”

Paananen: Venäjällä on Suomen suhteen paljon myös sellaisia intohimoja, jotka jäävät medialta, tutkijoilta ja poliitikoilta silti havaitsematta riittävän ajoissa. Kuten raportissa todetaan toisaalla, Suomessa olisi syytä lisätä sekä venäjän kielen opiskelua että Venäjää seuraavien toimittajien määrää.

7. Raportti: ”Esimerkiksi energiakysymyksissä venäläiset eivät kampanjoi Suomessa.... lobbaajina ovat suomalaiset kumppanit tai toimeksiannon saavat suomalaistahot. Tietyt suuret kaupat tai hankkeet ovat luonteeltaan strategisia tai poliittisia... ja niillä saattaa olla rooli strategisessa viestinnässä.”

Paananen: Venäjän valtiollista vaikuttamista Suomen energiapolitiikkaan ei pese puhtaammaksi se, että se hoidetaan ”toimeksiannon saavien suomalaistahojen” kautta. Energiaratkaisuihin liittyy myös Venäjän vaikutusvallan kasvattamishalua, joten sillä on rooli strategisessa viestinnässä eikä ainoastaan ”saata” olla.

8. Raportti: ”Venäjänkielinen vähemmistö ei ole strateginen viesti Suomelle, vaan ilmiö maahanmuutosta Venäjältä Suomeen... Ulkomailla asuvien venäläisten – kyseessä ovat erityisesti Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen entisten tasavaltojen alueelle jääneet ihmiset – oikeuksien ja etujen suojeleminen on virallisesti ollut yksi Venäjän ulkopolitiikan prioriteeteista.”

Paananen: Kremlin tapa viestiä mahdollisuudesta puuttua entisen Neuvostoliiton alueiden venäläisvähemmistön väitettyyn sortoon on selkeä viesti myös Suomelle. Halutessaan Kreml voisi tehdä venäjänkielisten ”puolustamisesta” pääteeman myös Suomi-suhteissaan, halusivatpa Suomessa asuvat venäjänkieliset sitä tai eivät.

9. Raportti: ”On syytä mainita Sallan ja Raja-Joosepin maahantulotapaukset 2015–2016. Voidaan pohtia, että onko edellä mainittu rajatapaus ollut strategista viestintää Venäjän suunnalta vai onko se ollut alemman tason ohjattua toimintaa.”

Paananen: Venäjän valtionrajoja valvoo turvallisuuspalvelu FSB. Ei ole mahdollista, että ”alemman tason toiminta” voisi muuttaa valtionrajan sääntöjä kahdella yksittäisellä rajanylityspaikalla. Mikäli näin olisi ollut, presidentti Vladimir Putin olisi voinut lopettaa tämän toiminnan ilman, että Suomen piti suostua puoleksi vuodeksi räätälöityyn rajasopimukseen.

Raportti käyttää termejä ”maahantulotapaukset” ja ”rajatapaus”. Kyseessä oli kuitenkin Venäjän johdon hybridipainostuksesta Suomea kohtaan niin kutsuttujen turvapaikanhakijoiden avulla.

10. Raportti: ”Suomalaisella medialla tulisi olla resursseja tukeutua myös muihin kuin johtaviin länsimaisiin uutistaloihin. Ne ovat amerikkalainen Associated Press, ranskalainen Agence France-Presse ja brittiläinen uutistoimisto Thomson Reuters.

Paananen: Suomen median Venäjä-seurantaa pitäisi tietenkin vahvistaa. Raportin tekijöiltä näyttää kuitenkin menneen ohi ymmärrys siitä, että AP, AFP ja Reuters hoitavat suuren osan Venäjä-uutisoinnistaan kovatasoisten venäläistaustaisten toimittajien avulla.

Kremlin oman propagandaviestin perillemenon näkökulmasta juuri nämä venäläistoimittajat ovat suuri uhka: vain he kykenevät löytämään uutiset, joiden hankkiminen ei onnistuisi koskaan esimerkiksi suomalaisilta toimittajilta.

11. Raportti: ”Vuoden 2020 eräänä tärkeimpänä valtiollisena tapahtumana on suuressa isänmaallisessa sodassa saavutetun voiton 75-vuotispäivän juhlinta.... Venäjä ei tule sallimaan toisen maailmansodan uutta tulkintaa, jossa Venäjää pidetään Saksan ohella sotaan syyllisenä. Putinin asettama viestinnällinen tavoite on ’estää yritykset vääristää tapahtuman historiallinen totuus’.”

Paananen: Raportin materiaali on kerätty ennen kuin Putinin alainen Venäjän federaation tutkintakomitea käynnisti Suomea vastaan ”kansanmurhatutkinnan” Itä-Karjalassa. Venäjällä oli kuitenkin jo sitä ennen meneillään Suomea vastaan aloitettu Sandarmohin-joukkohautavääristely sekä Mainilan laukauksista kehiteltyjä valeuutiskampanjoita.

Raportissa ei viitata näihin Suomeen liittyviin Venäjän historiakampanjoihin mitenkään, vaikka niiden olemassaolo nykyisessä laajuudessaan ei olisi mahdollista ilman Kremlin siunausta. Raportissa ei myöskään selväsanaisesti kyseenalaisteta tai analysoida Putinin väitettä siitä, että länsi pyrkisi vääristelemään toiseen maailmansotaan liittyvää ”historiallista totuutta”.

Moskovassa on jo harjoiteltu Punaisen torin ylilentoa varten toukokuun 9. päivän voitonpäivää varten. Koronavirus sotki Vladimir Putinin suunnitelmat mahtipontisesta sotilasparaatista puna-armeijan voiton kunniaksi.

12. Raportti: ”Venäjä korostaa YK:n ja sen turvallisuusneuvoston merkitystä – kenelläkään ei ole oikeutta käyttää YK:n etuoikeuksia ja valtuuksia käyttää voimaa suvereeneja valtioita vastaan.”

Paananen: Raportti ei pohdi, miksi YK sopii yhä Venäjälle, vaikka se on lopettanut kunnioittamasta monia muita kansanvälisiä yhteisöjä ja sääntöjä. Yksi syy lienee se, että turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenmaana Venäjällä on veto-oikeus itselleen ikäviin päätöksiin. Mitä tulee voimankäyttöön suvereeneja valtioita vastaan, Venäjä on sallinut itselleen sen esimerkiksi Ukrainassa.

13. Raportti: ”Tämän selvityksen primaarilähteinä ovat Venäjän lainsäädäntö, presidentinhallinnon ja hallituksen julkistamat strategiat sekä Venäjän presidentin julkiset puheet. Selvityksessä ei ole käsitelty viestintäalan teknologiakehitystä eikä syvennytty alalla esiintyviin lieveilmiöihin kuten suunnattu mielipidevaikuttaminen, peitetyt informaatio-operaatiot ja trollaus.”

Paananen: Internetin mahdollistama tarkkoihin yleisöihin suunnattu mielipidevaikuttaminen, peitetyt informaatio-operaatiot ja trollaus eivät ole ”lieveilmiöitä”, vaan erittäin keskeinen osa Venäjän johdon ohjaamaa strategista viestintää. Venäjän johdon julkiset ja viralliset viestit kertovat vain yhden puolen, joten Venäjän tarkoitusperien ymmärtäminen ei ole mahdollista vain niitä tulkitsemalla.

Venäjän tarkoituksena on hämärtää ja häivyttää – ja taata Kremlille mahdollisuus kiistää viime kädessä kaikki. Raportin tekstiosuudessa viitataan tähän hämäämisen perinteeseen kyllä toisaalla, mutta juuri tässä on yksi kohta, jossa raportti tuntuu riitelevän itse itsensä kanssa keskeisten määritelmien osalta.

Sergei Karaganov kuvattuna Nato-seminaarissa yhdessä Jaakko Laakson kanssa vuonna 1997.

14. Raportti: ”Henkilöitä, joiden arvioihin ja näkemyksiin Venäjän strategisen tason viestinnän ymmärtämiseksi on työssä tukeuduttu ja viitattu, ovat muun muassa FT Sergei Karaganov, KT Mihail Deljagin, FT.”

Paananen: Karaganovin esittelyyn olisi tuonut lisäarvoa, jos raportissa olisi kerrottu esimerkiksi se, että juuri häntä pidetään Venäjän maanmiespolitiikan alkuvaiheen tärkeimpänä ideoijana. Hän kehitti Neuvostoliiton hajottua niin kutsutun Karaganovin doktriinin, jonka mukaan Venäjän on vaikutusvaltaansa kasvattaakseen ryhdyttävä puolustamaan aktiivisesti venäjänkielisen väestön oikeuksia esimerkiksi Baltiassa ja Ukrainassa.

Deljaginin kohdalla olisi ollut hyödyllistä muistuttaa esimerkiksi hänen roolistaan vuoden 2018 mustamaalauskampanjassa, jolloin Venäjällä hyökättiin voimakkaasti suomalaista energiayhtiö Fortumia vastaan. Deljagin nosti tuolloin Fortumin esimerkiksi valtio-omisteisesta energiakonsernista, joka on uhka Venäjän strategiselle turvallisuudelle.

15. Raportti: ”Lisäksi on luottamuksellisesti haastateltu johtavia venäläisiä ja muita venäjänkielisiä alan asiantuntijoita. Edelleen on haastateltu Venäjän presidentinhallintoa avustavia Suomen kannalta keskeisiä henkilöitä. Haastateltavat eivät ole halunneet antaa nimiään julkisuuteen.”

Paananen: Nimettömät haasteltavat lienevät tällaisessa raportissa perusteltuja, mutta kirjoittajien olisi suonut harjoittavan heidän kohdallaan silti jonkinlaista avointa lähdekritiikkiä. Venäjän valtion strategista viestintää harjoittava henkilö saattaa nimittäin harjoittaa työtehtäväänsä myös haastateltavana ollessaan – ja nimenomaan juuri hämärtämismielessä.

16. Raportti: ”Yhteenvetona venäläisvaikuttajien käsityksistä voi todeta, että Venäjä pitää itseään rauhan takaajana, toistensa kanssa yhteistyötä tekevien riippumattomien valtioiden yhteisön luojana sekä kulttuurisen ja poliittisen monimuotoisuuden puolustajana. Sen politiikan tarkoituksena on kansainvälisten suhteiden maksimaalinen demokratisointi ja pitkällä tähtäimellä viime aikoina hylättyjen sääntöjen ja kansainvälisen oikeuden palauttaminen.”

Paananen: Kovin on jaloa. Tämä on toki juuri sitä strategista viestiä, johon Venäjän johto haluaa Suomen ja muun maailman uskovan pyrkiessään kasvattamaan omaa vaikutusvaltaansa. Venäjän naapurimaissa – kuten vaikkapa Ukrainassa ja Georgiassa – on kuitenkin paljon kokemusta siitä, että esimerkiksi ääneen lausuttu pyrkimys rauhan takaamiseen voi olla itse asiassa sodan ylläpitämistä.

Miksi esimerkiksi tätä kohtaa ei edes yritetty analysoida raportissa tarkemmin, vaan se kirjattiin ylös ikään kuin olemassa olevana ja täysin hyväksyttynä Venäjän tosiasiallisen ajattelun ja asianlaitojen kuvauksena?

Govorit Moskova – Moskova puhuu -raportin kokoamisesta on kantanut päävastuun Georgi Alafuzoff.

Andres Blom on tutkinut väitöskirjassaan liike-elämän poliittista vaikuttamista Suomessa. Hän on myös pitkäaikainen Venäjä-suhteiden lobbari.

Govorit Moskva – Moskova puhuu

  • Raportti on valtioneuvoston kanslian tilaama selvitys Venäjän strategisen viestinnän erityispiirteistä.

  • Strategisella viestinnällä tarkoitetaan valtiojohdon päätavoitteiden ajamista ja vaikutusvallan hankkimista pitkäkestoisen viestinnän avulla. Konsulttiyritys Eurofactsilta tilattu raportti valmistui maanantaina.

  • Selvityksen vastuullisena johtajana toimi Puolustusvoimien entinen tiedustelupäällikkö, kontra-amiraali evp. Georgij Alafuzoff.

  • Raportin laatijoina toimivat myös Eurofactsin perustajaosakas, valtiotieteiden tohtori Anders Blom sekä prikaatikenraali evp. Juha Pyykönen konsulttiyrityksensä Security Analysisin kautta.

  • Kirjoittamiseen osallistuivat myös valtiotieteiden maisteri Mihail Kurvinen, professori Vilma Luoma-aho ja professori Katerina Tsetsura.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?