Kun sairaanhoitaja Sonja Aspinen kolmisen kuukautta sitten vieraili työpaikkansa lähistöllä sijaitsevassa ostoskeskuksessa ja sen liepeillä olevalla metroasemalla Tukholmassa, hän näki kaikkialla sankkoja, ahtaita väkijoukkoja.
Kun Aspinen tänään vierailee samaisella paikalla eväitä ostamassa, maisemakuva hänen verkkokalvoillaan ei ole juuri muuttunut.
– Koronakriisin aikana Ruotsin poliittinen johto on kehottanut ihmisiä välttämään esimerkiksi julkista liikennettä, mutta suosituspuheet eivät ole oikein muutenkaan purreet. Elämä täällä on jatkunut lähes ennallaan, 1990-luvun lopusta lähtien Tukholmassa työskennellyt Aspinen, 49, sanoo.
Suomessa on keskitytty epidemian hidastamiseen tiukoilla eristämistoimilla. Ruotsissa koronapolitiikka puolestaan lähtee siitä, että laumaimmuniteetti on hankittavissa kevyillä rajoituksilla ja melko vapaalla liikkumisella. Tämän on katsottu lisänneen selvästi ikäihmisten koronakuolleisuutta.
– Juuri tällä hetkellä iäkkäiden ihmisten ja muiden koronan riskiryhmäläisten on turvallisempaa elää Suomessa. Tuntuu todella julmalta, että Ruotsissa on uhrattu vanhuksia näin kylmänviileästi, vaikka juuri heitä kuuluisi suojella, Aspinen harmittelee.
– Elämä täällä on jatkunut lähes ennallaan, Tukholmassa asuva Sonja Aspinen kertoo.
Ruotsissa epidemia on levinnyt vauhdikkaasti ja surmanloukuiksi ovat muodostuneet vanhusten hoivakodit. Esimerkiksi Tukholman alueen kuolleista noin puolet on asunut hoivakodeissa.
– Ruotsi maksaa nyt kovaa hintaa koronapolitiikastaan, niin ikään Tukholman alueella työskentelevä Saija Heikkinen näkee.
Aspinen on vuodesta 2001 lähtien pyörittänyt miehensä kanssa Tukholmassa toimivaa hoitoalan henkilöstövälitysfirmaa Ingriaa, jonka kautta hän työskentelee itsekin useilla kymmenillä eri osastoilla vuosittain. Nelisen vuotta sitten Turun yliopistollisesta sairaalasta Tukholmaan muuttanut Heikkinen työskentelee myös säännöllisesti useilla eri osastoilla, hoivakodeista lähtien.
– Suomessa on hämmästelty ja laajasti kritisoitukin Ruotsin rohkeaa linjaa, mutta täällä ei valtion politiikan soraääniin juuri törmää. Täällä vallitsee yhä leppoisa tunnelma. Koronaa ei oteta kovin vakavasti, ja siksi virus pääsee leviämään helposti riskiryhmäläisiin, Aspinen linjaa.
– Kansalaiset tosiaan vaikuttavat luottavaisilta valittuun linjaan, jossa valta on annettu kansalaisille itselleen. Erilaisista rajoitussuosituksista ei kummemmin piitata, Heikkinen sanoo.
–Ruotsi maksaa nyt kovaa hintaa koronapolitiikastaan, Saija Heikkinen sanoo.
Pääministeri Stefan Löfven on myöntänyt maan epäonnistuneen vanhusten suojelemisessa koronakriisissä. Joka kolmas koronaan kuollut on ollut hoidettavana vanhustenhoidossa, ja tartuntoja on levinnyt hoivakoteihin koko maassa, vaikka juuri hoivakodeissa vanhukset ovat pysyneet eristyksissä.
– Syyt epäonnistumiseen on helppo tunnistaa: ensinnäkin vierailukielto vanhustenhoitoyksiköissä annettiin muun muassa Tukholmassa liian myöhään (18.3.), toiseksi hoitohenkilökunnan suojaaminen on pettänyt ja kolmanneksi hoitohenkilökuntaa ei ole testattu kunnolla, hyvä jos lainkaan, Aspinen harmittelee.
– Vanhainkodeissa hoitajien ammattitaito on lisäksi usein puutteellista. Töihin on kelpuutettu ihmisiä, esimerkiksi maahanmuuttajia, tosi kevyellä koulutuksella, Heikkinen lisää.
Aspinen kertoo maan huolettomasta linjasta karun, omakohtaisen esimerkin muutaman viikon takaa. Hän oli hoitanut koko päivän ajan läheisesti iäkästä potilasta, suojavarusteinaan ainoastaan hanskat. Iltaa vasten vanhuksen vointi oli heikentynyt oleellisesti, ja ripuloiva potilas oli oksentanut suomalaishoitajan päälle.
– Seuraavana päivänä sain kuulla vanhuksen saaneen koronavirustartunnan. Soitin heti toiseen paikkaan peruakseni työvuoron, mutta vastaus oli tyly: minulla oli kuulemma velvollisuus saapua töihin, koska olin oireeton, Aspinen selvittää.
– Ruotsissa hoitohenkilöitä sitoo työvelvoite, mikäli oireita ei ole ollut kahteen päivään. Kahden viikon karanteenista ei ole puhettakaan, vaikka usein koronan itämisaika on useista päivistä jopa yli viikkoon. Tuntui tosi pahalta, mutta ratkaisin ongelman niin, että menin koronatartunnan jo saaneiden osastolle kaikki suojavarusteet ylläni, kuten normaalistikin virustartunnan saaneita hoidetaan.
Heikkinen sanoo pelkäävänsä oman terveytensä puolesta. Ruotsissa kuoli äskettäin nuori koronapotilaita hoitanut henkilö.
– Useita nuoria ja ilmeisesti perusterveitä ihmisiä on tartunnan saamisen myötä joutunut sairaalahoitoon, ja nämä esimerkit kieltämättä pelottavat, Heikkinen myöntää.
Laajemmassa perspektiivissä sekä Aspinen että Heikkinen ovat vahvasti sitä mieltä, että sairaanhoitajilla on Ruotsissa paremmat oltavat kuin Suomessa, vanhustenhoidosta alkaen.
Sonja Aspinen pyörittää hoitoalan henkilöstövälitysfirmaa Tukholmassa yhdessä miehensä kanssa.
– Ruotsissa sairaanhoitajia on erilaisissa hoivayksiköissä enemmän kuin Suomessa, ja siten he voivat keskittyä paremmin omaan työhönsä. Täällä sairaanhoitajan ei tarvitse normaaliaikoina osallistua vanhusten perushoitoon, kun taas Suomen hoivakotien hoitajilla aika ei riitä mihinkään, Aspinen näkee.
– Ruotsissa omaan työhön saa keskittyä kunnolla, koska resursseja on enemmän ja arvostus taattua. Omalla kohdallani palkka nousi Ruotsissa 2–3-kertaiseksi Suomeen verrattuna, vaikka en ole työskennellyt teholla täällä. Ruotsissa tämä on ammatti, ei harrastamista, ruotii Heikkinen, joka Suomessa työskenteli Tyksin teho-osastolla.
Lue myös: Ruotsin tartuttavuusluku putosi alle yhteen – Tegnell: ”Olemme päässeet eräänlaiselle tasangolle”
Koronakriisin aikaan naapurimaiden hoivakotien hoitolinjoissa on ollut sekä yhtäläisyyksiä että eroavaisuuksia.
Kummassakin maassa hoitajilla on ollut pulaa suojavarusteista, eikä testaaminen ole onnistunut. kunnolla. Mutta siinä missä Suomessa korona-altistuneet asukkaat on monissa paikoissa eristetty muista, Ruotsissa vastaavaa toimintaa on näkynyt oleellisesti vähemmän.
– Ruotsissa pyritään koronankin aikana hoitamaan vanhuksia enemmän yksilölähtöisesti eikä yhtenä joukkiona, kuten kuulemma Suomessa. Pyrimme ottamaan vanhusten erilaisia toiveita huomioon, Heikkinen sanoo.
– Täällä sairaanhoitajien on leppoisampi työskennellä kuin Suomessa. Tätä mieltä ovat olleet lähes kaikki minun kauttani töitä täältä saaneet sairaanhoitajat. Juuri nyt kuitenkin harmittaa. Se, että Ruotsin valtio on hylännyt vanhukset. Monen elämän, Aspinen summaa.
