”Kyseessä oli historian suurin joukkoraiskaus” – keväällä 1945 puna-armeija kosti saksalaisille naisille - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

”Kyseessä oli historian suurin joukko­raiskaus” – keväällä 1945 puna-armeija kosti saksalaisille naisille

Puna-armeija syyllistyi keväällä 1945 Saksassa laajoihin raiskauksiin, jotka jatkuivat talveen 1947–1948 saakka.

Neuvostoarmeijan joukkoja Berliinin taistelussa keväällä 1945.

1.5.2020 18:00

Natsi-Saksan joukot olivat syyllistyneet miljoonien ihmisten surmaamiseen ja kuoleman aiheuttamiseen Neuvostoliitossa hyökättyään sinne kesällä 1941. Miljoonien kaatuneiden sotilaiden lisäksi jopa yli 13 miljoonaa neuvostosiviiliä kuoli.

Neuvostosotilaat joutuivat todistamaan hirvittäviä tuhoja vallatessaan maataan takaisin miehittäjien jäljiltä. Saapuessaan Saksan rajalle loppuvuodesta 1944 tuli puna-armeijan sotilaille mahdollisuus kostaa.

Uhreiksi joutuivat nyt saksalaiset siviilit.

Huhtikuun 30. päivänä 1945 puna-armeijan edessä oli Demmin. Pikkukaupunki sijaitsi 200 kilometriä Berliinistä itään, kolmen joen ympäröimänä niemenkärjessä. Vetäytyneet saksalaisjoukot olivat räjäyttäneet jokien sillat, joten kaupungin 15 000 asukasta ja tuhannet sinne tulvineet pakolaiset olivat loukussa.

Ennen kuin ensimmäiset neuvostosotilaat olivat vielä saapuneet kaupunkiin, oli 21 sen asukasta jo kuollut. Itsemurhan uhreina. Tämä oli vasta alkua painajaiselle, jossa arviolta tuhat asukasta ja pakolaista surmasi itsensä kolmen päivän aikana. Neuvostosotilaat ehtivät estää vain muutamia itsemurhayrityksiä.

Kokonaiset perheet surmasivat itsensä, äidit sitoivat pienet lapsensa köysillä kiinni itseensä ennen kuin he hukuttautuivat jokiin, kiviä täyteen tungetut reput selässään. Tulipalojen ja neuvostojoukkojen valtaamasta vanhastakaupungista pakeni keskeytymätön virta epätoivoisia naisia lapsineen. Lotte-Lore Martens todisti kauhunäkyä hautausmaan kukkulalta:

– Savun mukana tuli lukematon määrä raiskattuja naisia, joista osa valui vielä runsaasti verta, pitäen kädestä yhtä, kahta, kolmea, joku neljääkin lasta transsissa, katse tyhjänä, hoippuen ylös Jarmener Chausseeta pitkin. Ennemmin tai myöhemmin näimme heidän kääntyvän oikealle Tollensejoen suuntaan. Heitä oli mahdoton pysäyttää. Joukkopsykoosi. He aikoivat siis veteen kuolemaan.

Demminin kauheudet toistuivat lukuisissa kaupungissa ja kylissä pitkin itäistä Saksaa. Yksin Berliinissä tehtiin vuoden loppuun mennessä yli 7 000 itsemurhaa, tekijöistä 4 000 oli naisia.

Itä- ja Keski-Euroopassa naisväestö joutui kokemaan silmittömiä kauheuksia miehitysvaltojen alla. Neuvostojoukkojen miehittämillä alueilla raiskattiin arviolta jopa kaksi miljoonaa naista. Yksin Berliinissä raiskauksen uhreina oli ainakin 100 000 naista, joista arviolta 10 000 kuoli seurauksiin. Vähintään kymmeniä tuhansia naisia raiskattiin myös länsijoukkojen miehitysalueilla.

Raiskaaminen jatkui idässä talveen 1947–1948 saakka, jolloin sotilaat vihdoin sijoitettiin pysyvästi kasarmeihin.

– Kyseessä oli historian suurin joukkoraiskaus, summasi brittihistorioitsija Antony Beevor, jonka kirjat ovat nyky-Venäjällä kiellettyjä.

Raiskaaminen alkoi jo loppuvuodesta 1944, kun puna-armeija saavutti Saksaan liitettyjen alueiden itärajan. Lokakuun lopulla puna-armeija valtasi hetken ajaksi pienen Nemmersdorfin rajakylän Itä-Preussissa.

Saksalaiset työnsivät neuvostojoukot pian pois, mutta näiden jäljiltä jäi joukko surmattuja saksalaissiviilejä. Natsien mukaan 72 naista, iältään 8–84 vuotta, oli raiskattu ja tapettu.

Goebbelsin propagandakoneisto otti tapauksesta kaiken irti ja tietoisesti yritti lietsoa kansan puolustustahtoa Nemmersdorfin kauhuja korostamalla. Mutta samalla levisi siviiliväestön keskuuteen paniikkia, mikä osaltaan vaikutti Demminin kaltaisten joukkoitsemurhien esiintymiseen.

Raiskaukset jatkuivat liittoutuneiden edetessä syvemmälle Saksan hallussa olleille alueille. Aina uhrit eivät olleet siviileitä. Jopa keskitysleirivankeja sekä saksalaisten pakkotöihin siirtämiä venäläis- ja puolalaisnaisia raiskattiin, kun neuvostojoukot olivat ensin vapauttaneet heidät.

Puna-armeijan johdon väitetään tienneet rikoksista. Beevorin mukaan venäläiskenraali raportoi Moskovaan vapautettujen neuvostonaisten joukkoraiskauksista, mutta samalla kehotti Moskovaa pitämään huolen, etteivät naiset palattuaan Neuvostoliittoon saisi levittää negatiivisia asioita puna-armeijasta.

Beevor huomauttaa, etteivät todellakaan kaikki neuvostosotilaat raiskanneet. Teot kuitenkin mahdollisti puna-armeijan huono kuri sodan loppuvaiheissa. Hirvittäviä miesmenetyksiä kärsineen armeijan riveihin oli liitetty huonosti koulutettuja sotilaita, jotka voitonhuumassa ja umpihumalassa tekivät mitä halusivat, kun upseerit eivät uskaltaneet estää heitä.

Kun jugoslavialaiskommunisti, partisaanijohtaja Milovan Djilas valitti neuvostojoukkojen Jugoslaviassa tekemistä rikoksista Stalinille, väitetään tämän vastanneen, että ”jos sotilas on taistellut läpi veren ja tulen tuhansia kilometrejä, niin hänellä on oikeus hieman huvitella naisten kanssa”.

Näin muisteli eräs neuvostoupseeri valkovenäläiselle, Nobel-palkitulle kirjailijalle Svetlana Aleksijevitshille 1980-luvulla:

– Olimme niin nuoria ja vahvoja, mutta olleet neljä vuotta ilman naista. Joten yritimme napata kiinni saksalaisnaisia ja sitten... kymmenen miestä raiskasi erään tytön. Naisia ei ollut tarpeeksi, koska kaikki olivat paenneet neuvostoarmeijaa. Joten meidän täytyi ottaa tuo nuori, 12- tai 13-vuotias tyttö. Jos hän yritti kirkua, tungimme jotain hänen suuhunsa. Meidän mielestämme se oli hauskaa. Nyt en voi ymmärtää, miksi tein niin. Minä olen sentään hyvän perheen poika... mutta minä se silti olin.

Etninen puhdistus jatkui vuoteen 1950 saakka

Sodan loppuvaiheesta alkaen aina vuoteen 1950 saakka karkotettiin Itä- ja Keski-Euroopan maista 12–14 miljoonaa etnisesti saksalaistaustaista siviiliä.

Länteen muutti tai karkotettiin muun muassa Neuvostoliiton ja Puolan alueilla noin 7 miljoonaa ja Tshekkoslovakiasta noin 3,5 miljoonaa saksalaista. Etnistä puhdistusta on luonnehdittu yhdeksi suurimmaksi Euroopan historiassa.

Länsi-Saksan hallitus arvioi 1960-luvulla, että karkotusten seurauksena noin 2 miljoonaa saksalaispakolaista menehtyi tauteihin ja aliravitsemukseen.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?