Korona tyhjensi Lontoon – IS kiersi tutuilla paikoilla suurkaupungissa - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Tällaista Lontoota et ole aiemmin nähnyt – katso, miltä näyttää tutuilla paikoilla koronan tyhjentämässä suurkaupungissa

Yleensä Lontoo kuhisee elämää, mutta korona on pakottanut britit pysymään kodeissaan. Lähde kirjailija-toimittaja Jouko Heikuran mukaan kävelymatkalle koronan autioittamaan metropoliin.

Virus teki Lontoosta aution kaupungin, jalankulkijasta katujen kuninkaan. Kun kadut ja aukiot tyhjenivät, historia astui näyttämölle – ja paljasti Lontoon lumon.

Kun Lontoo riisuttiin ihmisistä, siitä tuli alaston kaupunki. Oxford Circus on monille metropolin napa, joka on loistanut paljaana jo viikkojen ajan. Suurten kauppakatujen tavaratalot on suljettu, ihmismassat ovat poissa.

Keskellä kaupungin vilkkainta risteystä seisoo likaista makuupussiaan kantava, kristushahmolta näyttävä mies, joka huutaa käsi ojossa:

– Maailmanloppu on ovella, auttakaa minua, lämmin ateria maksaa vain neljä puntaa!

Mies manaa maailmanloppua Oxford Circuksella.

Ohi ajaa tyhjä punainen bussi. Vain muutama jalankulkija kuulee epätoivoiset huudot, mutta kukaan meistä ei lähesty Oxford Circuksen keskellä seisovaa miestä – virus vaanii kaikkialla.

Lontoo on ollut yli kuukauden ajan jalankulkijoiden valtakunta, lockdown on halvaannuttanut liikenteen ja vaimentanut kaupungin melun, linnut laulavat ja taivas on sinisempi kuin koskaan.

Post Office Towerin huipulla pyörivä valomainos kehottaa säästämään ihmishenkiä ja pysymään kotona. Metroaseman juliste antaa vain välttämättömiä töitä tekeville luvan kävellä liukuportaisiin, thank you! Muiden käsketään palata kotiin. Tilanne on vakava, käskystä puuttuu perienglantilainen please.

Regent Streetillä parveilee yleensä niin paljon väkeä, ettei sekaan ole mahtua.

Kaupungin vilkkaimpiin ostoskatuihin kuuluva Oxford Street on vaiennut.

Kyltti metroasemalla käskee jäämään kotiin, jos työn vuoksi ei ole tarpeellista matkustaa.

Kadulla vastaan tulee kuuluisia lauseita Lontoosta.

Britannian sairaaloissa on kuollut jo yli 26 000 ihmistä, mutta todellinen luku voi olla jopa kaksinkertainen, kun vanhustentalojen ja hoitokotien kuolemat saadaan kirjattua. Kuolonuhrien määrä on sama kuin taivaalta putoaisi joka päivä viisi matkustajakonetta. Pelottavinta on, ettei se enää meitä hetkauta.

Oxford Circus ja makuupussiaan retuuttava mies jäävät taakse, ostoskatu Regent Street on autio, kaikkialla vallitsee häiritsevä, lähes pelottava hiljaisuus. Kirjailija Herman Melville tuskin tarkoitti tätä, kun totesi, että maailmassa on vain kaksi paikkaa, jotka voivat tehokkaasti nielaista ihmisen, Lontoo ja Etelämeri.

Lontoo on yhdeksän miljoonaa ihmisen metropoli. Sitä voisi verrata Ahvenanmaahan, jolle on ahdettu kaikki suomalaiset, virolaiset ja latvialaiset. Kaupungista on tullut asukastiheytensä vuoksi tartuntojen keskus kuningaskunnassa, vaara vaanii kaikkialla.

Kahvilat, pubit, ravintolat, teatterit ja stadionit on suljettu, ja vaikka uusi arki on otettu yllättävän tyynesti vastaan, kukaan ei tiedä, kuinka pitkä pinna kansalla on, milloin jalkapallosta ja oluesta elävät miesjoukot lähtevät kaduille. Tuhannet näyteikkunat on varmuuden vuoksi peitetty suojalevyillä.

Sukulointi ja kyläily on pannassa, hallitus on antanut briteille luvan käydä apteekissa, ruokaostoksilla – ja kerran päivässä kävelyllä, juoksulenkillä tai pyöräilemässä. Silti vain yllättävän pieni osa lontoolaisista on käyttänyt exercise-oikeuttaan, vastaantulijat kadulla ovat harvassa.

Olen viime viikkoina tehnyt pitkiä kävelyretkiä eri puolille kotikaupunkiani. Nyt on aika nähdä Lontoon historiallinen keskusta ilman ihmisiä – ennen kuin papupata alkaa jälleen kiehua. Ihmisten kärsivällisyydellä on rajansa, liikenteen lisääntymisestä on jo merkkejä.

Autio Piccadilly Circus tuntuu yllättävän suurelta, näin hiljainen se ei ole normaaliaikoina edes aamuyön tunteina. Jousipyssyllään tähtäilevän Anteroksen patsaan ympärillä liikkuu torstai-iltapäivänä pari muutakin hiippailijaa. Annamme toisillemme tilaa ja ikuistamme vuoronperään pysähtyneen maiseman. Kuvat vaihtuvat Piccadillyn suurissa kaarevissa valomainoksissa, niissä kiitellään National Health Servicen työntekijöitä, sairaaloiden sankareita.

Piccadilly Circuksella saa pyöriä rauhassa.

Minua tuijotetaan poliisiautosta. Seisoskelua ei katsota hyvällä, työnnän kameran taskuuni ja suuntaan matkani kohti Pall Mallia. Yksinäinen taksi etsii asiakasta, Florence Nightingalen patsas hallitsee risteystä jalustaltaan, tuima sairaanhoitaja tuijottaa minua kuin aikoisi torua.

Krimin sodassa 1800-luvun puolivälissä sairaanhoitajana palvelleesta Nightingalesta tuli legenda ja sairaanhoidon uranuurtaja, joka oivalsi hygienian ja käsienpesun merkityksen. ExCel-messukeskukseen Itä-Lontoossa äskettäin avattu 4 000-paikkainen sairaala sai nimekseen Nightingale Hospital, samannimisiä sairaaloita on avattu myös muualla maassa. Dramaattiset kuvat potilaita odottavista Nightingalen vuoderiveistä ovat auttaneet hallituksen viestin perillemenoa: Pysykää kotona!

Trafalgar Square on nähnyt paljon – nyt myös koronaviruksen aiheuttaman hiljentymisen.

Andy Warholin näyttely ehti olla auki Tate Modernissa vain kaksi päivää ennen kuin kaupunki suljettiin. Museoon vievä silta kuhisee yleensä elämää.

Trafalgar Square on kolmen minuutin kävelymatkan päässä. Tyhjää aukiota hallitsee korkean pylvään päästä yksikätinen amiraali Nelson, ilma on niin kirkasta, että tyhjän hihan näkee silmiä siristelemättä. Nelson murskasi oveluudellaan espanjalais-ranskalaisen laivaston Trafalgarin meritaistelussa 1805 ja poisti pelot Napoleonin maihinnoususta.

Aukion reunassa on laatta, jota en ole ennen ihmisvilinässä huomannut. Siinä kerrotaan, kuinka viesti voitosta saapui Espanjan rannikolta viereiseen meriministeriöön ennätysajassa, kahdessa viikossa. Nelson haavoittui ja menehtyi taistelun lopussa. Hänet kuljetettiin Lontooseen rommitynnyrissä, josta merimiehet sammuttivat janoaan matkan aikana.

Leicester Square on hiljainen.

Ohukainen ja Paksukainen heiluvat katolla Leicester Squarella.

Parin korttelin päässä Leicester Squarella vallitsee yhtä huumaava hiljaisuus. Elokuvateatterit on suljettu, teatterilippuja myyvän kioskin katolla tanssahtelevat Ohukainen ja Paksukainen, joita en ole ennen huomannut.

Etelä-Lontoossa syntynyt, pronssiin valettu Charlie Chaplin näyttää surulliselta, kiveen hakattu William Shakespeare mietteliäältä. Rutot ja virukset eivät ole Lontoossa uusia asioita, Shakespearen uskotaan kirjoittaneen Macbethin ja Kuningas Learin 1605, jolloin hän eli eristyksissä Lontoossa.

Aivastelijoita ja nuhaneniä on osattu varoa jo kauan ennen Shakespearea. Aivastusta seuraavan ”bless you” -toivotuksen uskotaan olevan peräisin mustan surman ajoilta, jolloin se tarkoitti myös hyvästijättöä.

Vilkas China Town on nyt tyhjä.

China Townin ravintolat ovat tyhjillään.

Sohon pääkatu Old Compton Street on autio.

Ihmisten puuttuminen, poissaolo, konkretisoituu Shaftesbury Avenuen pohjoispuolella Sohossa, Lontoon sykkivässä sydämessä. Autio Soho näyttää hiljaiselta, näyttelijöiden hylkäämältä näyttämöltä. Katujen kulmassa on pubi, joka kantaa yhä lääkäri John Snow’n nimeä. Hän pysäytti koleran leviämisen Sohossa 1854 poistamalla Broad Streetin kaivon pumpusta kahvan. Pumppu on yhä kadun reunassa muistuttamassa ihmisen ylivertaisuudesta, John Snow’n lukittu ovi viruksen voitosta.

Soho Squarella odottaa yllätys: aidatun puistikon nurmella istuu ihmisiä kevätauringon lämmössä, kodittomat jonottavat kirkon ruokakasseja ja keltaliiviset poliisit kiertävät muistuttamassa kahden metrin välimatkan tärkeydestä. On outo kokemus lähteä Sohosta kuivin suin, eikä edes pyöreän mainostornin lause lohduta: ”Huono päivä Lontoossa on parempi kuin hyvä päivä missään muualla”.

Poliisit muistuttavat turvaväleistä puistossa Sohossa.

Soho Squarella odottaa yllätys: ihmisiä puistossa!

Britit osoittavat kiitollisuuttaan sairaanhoitajille ja lääkäreille, jotka hoitavat viruspotilaita henkensä kaupalla. Kansalaiset ilmestyvät ikkunoihinsa ja oviensa eteen joka torstai-ilta kello kahdeksan ja taputtavat muutaman minuutin sairaaloiden sankareille. Taputus on hillittyä. Olen viruksen ansiosta nähnyt vastapäiset naapurini, keski-ikäisen pariskunnan kunnolla vasta nyt, kahden vuosikymmenen jälkeen. Olemme jopa huiskuttaneet toisillemme. Virus voi myös lähentää, mutta ei ennen kuin tapaamiskielto on purettu.

Viiden minuutin kävelymatkan päässä kotioveltani on viisikerroksinen, yhden perheen kivitalo, jossa Boris Johnson asui johtaessaan brexit-leirin voittoon kansanäänestyksessä. Talon ikkunoissa paloivat yömyöhään valot, kun siellä juonittiin eroa Euroopasta. Boris on muuttanut Downing Streetille ja talo on myyty, mutta sen seinässä on yhä kananmunien jälkiä.

Boris Johnsonin entisen kotitalon seinässä näkyy vielä jälkiä kananmunista.

Koira pääsi istumaan parturituoliin Islingtonissa.

Boris Johnson asui täällä vielä silloin, kun hän juoni Britannian eroa EU:sta.

Kissa eristyksissä.

Läheiseen aitaan on ruuvattu taulu, jossa on neljän nuoren miehen nimet. He lähtivät sata vuotta sitten Boriksen entiseltä kotikadulta Kanaalin taakse vapauttamaan Eurooppaa, eivätkä koskaan palanneet. Samanlaisia nimitauluja on myös monien muiden katujen kulmissa ympäri Islingtonia.

Nuoret miehet lähtivät täältä ensimmäiseen maailmansotaan. Heitä muistetaan Islingtonissa.

Viereinen City Road sivuaa Charles Dickensin tarinoiden kortteleita, leveä katu tunnetaan nyt liikenneruuhkista ja pakokaasupilvistä. Nyt se huokailee tyhjänä ja toimettomana.

Olen kävellyt kadun reunassa värjöttelevän Eagle-pubin ohi kymmeniä kertoja, mutta vasta nyt huomaan sen seinässä otteen briteille tutusta lorusta: ”Up and down the City Road, in and out the Eagle...”

Siipensä levittänyt kotka seisoo yhä Eaglen katolla. Seinän loru taipui lauluksi samana vuonna kun John Snow pysäytti koleran Sohossa.

Eagle-pubi sijaitsee City Roadilla, joka tavallisesti on hyvin vilkas.

Jatkan matkaani finanssikeskus Cityyn, jonka puolesta miljoonasta työntekijästä iso osa istuu etätöissä kotona. Katu on niin hiljainen ja puhtaaksi harjattu, että voisin mennä makaamaan keskelle sitä ja ottaa torkut Englannin pankin edessä.

Kävelyretki seuraavana päivänä kohti koillista aiheuttaa yllätyksen. Kerrostalojen välistä Hoxtonissa pilkottaa valtava kalju, joka kuuluu Alfred Hitchcockille. Kaksikerroksisen bussin korkuinen pää on hitsattu teräksestä, mestari tarkkailee elämänmenoa raskaiden luomiensa alta aivan kuin tietäisi...

Pää on Lontoon mittakaavassa uusi, vain parikymmentä vuotta vanha. Samalla paikalla aloittivat vuosisata sitten toimintansa Gainsboroughin studiot, joissa Itä-Lontoossa syntynyt Hitchcock työskenteli uransa alussa.

Kävellessäni mietin, minkälaisen roolin jännityksen mestari antaisi näkymättömälle tappajalle, joka on syössyt koko maailman pelon valtaan. Kulman takana paistaa aurinko ja kadun varressa on pubi North by Northwest, jonka seinällä pyörivät jalkapallon sijasta Hitchcockin elokuvat aamusta iltaan. Kirjoitan osoitteen ylös, tänne on tultava kun virus on voitettu.

Teräksinen Hitchcock tarkkailee maailmaa Hoxtonissa.

Hitchcockmainen tunnelma tiivistyy puolen tunnin kävelymatkan päässä Barbicanissa. Sen harmaissa betonitorneissa asuu neljätuhatta ihmistä, mutta niiden ikkunoissa ja parvekkeilla ei näy ristinsielua. 60-luvulla rakennettu Barbican on suuri ja mahtaileva, kaupunki kaupungissa, tyly ja synkkä. Onneksi sen länsireunalta vanhojen talojen takaa löytyy hurmaava pieni puisto, Charterhouse Square, kuin toisesta maailmasta.

Paluumatkalla kotia kohti kävelen Postman’s Parkin läpi. Googlaan paikan, se tuli tunnetuksi postimiesten lepopaikkana. Aidan vieressä on lipan alla Sankarten seinä, siinä on kymmeniä keramiikkalaattoihin kirjoitettuja tarinoita sankareista, jotka menettivät henkensä rientäessään auttamaan muita. Yli sata vuotta vanhat tarinat heräävät eloon ja saavat tipan silmään.

Sankarten seinässä on kymmeniä tarinoita ihmisistä, jotka aikoinaan auttoivat muita.

Kadulle palatessani olen vähällä jäädä kovaa vauhtia kiitävän polkupyörän alle. Nopeusennätyksiä tyhjillä kaduilla polkevat lycrajihadistit luulevat, että autojen kadottua kaupunki kuuluu heille. He eivät näe, että se kuiskii tarinoitaan niille, jotka pysähtyvät kuuntelemaan ja uskaltavat ihmetellä.

Smithfield Market on parin korttelin mittainen vanha halli, maan suurin lihatukku. Sen seinätaulu kertoo sanoin ja kuvin, kuinka samassa paikassa paloiteltiin ja poltettiin roviolla ihmisiä muutama vuosisata sitten. Paikka oli tunnettu mestausmesta, skottikapinallinen William Wallace vedettiin 1305 hevosella Towerista viereiselle rekkojen kääntöpaikalle, jossa hänet hirtettiin ja leikeltiin paloiksi.

Clerkenwellissa minun on pakko pysähtyä, edessäni on kirkko ja pieni aukio uneliaine taloineen, kyläidylli Lontoon rintataskussa!

Kiireinen Fleet Street on tyhjä, minulla on aikaa pysähdellä ja katsella. Näen kapean sivukadun päässä St Bride’sin kirkon, jota en ole ennen huomannut. Sen korkea torni tuntuu kaatuvan päälleni, kun lähestyn sitä. Kirkko on antanut periksi, se on luovuttanut Jumalan roolin tiedemiehille, siksi tämänkin kirkon ovet ovat säpissä.

Clerkenwell on kuin kylä keskellä kaupunkia.

St Bride’sin kirkko sijaitsee Fleet Streetin vieressä kapealla sivukadulla.

Fleet Streetin reunasta alkaa katu, joka johtaa pienelle aukiolle. Punaisessa tiiliseinässä on laatta, joka kertoo Samuel Johnsonin asuneen talossa 1700-luvulla. Dr Johnson oli sanakirjojen laatija ja kirjailija, joka lausahti: ”Se, joka on kyllästynyt Lontooseen, on kyllästynyt elämään”.

Aukion keskellä istuu paksun kirjan päällä pronssiin valettu Dr Johnsonin kissa Hodge. ”A very fine cat indeed”, jalusta julistaa. Istuudun lepuuttamaan jalkojani kissaa vastapäätä. On aika ottaa huikka taskumatista. Kun kysyn Hodgelta, mitä mieltä se on isäntänsä kliseestä, se kallistaa hitaasti päätään, ja iskee silmää.

Kirjoittaja on Lontoossa pitkään asunut suomalainen kirjailija ja toimittaja.

Iskikö Samuel Johnsonin kissa silmää?

Jutussa kierretyt paikat kartalla:

  1. Oxford Circus

  2. Regent Street

  3. Post Office Tower

  4. Piccadilly Circus

  5. Pall Mall

  6. Trafalgar Square

  7. Leicester Square

  8. John Snow -pubi

  9. Soho Square

  10. Boris Johnsonin entinen kotitalo

  11. Eagle-pubi

  12. Bank of England

  13. Gainsboroughin studiot

  14. Barbican

  15. Postman's Park

  16. Smithfield Market

  17. Clerkenwell

  18. Fleet Street

  19. Samuel Johnsonin talo

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?