Venäjällä leviää ”satu” Mannerheimista – meni muka naimisiin punaisen ballerinan kanssa, pojanpoika tuli Suomeen Hitlerin kanssa - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Venäjällä leviää ”satu” Mannerheimista – meni muka naimisiin punaisen ballerinan kanssa, pojanpoika tuli Suomeen Hitlerin kanssa

Venäjällä kerrotaan täytenä totena tarinaa, jonka mukaan Mannerheim matkusti 1924 salaa Moskovaan, kävi hyvästelemässä juuri kuolleen Leninin ja meni vihille kirkossa.

Venäläisen tarinan mukaan Mannerheim olisi 1924 avioitunut neuvostoballerina Jekaterian Geltserin kanssa. Sama satu kertoo, että Geltser oli synnyttänyt rakastavaisten Emil-pojan jo vuonna 1902.

2.5.2020 11:00

Tarina on niin romanttinen ja traaginen kaikkine yksityiskohtineen, että se imaisee mukaan kuulijansa.

On kaksi karismaattista julkisuuden hahmoa, jotka rakastuvat nuoruudessaan salaa vain joutuakseen vallankumouksen, ideologian ja sotien erottamiksi.

Toinen päähenkilö on Venäjän viimeisen tsaarin Nikolai II:n henkivartiokaartissa palvellut Carl Gustaf Emil Mannerheim, sittemmin itsenäisen Suomen puolustusvoimien ylipäällikkö, marsalkka ja presidentti.

Carl Gustaf Emil Mannerheim palveli tsaari Nikolai II:n henkivartiokaartissa.

Toinen päähenkilö on Mariinski-teatterin ballerina Jekaterina Geltser, joka aloitti uransa niin ikään jo tsaarin aikana mutta onnistui säilyttämään henkensä ja suosionsa vallankumouksen jälkeen nousten Neuvostoliiton ensimmäiseksi punaiseksi tähtiballerinaksi Bolshoi-teatterissa.

Tarinaan kuuluu, että rakastavaiset riutuvat erillään vuosikaudet vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen.

Toinen rakentaa kenraalina juuri itsenäistynyttä Suomea taistellen punaisia vastaan sisällissodan keskellä ja toinen viihdyttää puolestaan Moskovassa punaisia bolshevikkeja tehden uudelle neuvostovaltiolle pr-työtä Bolshoin ballerinana.

Jos tieto heidän rakkaudestaan leviäisi näinä kohtalokkaina vuosina kummankaan kotimaahan, se tietäisi molemmille paitsi maineen menetystä jopa hengenvaaraa.

Jekaterina Geltser oli venäläinen tähtiballerina ja hänellä oli suhde Mannerheimin kanssa ennen vuoden 1917 vallankumousta. Sen verran venäläissadussa on totta.

Lopulta tarinan sankarimies ei kuitenkaan enää kestä eroa vaan etsiytyy kaikkia vaaroja uhmaten vielä kerran rakastettunsa syleilyyn syvälle arkkivihollisensa maaperälle Moskovaan. Tarkoituksena on virallistaa liitto, hakea rakastettu Suomeen ja elää lopun elämää yhdessä.

Mutta juuri kun heidän rakkautensa on saanut täyttymyksensä – kaiken lisäksi vieläpä sekä Jumalan edessä kirkossa että Vladimir Iljitsh Leninin juuri kylmenneen ruumiin edessä Punaisella torilla – kohtalo puuttuu jälleen peliin, ja he joutuvat iäksi eroon toisistaan.

Mutta jossain päin maailmaa heidän rakkautensa elää silti yhä edelleen, näin meidän halutaan uskovan. Vuonna 1902 rakastavaisille syntyi väitetysti salaperäinen Emil-poika, jolle syntyi puolestaan poika Carl Gustaf junior, joka sai vuorostaan kaksi lasta, Katerinan ja Raulin.

Jostain syystä kukaan näistä jälkeläisistä ei ole tullut koskaan itse julkisuuteen eikä tallentunut yhteenkään valokuvaan, vaikka heidänkin elämänvaiheistaan Sveitsissä, Saksassa ja Brasiliassa tiedetään kertoa lukemattomia uskomattoman tarkkoja yksityiskohtia.

Tarinan mukaan Mannerheim tutustui Mariinski-teatterissa Jekaterina Geltseriin, josta tuli vallankumouksen jälkeen tähti.

Tässä vaiheessa on jo pakko kysyä parilta suomalaiselta Mannerheim-tuntijalta, miltä kertomus heistä kuulostaa.

Kyse on kaiken lisäksi Venäjällä hyvin laajalle levinneestä tulkinnasta, josta on kerrottu sekä kirjoissa että monissa lehtiartikkeleissa.

Valtiollinen Kultura-televisiokanava on jopa esittänyt väitteille pohjautuvan 40-minuuttisen dokumenttifilmin nimeltä Suurempi kuin rakkaus – Jekaterina Geltser ja Gustaf von Mannerheim (2005, Fishka-Film).

Kysytään asiaa ensiksi Helsingin yliopiston historian professorilta Henrik Meinanderilta. Hän allekirjoittaa yhden ainoan yksityiskohdan.

– Heillä oli tosiaankin suhde. Se on tiedossa. Mutta kaikki muu on satua, joka ei voi millään pitää paikkaansa, Meinander tyrmää.

Meinander julkaisi 2017 teoksen Gustaf Mannerheim – aristokraatti sarkatakissa. Kirjoitusprosessin aikana Meinander törmäsi moniin myytteihin Mannerheimista, mutta tämä venäläinen satu kaikkine käänteineen yllättää silti hänetkin.

– Kiinnostava tarinahan tuo on! Historiallisten merkkihenkilöiden ympärille syntyy usein tällaisia fiktiivisiä kertomuksia. Todellisuus muuttuu vähitellen myyteiksi ja muotoutuu klassisen sankarikertomuksen muottiin, Meinander selittää.

Valkoisten voitonparaati pidettiin Helsingissä 16.5.1918. Pääesikunnan ratsukko kääntyy Pohjoisesplanadilta puiston suuntaan ylipäällikkö Mannerheimin ohitettuaan.

Entä mitä ajattelee väitetyistä vuoden 1924 Moskovan kirkkohäistä tutkija Teemu Keskisarja? Häneltä ilmestyi 2016 kirja Hulttio – Gustaf Mannerheimin painava nuoruus.

– Ei ole uskottavaa. Ei Mannerheim olisi ikipäivinä lähtenyt Neuvosto-Venäjälle pelleilemään ja juoksemaan jonkun naisen perässä. Niin tarkka hän oli maineestaan ja siitä, millaisena halusi nousta kansakunnan kaapin päälle, Keskisarja painottaa.

– Kaiken lisäksi se Mannerheim, jonka minä tunnen dokumenttien perusteella, ei tehnyt yhtään romanttista tai seksuaalista tekoa pelkästään tunneseikkojen perusteella. Kaikki hänen rakkausjuttunsa olivat alisteisia sille päämäärälle, että hänestä tulee historian suurmies.

Venäläislähteistä selviää, että runsailla yksityiskohdilla väritetty Mannerheimin ja Geltserin rakkaustarina perustuu pitkälti Arktiksen tutkijana ja kirjailijana uran tehneen Veniamin Dodinin kertomuksiin.

Dodin on kertonut olevansa Geltserin serkkutytön poika. Hän on väittänyt, että hänen äitinsä ja isänsä olivat yhdet harvoista todistajista, jotka olivat Geltserin ja Mannerheimin kirkkohäissä.

Jekaterina Geltserin ansiosta baletista tuli suosittu taidemuoto myös Neuvostoliitossa. Häntä kutsutaankin ensimmäiseksi neuvostoballerinaksi.

Dodinin kertomuksen uskottavuutta on kyseenalaistettu myös joillakin venäläisillä keskustelupalstoilla, mutta suuri osa venäläisistä näyttää ottaneen tarinan vastaan vailla minkäänlaista epäilystä. Dodinilta itseltään asiaa ei voi kysyä: hän kuoli 2014.

Rakkaustarinassa on useita muitakin kohtia, jotka tekevät siitä suomalaisen lukijan silmissä täysin epäuskottavan. Mutta näin siis kerrotaan Venäjällä.

Legendan mukaan Mannerheim näki Geltserin ensi kertaa vuonna 1896 Pietarin Mariinski-teatterissa, jossa tämä tanssi kissan roolissa baletissa.

– Ette te ole kissa, te olette pantteri, Mannerheimin väitetään flirttailleen Geltserille.

Mannerheim sai myöhemmin Geltseriltä lempinimen Kirkassilmäinen ritari.

Tsaarin henkivartiokaartin komealla upseerilla C. G. E. Mannerheimillä on suosiota naisten parissa.

Salasuhteen alkamisen aikana Mannerheim oli naimisissa Anastasia Arapovan kanssa ja Geltserinkin väitetään olleen jo aviossa Bolshoi-teatterin balettimestariksi nousseen Vasili Tihomirovin kanssa.

Uskomattomien jatkovaiheiden ensimmäinen näytös tapahtuu 7. joulukuuta 1902, kun Geltserin kerrotaan synnyttäneen Mannerheimille pojan, joka sai nimekseen Emil. Koska asia piti salata, Geltserin sukulaisnainen Ljudmila Rennenkampf otti kasvatusvastuun, ja 1909 Emil lähetettiin yksityiseen pensionaattiin Sveitsiin.

Legendan mukaan kuuluisa taiteilija Valentin Serov maalasi salaperäisestä pikku-Emilistä potretin, jonka Mannerheim vei Suomeen. Taulun kerrotaan riippuneen pitkään kuvataiteilija Alpo Sailon studiossa Helsingissä ja säveltäjä Robert Kajanuksen halunneen hankkia sen itselleen, mutta taulusta ei tietenkään ole missään jälkeäkään.

Tarinan mukaan Mannerheim uskalsi tulla Moskovaan salanimellä 1924, vaikka viimeistään Suomen vuoden 1918 sisällissota oli tehnyt hänestä vihollisen bolshevikkien silmissä.

Kun tieto Leninin kuolemasta kiiri tammikuussa 1924, Mannerheimin väitetään keksineen käyttää kaaosta hyväkseen. Hänen kerrotaan hakeutuneen salanimellä Moskovaan vain hakeakseen Geltserin vihdoin luokseen Suomeen.

Mutta sitä ennen oli päästävä naimisiin! Niinpä pariskunnan kuvaillaan ottaneen yhteyttä itseensä patriarkka Tihoniin, joka oli vihkinyt 56-vuotiaan sulhasen ja 47-vuotiaan morsion salaa keskellä yötä Povarskaja-kadun kirkossa.

Suoraan kirkosta pariskunta suuntasi puolestaan jonottamaan Leninin avoimelle arkulle, sillä Mannerheimin kerrotaan halunneen jättää jäähyväiset Suomen itsenäisyyden myöntäjälle. Oli tammikuun paukkupakkaset ja jonossa piti seistä liki vuorokausi, joten juuri kun pari oli ehtinyt kulkea arkun ohi, Geltser pyörtyi.

Kerrotaan, että morsian oli saanut vaikean keuhkokuumeen ja joutui jäämään hoitoon Moskovaan. Ja koskaan enää he eivät saaneet nähdä toisiaan.

Venäjällä tämä kuva liikkuu varustettuna tekstillä: Jekaterina Geltser hääpäivänään Gustaf Mannerheimin kanssa tammikuussa 1924.

Mutta mitä tapahtui Emilille? Kerrotaan, että hänelle syntyi 1927 poika nimeltä Carl Custaf junior. Julkisuudessa mukamas käytetty sukunimikin mainitaan: Kramer tai Kraemer. Toisessa maailmansodassa Emilin kerrotaan tukeneen natseja ja oleskelleen Berliinissä. Itsensä SS-päällikkö Heinrich Himmlerin kuvaillaan taanneen Emilin ja Carl Gustaf juniorin turvallisuuden, Mannerheimin pyynnöstä tietenkin.

Kun Adolf Hitler saapui kesäkuussa 1942 Saksasta yllättäen vieraaksi Mannerheimin 75-vuotispäiville, seurueen mukana kerrotaan tulleen Suomeen myös salaperäisen vaaleahiuksisen 15-vuotiaan pojan. Venäläisille väitetään pokkana, että hän oli Carl Gustaf junior, jonka Hitler toi näin ”lahjavierailulle” Mannerheim-isoisän luo.

Satu kertoo, että kun Hitler yllättäen saapui 1942 Mannerheimin syntymäpäiville, hänen seurueessaan olisi ollut mukana Mannerheimin 15-vuotias pojanpoika.

Jos väitteessä olisi ripaustakaan totta, se tuskin olisi pysynyt meiltä suomalaisilta salassa. Vai mitä on mieltä syntymäpäivien tapahtumista Mannerheimin kuokkavieras -kirjan 2017 kirjoittanut Lauri Törhönen?

– Ei ole mahdollista. Mannerheimin syntymäpäivien jokainen vieras tiedetään tarkkaan eikä siellä mitään nuorta poikaa ollut, Törhönen tyrmää.

Vuonna 1943 Emil-pojan raportoidaan haavoittuneen Berliinissä asuintalon pommituksessa, mutta kuten kunnon satuun kuuluu, Mannerheimin kerrotaan kiiruhtaneen poikansa luo ja tämän kuolleen lopulta isänsä käsivarsille.

Emilin kuoleman ajankohdasta ja kuolinpaikasta liikkuu tosin kaksihaarainen tarina. Yhden version mukaan kuolema tapahtui 1943 Berliinissä, mutta toisen version mukaan vasta joulukuussa 1950 Lausannessa. Viimeinen on siinä mielessä ”parempi”, että kuoleman kerrotaan tapahtuneen samassa sveitsiläisessä sairaalassa, jossa Mannerheim itse kuoli vain kuukausi myöhemmin tammikuussa 1951. Emilin haudasta tarinat eivät kerro mitään.

Sadun yksi versio kertoo, että kuvitteellinen Emil-poika olisi kuollut Sveitsin Lausannessa kuukausi ennen kuin Mannerheim kuoli siellä.

Carl Custaf juniorin myöhemmistä vaiheista kerrotaan, että hän muutti Brasiliaan, jossa hänestä tuli ison maatilan omistaja ja dokumenttifilmien käsikirjoittaja. Hänelle syntyi kaksi lasta, jotka ovat yhden version mukaan molemmat tyttöjä, mutta toisen mukaan tyttö ja poika – Katerina ja Raul.

1959 Carl Gustaf juniorin kerrotaan tehneen matkan Moskovaan ja ehtineen tavata vielä isoäitinsä Jekaterina Geltserin, joka kuoli vasta 1962. Vuonna 1963 Carl Gustaf jr olisi niin ikään käynyt Moskovassa – nyt yhdessä latinoamerikkalaisen tv-ryhmän kanssa – ja vienyt kimpun keväisiä kukkia isoäitinsä haudalle. Kuvaavaa on, että yhtään kuvadokumenttia ei ole näistäkään käynneistä julkisuuteen ilmaantunut.

Erikoisinta kaikessa ehkä on silti se, että tarina Mannerheimista ja Geltseristä kirkkovihkimisineen ja Leninin arkulla käynteineen on päätynyt myös Princetonin yliopiston musiikin ja slaavilaisten kielten professorin Simon Morrisonin kirjaan Bolshoi Confidential (Liveright 2016).

IS oli Twitterissä yhteydessä Morrisoniin, joka kertoi keränneensä tiedot sekä Geltserin omien muisteluiden että arkistoasiakirjojen perusteella.

– Olen aika varma, että se mitä kirjoitin, pitää paikkaansa. Mukaan lukien Lenin-tarina, Morrison vastasi IS:n kyselyyn.

– Tai jos se on satu, niin se on ainakin venäläisissä lähteissä loputtomasti toistettu satu.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?