Mika Aaltolan kolumni: Miten korona loppuu? - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Mika Aaltolan kolumni: Miten korona loppuu?

Julkaistu: 6.4. 8:08

WHO:lle pitäisi antaa mandaatti koordinoida globaalia toimintaa heti pandemiauhan ilmaantuessa, kirjoittaa Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola.

Monin paikoin maailmalla ja myös Suomessa on huomattu, että koronan eteneminen hidastuu, kun ihmiset loitonnetaan fyysisesti ja yhteiskunnat jäädytetään. Monissa maissa, myös Suomessa, on päästy pois eksponentiaalisesti kasvavalta tartuntakäyrältä. Toisaalta monin paikoin ollaan syöksymässä syöveriin.

Kansainvälinen eritahtisuus on siis selkeää ja se on mittava ongelma. Se vaikuttaa oleellisesti siihen, miten korona epidemiana loppuu sekä siihen, mitkä ovat koronan taloudelliset sekä kriisejä ja konflikteja laukaisevat geopoliittisen vaikutukset.

Kun uusien tartuntojen määrä tasaantuu ja laskee, keskeistä on testauskapasiteetin laajuus ja kohdentaminen, ajantasainen ja tarkka tilannekuva ja faktoihin perustuva johtaminen.

Ensi vaiheen rajoitukset tulivat myöhään, olivat laajoja ja melko sokeita eivätkä kohdentuneet tarkasti taudinkantajiin. Jatkossa on mahdollista edetä älykkäämmin. Taudinkantajien täsmäkaranteenit, älykäs seuranta ja valvonta, nopeat loitontamistoimet sekä immuniteetin omaavien tunnistaminen ja liikkumisluvat ovat erityisesti Aasiassa yleistyviä käytäntöjä. Näihin parhaisiin käytäntöihin voidaan turvautua muuallakin. Samalla on huolehdittava yksityisyyden suojasta sekä siitä, ettei taudintorjunnasta tule poliittisen kontrollin muoto kuten Kiinassa.

Mutta tämäkään ei riitä, jos maailma haluaa palata ’normaaliin’ olotilaan. Vaikka tauti saataisiin Suomessa tai Tanskassa kuriin, sen röypsähtäminen valloilleen jossain muualla estää yhteyksien avaamisen. Ajatellaanpa matkustajalentoliikennettä. Jos epidemia on valtoimenaan vaikkapa Lähi-idässä, turvallisten suorien yhteyksien avaaminen alueelle on miltei mahdotonta. Epäsuorat yhteydet tulisi myös katkaista. Lentoliikenteen solmukohta, jolla on yhteyksiä tartunta-alueelle, ei ole turvallinen. Yhtälö on hankala ja vaatii laajaa kansainvälistä yhteistyötä.

Ongelmaa lisää se, että luottamus on koronan myötä kärsinyt pahan kolauksen. Oletettavaa on, etteivät kaikki valtiot kerro tai tiedä koko totuutta tartunnasta.

Taudin seuraavien aaltojen estäminen tarvitsee laajaa kansainvälistä koordinaatiota, jos tautiin ei löydy hoitoa. Korona saattaa kroonistua, pulpahtaen siellä täällä aina uudestaan. Tartunnan kuriin saaneet maat saattavat jäädä kansallisiin jumeihinsa ja torjuntatoimet pysyviksi.

Kokonaisyhtälön hallitseminen vaatisi valtioiden toimien integraatiota dynaamiseksi, melko automaattiseksi ja älykkääksi kokonaisuudeksi. Maailman terveysjärjestö tulisi uudistaa. Sille pitäisi antaa enemmän resursseja ja valtioista itsenäinen mandaatti nopeasti koordinoida globaalia toimintaa heti seuraavan pandemiauhan ilmaantuessa. Valitettavasti koronan torjunta nähdään nyt jokaisessa maassa omana sisäisenä kamppailunaan, vaikkakin muilta oppia otetaan.

Tauti tuli kaikkialle paitsi Kiinaan lentoreittejä pitkin. Se oli ulkoinen uhka, jonka torjumisen olisi tullut olla osa kansainvälisiä suhteita, eikä tauti häviä kuin kansainvälisen koordinaation kautta.

Vaikka tauti tuntuu olevan valtioiden sisäistä terveyspolitiikkaa, se on ennen kaikkea osa ulkosuhteita. Tämän ymmärtäminen edesauttaisi toimia ja yhteen hiileen puhaltamista myös Suomessa ja EU:ssa. Eksistentiaalisen terveydellisen, taloudellisen ja poliittisen uhan edessä kansallisia toimia tulisi integroida kansainväliseen toimintaan. Vain näin toimien kansallisella tasolla voidaan asteittain palata totuttuun normaaliin.

Kirjoittaja on Ulkopoliittisen instituutin johtaja.

Lisää aiheesta

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?