Itä-Karjalan Karhumäen eli Medvezhegorskin kotiseutumuseon pitkäaikainen johtaja Sergei Koltyrin menehtyi torstain vastaisena yönä kotikaupunkinsa vankilasairaalassa.
Koltyrinin, 67, kuolemasta kertoivat useat paikalliset tiedotusvälineet, kuten Karelia.news, Sever.Realii ja 7x7-journal.ru.
Koltyrinin kerrotaan sairastaneen syöpää, joka johti lopulta hänen kuolemaansa.
Diagnoosi oli hänellä itsellään tiedossa jo syksyllä 2018, kun hänet vangittiin epäiltynä alaikäisen lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Koltyrin vangittiin lokakuussa 2018 pian sen jälkeen, kun hän oli kritisoinut julkisesti Venäjän sotahistoriallisen seuran ja puolustusministeriön suorittamia kaivauksia Josif Stalinin aikaisilla joukkohaudoilla Sandarmohissa.
Koltyrin ei uskonut petroskoilaisten historioitsijoiden kehittämää teoriaa, jonka mukaan Sandarmohin hiekkakankaalla lepäisi Suomen armeijan teloittamia neuvostoliittolaisia sotavankeja vuosilta 1941-44.
Koltyrinin tuomio luettiin lopulta toukokuussa 2019. Hänet tuomittiin yhdeksän vuoden vankeuteen ja hänen rikostoverikseen kerrottu mies sai 11 vuoden tuomion. Oikeudenkäynti käytiin salaisena, joten esimerkiksi toimittajilla ei ole ollut mahdollisuutta valvoa tuomion perusteiden pitävyyttä.
Lue lisää: Suomea puolustanut museonjohtaja 9 vuodeksi vankilaan Venäjällä – tuomittiin pedofiliasta
Koltyrinin syöpää hoidettiin vankeuden aikana, mutta keväällä hänen terveydentilansa heikkeni eikä hoidoista ollut enää apua.
Maaliskuun alussa paikallinen oikeusistuin päätti vapauttaa hänet terveydentilan perusteella, jotta hän ehtisi hyvästellä läheisensä ennen kuolemaansa.
Syyttäjä ei kuitenkaan tyytynyt vapautuspäätökseen, joten vapauttaminen ei ehtinyt toteutua. Vapautuspäätöstä ja syyttäjän valitusta oli määrä käsitellä vasta myöhemmin keväällä Karjalan korkeimmassa oikeudessa.
Koronaviruksen vuoksi myös Venäjän Karjalassa on nyt tiukkoja liikkumis- ja kokoontumisrajoituksia.
Omaisilla ja läheisillä on siksi huoli nyt myös siitä, että Koltyrin joudutaan todennäköisesti saattamaan hautaan ilman hyvästelijöitä. Radio Liberty kertoo englanninkielisessä artikkelissaan, että hautajaiset on suunniteltu huhtikuun 6. päivälle.
Sergei Koltyrin tuomittiin toukokuussa 2019 yhdeksän vuoden vankeuteen lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Sandarmohin joukkohaudat löydettiin Venäjällä vasta 1997. Memorial-järjestö on dokumentoinut ne neuvostoliittolaisten arkistodokumenttien perusteella Stalinin poliittisten vainojen uhrien teloitus- ja hautapaikaksi vuosilta 1937-38.
Koltyrin ehti tehdä sittemmin suuren työn Sandarmohin muiston vaalijana yhdessä petroskoilaisen historianharrastajan Juri Dmitrijevin kanssa.
Dmitrijev itse on parhaillaan Petroskoissa vangittuna ja syytettynä niin ikään alaikäiseen lapseen kohdistuneesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Dmitrijev ehdittiin kertaalleen jo vapauttaa kaikista seksuaalisyytteistä, mutta uusi oikeudenkäynti käynnistettiin pian sen jälkeen.
Venäjällä on jo pari vuotta yritetty todistaa, että Sandarmohissa lepäisi oletettua vähemmän Josif Stalinin vainojen uhreja ja sen sijaan hiekkakankaalta löytyisi suomalaisten surmaamia neuvostoliittolaisia sotavankeja.
Koltyrinin lähipiirissä on useita ihmisiä, jotka epäilevät häntä vastaan nostettua pedofiliasyytettä ja tuomiota kostoksi siitä, että hän uskalsi asettua vastustamaan Sandarmohin tuoreita kaivauksia.
IS tapasi Koltyrinin syyskuussa 2018 Karhumäessä eli vain kuukautta ennen hänen vangitsemistaan. Hän oli jo tuolloin pelokas antamaan lausuntoja.
Koltyrin kertoi IS:lle saaneensa venäläisiltä turvallisuusviranomaisilta selkeän varoituksen, jonka mukaan hänen ei pitäisi kritisoida Sandarmohin kaivauksia eikä puolustaa julkisuudessa suomalaisen historiankirjoituksen versiota tapahtumista.
Lue lisää: Kommentti: Mitä yhteistä on Putinin ajan lapsiinsekaantujilla ja Stalinin ajan kansanvihollisilla?
Yksikään suomalainen historioitsija ei ole löytänyt arkistoista mitään tukea väitteille, joiden mukaan Suomen armeija olisi tiennyt jo jatkosodan aikana Stalinin vainojen joukkohaudoista ja käyttänyt niitä neuvostoliittolaisten sotavankien teloitus- ja hautapaikkana.