Mika Aaltolan kolumni: Koronaan ei ole taikaluoteja - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Mika Aaltolan kolumni: Koronaan ei ole taikaluoteja

Julkaistu: 9.3. 8:02

William Shakespeare totesi Hamletissaan: ”Vaaralliseen tautiin, vaan vaaralliset apukeinot auttaa, jos mikään auttaa”. Epidemian iskiessä etsitään epätoivoisesti taikaluotia, jota ei ole. Mutta politiikassa ei ole varaa olla tekemättä mitään. Kiinan karanteeniin asetetut kaupungit, koteihin eristetyt ihmiset ja katuja desinfioivat kuorma-autot eivät ole taikaluoteja, mutta niillä voidaan osoittaa vallan toimivan. Tehokkuudesta ei ole näyttöä. Tauti voidaan pysäyttää ihmisten liikkuvuus jäädyttämällä, mutta kun liikkuvuus aloitetaan taas, tauti saattaa palata. Me emme tiedä.

Vuonna 1918 alkoi Amerikassa ja Euroopassa levitä hyvin tarttuva tauti. Espanjantautia kutsutaan unohdetuksi epidemiaksi, koska se jäi maailmansodan varjoon. Tartunta vaikeutti sotatoimia. Taudin kourissa oli esimerkiksi Meuse-Argonnen hyökkäysvaiheessa miljoona yhdysvaltalaista sotilasta.

Tautitaakan jakauma demografisesti ja maantieteellisesti vaikuttaa aina tartuntataudin sosiaaliseen ja poliittiseen piirteeseen. Espanjantauti herätti erityistä pelkoa, koska se tappoi myös nuoria. Sen tappavuus oli flunssaan verrattuna 10–20-kertainen. Tautiin menehtyi 2,3 ihmistä sadasta. Pahin influenssaepidemia, aasialainen 1957 , tappoi 0,6 prosentin todennäköisyydellä. Ei ihme, että espanjantautiin menehtyi noin 50 miljoonaa ihmistä satojen miljoonien saadessa tartunnan.

 Korona saattaa olla pahin tappaja sataan vuoteen. Sen edessä on syytä olla hyvin nöyrä ja radikaalin avoin.

Pitää muistaa, että maailma on myös muuttunut. Espanjantauti osaltaan synnytti nykymaailman eristämis- ja hygieniakäytäntöjä. Olemme siis taudin perillisiä siinä, että tapoihimme on iskostuneena parempi hygienia.

Korona saattaa olla pahin tappaja sataan vuoteen. Sen edessä on syytä olla hyvin nöyrä ja radikaalin avoin. Edessä on paljon kompromisseja, jotka täytyy perustella. Toiveikkaan tilannekuvan sijasta on hyvä keskittyä realistiseen arvioon. Myös pahin mahdollinen skenaario on syytä tuoda esiin. Puhe ”pahasta flunssasta” ei jäsennä tarpeeksi, miksi tehdään rajuja toimia kuten karanteeneja.

Taudit liikuttelevat politiikkaa. Ne ovat poikkirajallisia uhkia, jotka helposti ravistelevat liikkuvuudelle perustuvaa globaalia maailmanaikaa. Vuoden 2008 finanssikriisistä lähtien tuulet maailmalla ovat puhaltaneet globalisaation purkautumisen suuntaan. Tuotantoa on siirretty lähemmäksi markkinoita ja pois Kiinasta. Korona on laukaisin ja katalysaattori ja saattaa vahvistaa prosessia. Se vahvistaa myös vaikeuksia pitkään jatkuneen taloudellisen nousukauden ylläpitämisessä.

Taudit ja niiden torjunta ovat myös politiikkaa. Kun epidemiologi joutuu miettimään laajojen karanteenien haittaa yhteiskunnalle ja talouselämälle, kohtaamme tämän tosiasian. Taudintorjunta on kompromisseja. Ekonomisti yrittää puolestaan ymmärtää vaikeasti tulkittavia leviämis- ja tartuntanumeroita. Epävarmuus ja ennakoimattomuus ovat ilmiöitä, joiden varassa asia näyttäytyy hänelle, yrityssektorin toimijoille ja keskuspankeille.

Kansainvälisessä politiikassa pohditaan tautia haasteena Kiinalle. Laukaiseeko se Kiinassa muutoksen kohti avoimempaa ja kansalaisten huolta paremmin huomioon ottavaa politiikkaa? Todennäköisesti ei. Paremminkin se nopeuttaa muutosta kohti syvemmin ja laajemmin kontrolloitua yhteiskuntaa.

Taudit ovat myös laukaisimia vihamielisyydelle. Ne korostavat jännitettä suhteessa sairastuttavaan tai kostavaan luontoon sekä ihmiskunnan sisäisiä raja-aitoja. Ainoat taudinaiheuttaja ei siis ole koronavirukset vaan antagonismin siemenet. Ne tuottavat myös monenkaltaisia puhdasoppisuuden puuskia.

Kiinassa suunta on kohti paluuta ”juurille”, maailmalla halutaan purkaa ”vaarallisia” globaaleja yhteyksiä ja siihen pohjautuvaa talousmallia ja Suomessa kehotetaan olemaan panikoimatta, stoalaiseen sitkoisuuteen ja tyyneyteen. Valitettavasti nämä paluut puhdasoppisuuteen eivät itsessään immunisoi altistuneita ihmiskehoja.

Lisää aiheesta