Kommentti: Kuinka monen pitää vielä kuolla Syyriassa? Erdoganin viesti on syytä ottaa vakavasti - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Kommentti: Kuinka monen pitää vielä kuolla Syyriassa? Erdoganin viesti on syytä ottaa vakavasti

Idlibin paheneva katastrofi vaatisi humanitaarista väliintuloa, kirjoittaa erikoistoimittaja Jouko Juonala.

Nämä syyrialaiset lapset evakuoitiin ilmaiskujen tieltä Maarrat Misrimissä, Idlibin maakunnassa 25. helmikuuta.­

28.2.2020 21:58

Turkin autoritaarinen johtaja Recep Tayyip Erdogan lähetti perjantaina viestin läntiselle maailmalle. Erdoganin hallinnon mukaan Turkki ei enää estä pakolaisilta pääsyä Eurooppaan.

Viesti on poliittista painostusta, mutta se on syytä ottaa vakavasti. Kreikka ja Bulgaria kiristivät heti rajojensa valvontaa. Turkin hallituksen edustaja puolestaan ilmoitti, että pakolaiset ovat nyt Turkin lisäksi ”myös Euroopan ja koko maailman ongelma”.

Eskaloituvan kriisin taustalla ovat joulukuussa kiihtyneet taistelut, jotka ovat tehneet Idlibin maakunnasta maanpäällisen helvetin. Turkin vastaiselle rajalle on pakkautunut arviolta miljoona syyrialaispakolaista, suurin osa heistä naisia ja lapsia. Kuvat ankarassa talvessa värjöttelevistä ihmisistä pistävät suoraan katsojan sydämeen.

Lapset kantavat tavaroita pakolaisleirillä Sarmadassa, Idlibin maakunnassa, 28. helmikuuta.­

Taistelujen luoma paine pakottaa Turkin raottamaan porttia Idlibin helvettiin ja päästämään maahan uusia pakolaisvirtoja. Siihen ei siviilien hätä ei lopu, vaikka he saisivatkin suojan sotatoimilta. Idlibin humanitaarisesta katastrofista on tulossa kahdeksan vuotta kestäneen sisällissodan pahin. Ja Turkin puolella on jo ennestään 3,6 miljoonaa kotinsa jättänyttä syyrialaista.

Erdoganin hallinto on ollut tyytymätön EU:n, puolustusliitto Naton ja Yhdysvaltojen välinpitämättömyyteen ja vähäiseen rooliin Turkin auttamiseksi ja kriisin helpottamiseksi. Uhkaus pakolaissopimuksen rikkomisesta on kiristystä, mutta se on myös hyvä herätyskello. Rauhan ja vaurauden keskellä elävien länsimaiden on pian pakko tehdä jotakin muutakin kuin maksaa Turkille ihmispoloisten säilyttämisestä aitojen takana.

Käytännössä ainoa nopea apu olisi vahva humanitaarinen interventio, joka säästäisi paljon ihmishenkiä ja estäisi uhkaavan uuden pakolaiskriisin. Operaatio vaatisi sekä suurta kuljetuskapasiteettia että uskottavaa sotilaallista voimaa, tai sen uhkaa. EU:lla, Natolla ja Yhdysvalloilla olisi siihen resursseja, mutta ei poliittista tahtoa.

Venäjä on Syyrian sodan osapuolista ainoa, joka voisi vielä pysäyttää maailman silmien alla tapahtuvan tuhon hillitsemällä diktaattori Bashar al-Assadin offensiivia ja rajoittamalla säälimättömiä ilmaiskuja. Erdogan odottaakin nyt, että länsivallat antaisivat Turkille konkreettista tukea ja ryhtyisivät painostamaan Venäjää. Siksi herätyskello soi.

Venäjän puuttuminen sotaan vuonna 2015 on kuitenkin käytännössä tuonut jo voiton Assadille. Voitto on enää loppusiivousta vaille, ja se siivous on kaikessa karmeudessaan nyt meneillään Idlibin maakunnassa.

Ilmaiskut Idlibissä ovat tuhonneet runsaasti asuintaloja.­

Idlibiä ympäröi vuonna 2018 sovittu ”demilitarisoitu vyöhyke”, jota Turkin ja Venäjän joukkojen piti valvoa niin kauan kunnes pysyvä rauhanratkaisu syntyy. Nyt tästä väliaikaisesta aselepojärjestelystä ei ole enää mitään jäljellä – Assadia on lähes mahdotonta enää pysäyttää. Jos Turkki sitä yrittää, Erdogan vie maansa täysimittaiseen sotaan, jonka tavoitteena on Damaskoksen hallinnon kaataminen. Sitä Venäjän olisi mahdotonta sallia.

Jos Assad saa loputkin Idlibistä haltuunsa, nousee heti seuraavaksi eteen kysymys Turkin, ja Yhdysvaltain ja Syyrian kurdien valvomien alueiden kohtalosta Syyrian pohjoisosissa.

Assadin strategisena tavoitteena on epäilemättä saada koko Syyria valvontaansa. Turkki puolestaan pitää Syyrian pohjoisosaan kaivertamaansa ”turvallisuusvyöhykettä” itselleen elintärkeänä, sillä se ei halua päästää kurdien YPG-järjestöä ja sen asejoukkoa SDF:ää rajoilleen. Turkki pitää YPG:tä terroristijärjestö PKK:n syyrialaisena siipenä ja pelkää niiden yhdessä uhkaavan Turkin turvallisuutta.

 Täysimittaiseen hyökkäykseen lähteminen maksaisi Turkin asevoimille paljon lisää ”marttyyreja”.

Turkin näkökulmasta kuviota mutkistaa se, että Erdogan on sisäpoliittisesti ahtaassa rakosessa.

Ensiksi, Turkin oppositiopuolueet vaativat Erdogania hyväksymään Assadin hallinnon sisällissodan voittajaksi ja Syyrian lailliseksi hallitukseksi. Toiseksi, Erdoganin äärikansallismielinen liittolainen Devlet Bahceli vaatii presidenttiä vastustamaan Syyrian ja Venäjän pyrkimyksiä mahdollisimman tiukasti. Kolmanneksi, ”marttyyrien” veri vaatii Erdogania vastaamaan ilmaiskuun, joka surmasi torstaina 33 turkkilaissotilasta.

Täysimittaiseen hyökkäykseen lähteminen puolestaan maksaisi Turkin asevoimille paljon lisää ”marttyyreja”. Olisivatko turkkilaiset valmiita siihen? Tuskinpa. Tappioiden kasautuminen kävisi kalliiksi Erdoganille. Hyviä vaihtoehtoja ei oikein ole.

Seuraava mahdollisuus rauhantunnusteluihin tulee 5. maaliskuuta Teheranissa, jossa Turkin, Venäjän ja Iranin edustajat neuvottelevat Idlibin rauhoittamisesta. Vaarana kuitenkin on, että tilanne riistäytyy käsistä jo sitä ennen. Varmaa on ainoastaan se, että moni ihminen ehtii kuolla ennen kuin mitään ratkaisua saadaan aikaan.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?