Vladimir Putin vallassa 20 vuotta — Oliko hän KGB:n luoma valedemokraatti? - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Oliko Putin KGB:n luoma valedemokraatti?

Uudistusmielinen pormestari Anatoli Sobtshak otti avustajakseen Vladimir Putinin, vaikka tiesi tämän KGB-urasta. Myöhemmät tapahtumat pakottavat kysymään, elättikö Sobtshak kyytä povellaan?


6.1.2020 7:10

Vain pari kuukautta Berliinin muurin murtumisen jälkeen Leningradiin ilmestyi tammikuussa 1990 mies, jonka koko maailma oli murtunut muurin mukana.

Hän oli KGB:n rivivakooja Vladimir Putin, joka oli joutunut juuri todistamaan Neuvostoliiton otteen kirpoamista itäisessä Euroopassa.

Neuvostoliitto oli tuolloin vielä miten kuten pystyssä, mutta Putinin oli jätettävä asemapaikkansa Dresden kansan raivoa paeten. Lähtiessään hän poltti hätäisesti salaisia dokumentteja, jotta ne eivät päätyisi vääriin käsiin Itä-Saksan kuohunnassa.

DDR:n mellakat yltyivät loppuvuodesta 1989 rajuiksi. Lopputuloksena oli Berliinin muurin murtuminen.­

Kun Putin palasi kotikaupunkiinsa Leningradiin – kuten Pietaria silloin vielä kutsuttiin – hän löysi nopeasti uuden työn entisestä opinahjostaan. Hänestä tuli Leningradin yliopiston rehtorin avustaja kansainvälisissä asioissa.

Vuonna 2000 julkaistussa haastattelukirjassa Ot pervogo litsa (Ensimmäiseltä henkilöltä) Putin tunnustaa, että hän toimi yhä tuolloin KGB:n peitetehtävissä.

Putinin entinen opettaja, oikeustieteen professori Anatoli Sobtshak oli puolestaan samaan aikaa yksi Neuvostoliiton nousevan demokratialiikkeen lupaavimmista kasvoista. Hänestä tuli ensin Leningradin kaupunginneuvoston puheenjohtaja toukokuussa 1990 ja kesäkuussa 1991 hänet valittiin pormestariksi.

Kevään 1990 aikana Putin solmi Sobtshakin kanssa ystävyyden ja ryhtyi tämän avustajaksi.

Putin itse on kuvaillut näin:

– Yliopistolla uudistin kontaktini oikeustieteen laitoksella vanhojen ystävieni kanssa. Yksi heistä pyysi minua auttamaan Anatoli Sobtshakia. Hän sanoi, että Sobtshakilla ei ole ketään tiimissään ja hänen ympärillään on vain huijareita.

Vladimir Putin näkyy taustalla vasemmalla Anatoli Sobtshakin (edessä vasemmalla) ja Prahan pormestarin Milan Kondrin tapaamisessa vuonna 1991.­

Vladimir Putin vuonna 1991.­

Putin ei kerro, kuka oli tuo salaperäinen ”suosittelijaystävä”. Putinin oma vakoojan ura oli kuitenkin saanut alkunsa juuri oikeustieteen laitokselta, joten ”ystävistä” puhuessaan hän viittaa mahdollisesti juuri näihin vanhoihin KGB-kontakteihin.

Putin kertoo tunnustaneensa heti alkajaisiksi Sobtshakille KGB-taustansa.

– Minun on kerrottava teille, että en ole pelkästään rehtorin avustaja vaan myös KGB:n upseeri, Putin kuvailee sanoneensa.

Putinin mukaan Sobtshak epäröi ensin, mutta kuittasi sitten asian kansanomaisella manauksella ”hitot siitä”.

Venäjä-tuntija Steven Lee Myers kertoo kirjassaan Uusi tsaari (Bazar), että Putinin KGB-tausta ei tullut Sobtshakille kuitenkaan ikävänä yllätyksenä, vaan tämä oli etsinyt tarkoituksella Neuvostoliiton turvallisuuskoneiston kasvatteja lähipiiriinsä.

Myersin mukaan entinen KGB-päällikkö Oleg Kalugin kertoi, että kokemattomana poliitikkona Sobtshak pelkäsi byrokratiaa ja rikollisten otetta vallasta Neuvostoliiton murroksessa.

Sobtshak ajatteli Kaluginin mukaan, että ottamalla avustajakseen matalan profiilin KGB-vakoojan hän säilyttäisi suhteen turvallisuuskoneistoon, mutta rekrytointi ei tahraisi silti hänen demokraattista julkikuvaansa.

Samalla Sobtshak saisi rinnalleen miehen, jolla oli kielitaitoa ja kansainvälistä kokemusta. Tällaisia henkilöitä ei Neuvostoliitossa ollut juuri muualla kuin KGB:ssä ja kommunistipuolueessa, joten uudistusliikkeen oli pakko rakentua osin vanhan neuvosto-osaamisen varaan.

– Joku voisi ajatella, että KGB:llä oli sormensa pelissä Putinin lähettämisessä Sobtshakin toimistoon, mutta Kaluginin mukaan se oli Sobtshak itse, joka palkkasi tämän, Myers kertoo kirjassaan.

Myersin mukaan KGB riemuitsi kuitenkin salaa asioiden saamasta käänteestä.

– KGB oli iloinen saadessaan agenttinsa työskentelemään Leningradin nousevan poliittisen tähden toimistoon. Uusi demokratiakokeilu oli vaarallinen asia ja se vaati jatkuvaa valppautta.

 Joku voisi ajatella, että KGB:llä oli sormensa pelissä Putinin lähettämisessä Sobtshakin toimistoon, mutta Kaluginin mukaan se oli Sobtshak itse, joka palkkasi tämän.

Yhdysvaltalainen Venäjä-tutkija Karen Dawisha on päätynyt puolestaan arvioon, että KGB:llä oli aktiivinen rooli Putinin junailussa Sobtshakin lähipiiriin.

– Näyttää selvältä, että KGB laittoi Putinin Sobtshakin rinnalle, sillä järjestö yritti tarkkailla demokraattijohtajan nousua, Dawisha kirjoittaa teoksessaan Putin's Kleptocracy.

Putin itse on tunnustanut vain sen, että hän kysyi siirtoon luvan KGB-pomoiltaan.

– Sobtshak ehdottaa, että jättäisin yliopiston ja menisin työskentelemään hänelle. Jos se ei ole mahdollista, voin jättää työni (KGB:ssä), Putin kertoo sanoneensa ja saaneensa yllätyksekseen myönteisen vastauksen.

– Minkä takia (irtisanoutua KGB:stä)? Mene vain ja tee töitä normaalisti, Putin on kertonut esimiestensä vastanneen.

Saamme tuskin koskaan tietää, miten koko kuvio meni.

Nuori Vladimir Putin KGB:n univormussa joskus 1980-luvulla. Sillloin kaksinapainen maailmanjärjestys oli vielä voimissaan ja Putin neuvostojärjestelmän nöyrä palvelija Itä-Saksan Dresdenissä.­

Oliko Putinin ujuttaminen Sobtshakin avustajaksi siis itse asiassa KGB:n ovela juoni? Eli toisin sanoen osa projektia, jonka tavoitteena oli demokratialiikkeen hillitseminen ja vallan kaappaaminen turvallisuuskoneiston käsiin?

Vai oliko kyse vain 1990-luvun kaaoksesta? Tämän teorian mukaan KGB oli tuolloin itsekin niin sekaisin, ettei se pystynyt enää edes elättämään upseereitaan saati sitten tekemään mitään pitkän tähtäimen suunnitelmia.

Kun Mihail Gorbatshov aloitti uudistuksensa 1980-luvun puolivälissä, KGB:llä oli niiden sallijana merkittävä rooli.

Fiona Hill ja Clifford G. Gaddy kirjoittavat teoksessaan Mr. Putin: Operative in the Kremlin, että KGB:n päällikkö Vladimir Krjutshkov taivutteli aluksi Gorbatshovin antamaan KGB:lle suuren roolin taloudessa ja ulkomaankaupassa. Tavoitteena oli pelastaa Neuvostoliitto, mutta tehdä hallittuja uudistuksia.

Kun Berliinin muuri murtui marraskuussa 1989, KGB ymmärsi puolestaan parhaiten, mitä se tarkoitti Neuvostoliitolle. Koko valtion ja sen eliitin olemassaolo oli uhattuna.

– KGB:n johtajat eivät olleet enää kiinnostuneita Neuvostoliiton järjestelmän uudistamisesta. Oli liian myöhäistä. He halusivat pelastaa itsensä, yhtä lailla yksilöinä kuin instituutiona, Hill ja Gaddy kirjoittavat.

KGB oli aloittanut myös jo hyvissä ajoin soluttautumisen Neuvostoliiton demokratialiikkeeseen, jotta voitaisiin luoda ”manipuloitavissa oleva oppositio”. KGB uskoi näin estävänsä täyden kaaoksen, vaikka ideologia ja maa kaatuisivatkin.

Tähän ajatteluun sopisi mainiosti myös se, että Putin suoritti Sobtshakin avustajana itse asiassa kaksoisroolia. Toisaalta hän auttoi ja suojeli uudistusmielistä esimiestään, mutta toisaalta hän pystyi myös pitämään tätä silmällä KGB:n lukuun.

Putin oli KGB:n palkkalistoilla elokuun 1991 vallankaappausyritykseen asti. Hän on myöhemmin väittänyt yrittäneensä irtisanoutua jo aiemmin, mutta hänen ”paperinsa olivat joutuneet hukkaan” KGB:ssä. Selitys kuulostaa vähintäänkin erikoiselta.

Kun Neuvostoliitto oli hajoamassa loppuvuodesta 1991, presidentti Boris Jeltsin määräsi Neuvostoliiton kommunistipuolueen kiellettäväksi.

Turvallisuuspalvelu KGB:ssä käynnistettiin puolestaan uudistus, jonka myötä muodostettiin sisäisestä turvallisuudesta vastaava FSB ja ulkoisesta tiedustelusta vastaava SVR.

Mitään ”totuuskomissiota” ei kuitenkaan koskaan perustettu eikä KGB:n vakoojien ja ilmiantajien taustoja käyty läpi – toisin kuin esimerkiksi yhdistyneessä Saksassa tehtiin Stasin suhteen.

Presidentti Jeltsin ja pääministeri Putin vaihtamassa näkemyksiä. Joulukuun lopussa 1999 Jeltsin ilmoitti erostaan, ja virkaa tekeväksi valtionpäämieheksi nousi pääministeri Putin.­

Venäjän ensimmäinen presidentti Boris Jeltsin otti nuoren Putinin syystä tai toisesta suojatikseen, ja loppu onkin historiaa.­

Sobtshakin avustajana Putin ryhtyi demokraatiksi, mutta kuinka vilpitön hänen ajattelunsa muutos oli?

Kyynisin arvio olisi, että KGB halusi Putinin muuntautuvan demokraatiksi vain siksi, että se oli tuon ajan hengessä tarpeen koko järjestön olemassaolon turvaamiseksi.

Putin eteni Sobtshakin rinnalla apulaiskaupunginjohtajaksi, kunnes vuonna 1996 Sobtshak hävisi vaalit ja vaalipäällikkönä toiminut Putin joutui työttömäksi.

Epäonnistuminen ei kuitenkaan tuhonnut Putinin uraa, vaan hän eteni reilussa kolmessa vuodessa ensin presidentinhallinnon varajohtajaksi, sitten FSB:n johtajaksi, siitä pääministeriksi ja lopulta virkaa tekeväksi presidentiksi 31.12.1999 Jeltsinin ”omin käsin poimimana” seuraajasuosikkina.

Karen Dawishan mukaan moinen urakehitys ei olisi ollut mahdollista Putinille ilman hyviä suosittelijoita ja suhteita FSB:hen. Vanha sanonta ”ei ole olemassa entisiä KGB-miehiä” pitänee siis paikkaansa tässäkin.

Dawishan mukaan Putin lähipiireineen hylkäsi kommunismin, mutta he eivät koskaan hylänneet ajatusta vahvasta valtiosta. Turvallisuuskoneistolle oli varattu tässä keskeinen rooli.

Putinin ympärillä oleva ”klaani” on yhä edelleen pääosin samoja henkilöitä, jotka ovat tunteneet hänet nuoresta KGB-upseerista. He ovat nostaneet Putinia ja Putin heitä.

– Tämän projektin tarkoituksena ei ollut koskaan juurruttaa maahan länsityylistä demokratiaa ja arvoja, Dawisha kirjoittaa.

– Tämä ryhmä ei myöskään eksynyt matkallaan kohti demokratiaa. He eivät koskaan astuneetkaan sille polulle. Demo­kratiaa käytettiin pikemminkin koristeena kuin suuntana.

Veljet keskenään. Vladimir Putin seurassaan Venäjän sisäisestä turvallisuudesta vastaavan FSB:n johtaja Alexandr Bortnikov (vas.) ja Venäjän tiedustelupalvelun SVR:n johtaja Sergei Naryshkin.­

Vuoden 1999 joulukuun viimeisenä päivänä Jeltsin astui syrjään nimeten Putinin virkaa tekeväksi presidentiksi.

Voi kuitenkin miettiä, oliko sydänsairas ja alkoholisoitunut Jeltsin enää kykenevä tekemään itsenäisiä päätöksiä vai suositteliko jokin ”ystävä” vuorostaan hänelle Putinia?

Jälkeenpäin katsoen kaikki näyttää sujuneen hyytävän vääjäämättömästi.

Dawisha muistuttaa kuitenkin, että edes KGB ei voinut tietää, että juuri Putin onnistuisi nousemaan turvallisuuseliitin vallan pelastajaksi ja presidentiksi.

– Tietenkään kaikki yksityiskohdat heidän valtaannousustaan eivät ole voineet olla etukäteen suunniteltuja eikä kaikki ole mennyt kuten oli suunniteltu, Dawisha korostaa.

Putin on ollut nyt vallassa 20 vuotta. Kulisseissa odottanee kuitenkin jo liuta ”pikku-Putineita”, joista FSB kasvattaa hänen työnsä mahdollisia jatkajia.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?