Yhdysvaltain presidentti Donald Trump tapatti yhden Lähi-idän vaikutusvaltaisimmista miehistä raketti-iskussa Bagdadin lentokentälle varhain perjantaina. Teko on samaan aikaan sekä jossain määrin odotettu että täysin käsittämätön.
Ei ole epäilystäkään, etteikö Iranin vallankumouskaartin Quds-erikoisjoukkojen komentajalla Qassem Suleimanilla olisi ollut verta käsissään Lähi-idän konflikteissa useiden vuosikymmenien ajalta. Harva Iranin ulkopuolella jää häntä suremaan.
Suleimanin kuolema oli eskaloituvan kriisin tähänastinen huipentuma. Trumpin ajoi ilmaiskun määräämiseen todennäköisesti tarve todistaa, että amerikkalaisia ei ahdistella rangaistuksetta. Yhdysvaltain Bagdadin-lähetystöä vastaan oli hyökätty vain muutama päivä aiemmin.
Se oli nostattanut amerikkalaisten mieliin erityisesti Bengasin konsulaatti-iskut Libyassa 2012. Tuolloin neljän amerikkalaisen kuolema ja tapauksen jälkipyykki nousi vuosiksi osaksi Yhdysvaltain sisäpolitiikkaa, koska republikaanipuolue sai niistä syyn syyttää ulkoministerinä toiminutta Hillary Clintonia.
Trump halusi osoittaa, että hänen vahtivuorollaan näin ei käy. Presidentin tukijat hurraavat.
Sopivasti vastapuolella on myös Trumpin ulkopolitiikan sylkykuppi Iran, jonka kurmoottamisesta hänen Lähi-idän liittolaisensa tykkäävät.
Hälytystila
Valkoisen talon käytävillä voidaan hetki jaella seläntaputuksia. Sitten kannattaakin jo keskittyä tulevaan. Sotilasjoukot ja Yhdysvaltain lähetystöt lienevät jo hälytystilassa kautta Euraasian kostoiskun varalta.
Vaikka Yhdysvallat mitä vakuuttaisi, Iranin toiseksi mahtavimman miehen surmaaminen ei ole sama kuin jonkun terroristijohtajan tappaminen koloonsa. Kyseessä on temppu, jollaiseen ei yksikään Yhdysvaltain presidentti ole vuosikymmeniin rohjennut ryhtyä Iranin suhteen. Hyökkäys valtiollista toimijaa vastaan on avoin sotatoimi.
Trumpin ulkopolitiikan kulmakivenä on ollut pitää Yhdysvallat poissa Lähi-idän ”loputtomista” sodista. On ristiriitaista, että hän nyt kutsuu itseään juuri sellaiseen.
Toisaalta, Trumpin ulkopolitiikan toisena kulmakivenä on juuri ristiriitaisuus, eli arvaamattomuus. On mahdollista, että Suleimanin tapauksessa on ajateltu korostettavan tätä.
Kyseessä voi olla raskas virhearvio. Iran ei ole tunnettu maltillisuudesta, eivätkä puolisotilaalliset shiiamuslimit rauhallisuudesta.
Vaikka tästä tuskin vielä on täysimittaista sotaa kehkeytymässä, Iran on Syyrian sodassa ja Jemenissä osoittanut olevansa kyvykäs, kavala aseellinen voima. Jos Trumpin tavoite oli estää amerikkalaisten kuolemia, hän pikemminkin saattoi heidät pahempaan vaaraan.
Isku tapahtui sopivasti Yhdysvaltain vaalivuoden aluksi. Trump on joutumassa valtakunnanoikeuteen. On helppo löytää sisäpoliittisia vaikuttimia hänen toiminnastaan.
Toista presidenttikautta tavoittelevan Trumpin kannattaisi kuitenkin muistaa, että Jimmy Carter jäi yhden kauden presidentiksi käytännössä Iranin panttivankikriisin takia. Eikä sota Lähi-idässä tuonut jatkokautta toiselle lähihistorian yhden kauden presidentille George H.W. Bushille.
Juttua täsmennetty 5.1: Tarkennettu kohtaa puolisotilaallisista shiiamuslimeista.
