Kun maailma loppuu, voit yhä saunoa. Kiuas on suomalainen.
Tämä tosin edellyttää sitä, että sinulla on vähintään puoli miljoonaa käteistä ja olet valmis sijoittamaan sen asuntoon, joka sijaitsee vanhassa ohjussiilossa Kansasin preerian alla.
Insinööri Larry Hall osti käytöstä poistetun ohjussiilon 11 vuotta sitten 300 000 dollarilla ja käytti 20 miljoonaa dollaria sen täydelliseen remonttiin.
Ohjussiilossa on nyt 12 luksusasuntoa. Omistaja Hallin mukaan bunkkeri kestää vaikka ydiniskun, ja siellä voi viettää vuosikausia käymättä maan pinnalla. Projektin nimi on Survival Condo.
– Ostimme tämän paikan, joka oli ennen joukkotuhon väline, ja teimme siitä täydellisen vastakohdan. Sitä käytetään ihmishenkien pelastamiseen ja perheiden suojeluun, Hall kertoo bunkkerinsa betonikuvun alla.
Sinne päästäkseni minun on täytynyt ajaa viivasuoria tietä preerioiden halki, kääntyä soijapeltojen keskellä hiekkatielle ja ilmoittautua puoliautomaattiasetta kantavalle vartijalle.
Vartija päästi minut sisään aidatulle alueelle, jonka keskellä betonikupu kohoaa preeriamaisemasta. Kuvun alla on parkkipaikka, jonka erottaa asuintiloista luodinkestävä teräsovi. Sen takana odottaa monessa mielessä hämmästyttävä pienoismaailma.
”Ostimme tämän paikan, joka oli ennen joukkotuhon väline, ja teimme siitä täydellisen vastakohdan.
Bunkkerin rakentaja Larry Hall esittelee bunkkerin spa-tiloja.
Hall ja hänen asiakkaansa ovat osa merkittävää amerikkalaista alakulttuuria – ja miljoonien dollarien arvoista teollisuudenalaa. Heitä kutsutaan survivalisteiksi tai preppereiksi.
Survivalistien mukaan nykymaailma on riskejä täynnä ja yhteiskunnan romahtaminen mahdollista minä hetkenä hyvänsä. Syynä voi olla luonnonkatastrofi, kulkutauti, sota, terrorismi tai poliittinen epävakaus. Ja kun uloste osuu tuulettimeen, jokaisen on syytä pitää huolta itsestään, sillä hallitus ei siihen kykene.
Pahimpaan voi varautua monella eri tavalla. Jotkut ostavat vuosikausiksi kuivamuonaa ja opettelevat metsästämään, toiset hamstraavat hopeakolikoita ja hankkiutuvat eroon silmälaseistaan laserleikkauksella.
Kyse ei ole pelkästään foliohattu päässä elävien erakkojen elämäntavasta. New Yorker raportoi survivalismista tulleen erittäin suosittua Piilaaksoon teknologiamiljonäärien ja itärannikon upporikkaiden rahastonhoitajien keskuudessa.
– Teknologia-alan prepperit eivät välttämättä ajattele, että romahdus on todennäköinen. He pitävät sitä kaukaisena tapahtumana, jolla olisi kuitenkin erittäin vakavat seuraukset. Joten kun ottaa huomioon miten paljon rahaa heillä on, omaisuudesta murto-osan käyttäminen tähän varautumiseen on loogista, Redditin entinen toimitusjohtaja Yishan Wong sanoi New Yorkerille.
Kun miljonäärit miettivät, missä piiloutuvat maailmanlopulta, omatekoisen bunkkerin kaivaminen takapihalle ei ole vaihtoehto. Tässä vaiheessa kuvaan astuu Hall ohjussiiloineen.
Hallilla on pitkä kokemus tietoliikennekeskusten rakentamisesta Yhdysvaltojen armeijalle. Vuoden 2001 World Trade Centerin iskujen jälkeen hän heräsi terrorismin uhkaan omassa kotimaassaan.
Vuonna 2008 Hall osti tyhjillään olleen ohjussiilon Kansasista. Vuonna 1961 valmistunut ohjussiilo oli rakennettu mannertenvälisille Atlas F -ydinohjuksille. Kuuban ohjuskriisin aikaan Atlas F -ohjukset olivat ladattuina ja valmiina iskemään Neuvostoliittoon.
Ohjusteknologia kehittyi nopeasti, ja Atlas F:t poistettiin käytöstä 1965. Armeija pani tyhjiksi jääneet ohjussiilot myyntiin.
Tämän kyseisen ohjussiilon osti vuonna 1967 siviili, joka maksoi siitä 3 030 dollaria. Siilolla oli useita omistajia ennen kuin se päätyi Hallin käsiin, mutta kukaan aikaisemmista omistajista ei onnistunut kunnostamaan sitä.
Hallin mukaan pelkästään rakennustarkastuksiin meni miljoona, suunnitteluun toinen. Hän myi koko omaisuutensa, sillä pankit eivät halunneet lainata projektiin rahaa. Vasta sitten alkoi rakentaminen, jonka Hall rahoitti asuntojen ennakkomyynnillä.
Hallin mukaan kaikki asunnot myytiin loppuun, ja hän pääsi omilleen. Nyt asuntoja on kuitenkin taas kaupan. Hall kertoo, että puolet asunnoista omistanut miljonääri kuoli hiljattain.
– Hänen perheensä ei ollut samanmielinen, eivätkä he pitäneet ajatuksesta omistaa bunkkeri. Heidän mielestään hallituksen pitäisi huolehtia kaikesta siitä, Hall sanoo.
– Kun he olivat saaneet perinnön selvitettyä, ostin asunnot heiltä takaisin.
Hall myy yksiöitä puolen miljoonan dollarin hintaan, kolmioita 1,2–1,4 miljoonalla dollarilla ja koko kerroksen kokoisia 170 neliömetrin asuntoja 2,4 miljoonalla dollarilla. Maksu pitää suorittaa käteisellä, sillä pankit eivät edelleenkään bunkkerilainoja anna.
Kun Survival Condoa kiertää Hallin opastamana, tuntuu kuin olisi astunut tieteiselokuvaan. Sitä Hall taitaa hakeakin. Hän on asentanut hissiin Star Trekistä tutut ääniefektit.
– Rakastan Star Trekiä, hän sanoo.
Rakennelma ulottuu 60 metriä maanpinnan alapuolelle ja jakautuu 15 kerrokseen. Asuinhuoneistot ovat mukavia, lähes ylellisiä. Keittiötasot ovat aitoa puuta, ja kylpyammeissa on poretoiminnot. Digitaaliset ikkunat välittävät suoraa teräväpiirtokuvaa maan pinnalta.
Myös yleiset tilat ovat hienoja: lemmikkialue, kiipeilyseinä, luokkahuone, elokuvateatteri, pelihuone, kirjasto, uima-allas, kuntosali…
Ja kaksi saunaa, miehille ja naisille omansa. Niiden kiukaat on valmistanut savonlinnalainen Saimatec.
– Sanoinhan sinulle, että haluamme vain parasta, Hall sanoo tyytyväisenä.
Rakennuksessa on muutakin suomalaisosaamista. Helsinkiläinen Temet on valmistanut paineventtiilit, jotka takaavat, että edes ydinpommin paineaalto ei vahingoita bunkkerin asukkaita. Saman yrityksen toimittamat NBC-suodattimet suojaavat bunkkeria kaasuilta, myrkyiltä ja radioaktiiviselta säteilyltä.
Survival Condon verkkosivuilla mainostetaan, että pahan paikan tullen maan alla voisi elää viisi vuotta poistumatta sen ulkopuolelle. Hallin mukaan suunnittelussa on tähdätty siihen, että bunkkerissa elämä voisi jatkua ikuisesti.
– Käytimme lähes 3 000 miestyötuntia miettimään erilaisia mitä jos -tilanteita. Varauduimme miljoonaan eri asiaan. Sen jälkeen vastaan ei ole tullut mitään, mihin emme olisi varautuneet, Hall vakuuttaa.
Riittääkö ruoka? Bunkkerissa kasvatetaan kaloja ja kasviksia. Entä vesi? Kaksi 140 metrin syvyyteen ylettyvää kaivoa ja vedenpuhdistusjärjestelmä. Miten sähkö? Tuulivoimala, 768 voltin akusto ja kaksi dieselgeneraattoria, joihin on polttoainetta 2,5 vuodeksi. Ulkoiset uhat? Aseita riittää. Sairastapaukset? Apteekki ja leikkaussali.
Hall jaksaa selittää seikkaperäisesti vaikkapa kalatalouden ja kasvinviljelyn symbioottista kiertokulkua tai automatisoidun sammutusjärjestelmän toimintaa. Kaikki vaikuttaa loppuun asti mietityltä, mutta ovatko tekniset uhat sittenkään suurimpia tämänkaltaisessa projektissa?
Hall kuvaa termillä lock down tilannetta, jossa bunkkerin ulkopuolella on tapahtunut katastrofi, joka estää asukkaiden menemisen ulos. Miten noin 75 ihmisen suljettu yhteisö kestäisi sellaisen tilanteen psykologisesti, kun kerrostalonaapureidenkin on usein vaikea jakaa sama pyykkitupa?
Ikuisuus on pitkä aika.
Hallin mukaan tähänkin on varauduttu. Hän sanoo palkanneensa suunnitteluvaiheessa psykologin, jolla oli kokemusta muun muassa pitkien avaruuslentojen suunnittelusta.
– Se oli yksi parhaista päätöksistä, jonka olen tehnyt.
Psykologi pani Hallin piirustukset uusiksi. Hän vaati, että bunkkeriin tulee korkeakattoinen ”ulkoilma-alue”, jossa on kiipeilyseinä ja puita. Hän sanoi, että omistajien on saatava tuoda bunkkeriin lemmikkieläimensä. Hän vaati varaston tilalle ruokakauppaa muistuttavan tilan. Hän vaati baarin. Hän vaati kirkkaita valoja.
Tilojen ohella tärkeää on yhteisön rakenne. Psykologin suosituksesta Hall laati säännöt, jotka edellyttävät jokaiselta neljän tunnin päivittäistä työskentelyä. Tehtävät kiertävät, jolloin klikkejä ei muodostu ja kaikki oppivat bunkkerin toiminnan.
– Aktiviteetit, aikataulut ja rotaatio luovat rakenteen. Rakenne on oltava, tai muuten käy huonosti, Hall sanoo.
Siihenkin on varauduttu, että jollain bunkkerin asukkaista on huono päivä. Rakennuksessa on selli.
Survival Condo on kiehtova paikka, mutta mitä pidempään siellä on, sitä vahvemmin syntyy mielikuva yhden ihmisen tieteisfantasian muuttumisesta todeksi. Lopulta kaikki työ ja kaikki raha ovat luultavasti menneet hukkaan.
Atlas-ohjukset eivät koskaan lentäneet Neuvostoliittoon, eivätkä ohjussiilon teräsovet todennäköisesti koskaan sulkeudu lock downiin. Survivalisteja onkin syytetty pelolla myymisestä.
Pelko tuntuu myyvän, sillä Hall kunnostaa parhaillaan toista Atlas F -ohjussiiloa Kansasissa. Hän kertoo, että sen maanalaisista tiloista tulee kaksi kertaa Survival Condoa suuremmat.
Projekti on tosin tällä hetkellä kesken. Hallin mukaan syynä on se, että jotkut kandidaatit suunnittelevat koko kompleksin ostamista, ja se muuttaisi suunnitelmia.
Epäilijöille Hallilla on vastaus valmiina. Hän luettelee pitkän listan onnettomuuksia viime vuosilta Fukushiman ydinvoimalaa vaurioittaneesta tsunamista aina Venäjälle iskeytyneeseen meteoriittiin.
– Ihmiset, jotka ajattelevat, että mitään ei tapahdu, eivät ole rehellisiä itselleen. Jos katsoo, millaisia katastrofeja viimeisen kymmenen vuoden aikana on tapahtunut, voi vain olla onnellinen, että ne eivät osuneet omalle kohdalle. Mutta entä jos osuisivat? Mikä on suunnitelmasi perheesi suojelemiseksi? Onko sinulla sellaista? Nukkuisitko paremmin, jos olisi?