”Jos Venäjästä ei voi tulla länttä, tulkoon lännestä Venäjä” – historioitsijalta kylmäävä varoitus Venäjän vallan noususta - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

”Jos Venäjästä ei voi tulla länttä, tulkoon lännestä Venäjä” – historioitsijalta kylmäävä varoitus Venäjän vallan noususta

Professori Timothy Snyder (oik.) avaa teoksessaan Venäjän vaikutusyrityksiä lännen demokratioissa sekä ideologiaa niiden taustalla.

Julkaistu: 1.12.2019 8:04

Yalen yliopiston professori Timothy Snyder avaa hiljan suomennetussa teoksessaan Venäjän vaikutusyrityksiä lännen demokratioissa sekä ideologiaa vaikutusyritysten taustalla.

Kun kylmä sota päättyi 1990-luvun alussa Neuvostoliiton kaatumiseen, näytti liberaalin demokratian voitto maailmassa vääjäämättömältä. Nyt tiedetään, että silloiset arviot historian päätepisteestä ja edessä siintävästä rauhallisesta tulevaisuudesta olivat ennenaikaisia.

Neuvostoliiton raunioilta noussut Venäjä lipui pian autoritäärisyyteen Vladimir Putinin johdolla, ja viime vuosina sen vaikutusvalta on levinnyt maailmalla. Näkyvimpinä merkkeinä tästä pidetään äärioikeiston nousua, Yhdysvaltain nykypolitiikkaa, Ukrainan sotaa sekä Britannian brexit-vääntöä.

Venäjän vaikutusyrityksiä lännessä avasi viime vuonna Yalen yliopiston historian professori Timothy Snyder teoksessaan The Road to Unfreedom: Russia, Europe, America. Tänä syksynä kirja julkaistiin suomennettuna nimellä Tie Epävapauteen.

Berliinissä juhlittiin marraskuun alussa näyttävästi kylmän sodan symbolina pidetyn Berliinin muurin kaatumisen 30-vuotispäivää. Maailman tilanne ei ole edennyt aivan siihen suuntaan, kun sen 30 vuotta sitten uskottiin etenevän.

Snyderin mukaan Yhdysvallat ja Eurooppa tuudittautuivat kylmän sodan jälkeen tunteeseen, jota hän nimittää vääjäämättömyyden politiikaksi. Sen mukaan kehityksen suunta on tiedossa, sille ei ole vaihtoehtoja, eivätkä hetkelliset poikkeamat muuta sitä.

Yhdysvalloissa tämä on näkynyt uskona markkinatalouden kykyyn tuottaa demokratiaa. Euroopassa taas kansojen on katsottu oppineen sotimisesta sen, että rauhan takaisivat yhdentyminen ja vaurastuminen. Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen vääjäämättömyyden politiikka on kuitenkin osoittanut romahtamisen merkkejä taloudellisen eriarvoisuuden kasvaessa. Tilaa on saanut yhä enemmän sen vastapari ikuisuuden politiikka.

Kun vääjäämättömyys lupaa parempaa tulevaisuutta ja näkee ajan siihen johtavana suorana, ikuisuuden politiikka tekee kansasta viattoman uhrin ja ajasta syklin, jossa menneisyyden vaarat nousevat uhkaamaan kansaa yhä uudelleen. Koska hallinto ei voi muuttaa yhteiskuntaa, se voi vain suojata sitä ulkoisilta uhilta.

– Ikuisuuden poliitikot tekaisevat kriisin ja manipuloivat sen synnyttämää tunnekuohua. Kääntääkseen huomion pois uudistuskyvyttömyydestään tai -haluttomuudestaan ikuisuuspoliitikot ohjaavat kansalaisensa kokemaan hurmiota ja raivoa lyhyin väliajoin hukuttaen tulevaisuuden nykyisyyteen. Ulkopolitiikassa ikuisuuspoliitikot vähättelevät ja mitätöivät niiden maiden saavutuksia, jotka saattaisivat näyttää esikuvilta heidän kansalaisilleen, Snyder kirjoittaa.

Yhdysvaltalainen historioitsija Timothy Snyder on Yalen yliopiston historian professori, jonka erityisalaa ovat Keski- ja Itä-Euroopan historia ja holokausti.

Venäjän politiikkaa on 2010-luvulla hallinnut narratiivi, jossa uhkana ovat ennen kaikkea länsimaiset demokratiat. Snyderin mukaan maa alkoi 2013 maanitella ja uhkailla eurooppalaisia naapureitaan hylkäämään oman historiansa ja instituutionsa.

– Jos Venäjästä ei voi tulla länttä, tulkoon lännestä Venäjä. Jos Amerikan demokratian vikoja voisi hyödyntää Venäjän suojatin valitsemiseksi, silloin Putin voisi osoittaa, ettei ulkomaailma ollut yhtään parempi kuin Venäjä. Jos EU tai Yhdysvallat hajoaisi Putinin elinaikana, hän voisi ylläpitää ikuisuuden harhaa, Snyder tulkitsee viitaten Donald Trumpin nousuun Yhdysvaltain presidentiksi Venäjän avulla.

Donald Trump ja Vladimir Putin pitivät ensimmäisen yhteisen huipputapaamisen Helsingissä heinäkuussa 2018.

Jotta Putinin politiikkaa ymmärtäisi, on pureuduttava sen taustalla olevaan ideologiaan. 2005 Putin käynnisti projektin, jonka päämääränä oli jo unohdetun nationalistisen ajattelijan Ivan Iljinin nostaminen uuteen arvoon. Liki kymmenen vuotta myöhemmin Iljinin poliittisten esseiden kokoelma oli toimitettu jokaisen virkamiehen työpöydälle.

Neuvostojärjestelmää inhonnut Iljin näki fasismin tulevaisuuden maailman politiikkana ja uskoi, että venäläiset tulisivat ajan mittaan ilmentämään sen ylempää muotoa. Hän piti väkivaltaa oikeutettuna poliittisten tavoitteiden edistämisessä.

Merkittävä Iljinin ajatusten tunnetuksi tekijä oli Putinin ”propagandamestari” Vladislav Surkov, joka sovitti ne nykymedian maailmaan. Surkovia on pidetty myös Putinin valtaannousun arkkitehtina.

Vladislav Surkov

Juuri Iljinin argumenteilla Putin perusteli 2014 Venäjän tarvetta taistella EU:n laajenemista vastaan sekä tunkeutumista Ukrainaan. Snyderin mukaan Ukraina oli varoitusmerkki, joka jäi länsimailta huomaamatta.

Tuolloin Venäjän ikuisuuspolitiikka kävi kamppailuun Euroopan vääjäämättömyyspolitiikkaa vastaan. Kun länsimaat haaskasivat aikaa pohtimalla, hyökättiinkö Ukrainaan vai ei, Venäjä näki laajan haavoittuvuuden, jota se ryhtyi käyttämään hyväkseen EU:n ja Yhdysvaltojen sisällä.

Informaatiosodankäynti ja valeuutisten levittäminen olivat osa Venäjän työkalupakkia jo tuolloin, mutta niiden voima tajuttiin länsimaissa vasta Yhdysvaltain presidentinvaalien jälkeen. Trumpin voittoa Snyder pitää Putinin projektina.

Hänen mukaansa Trump alkoi haaveilla presidenttiydestä jo 80-luvulla vierailtuaan Moskovassa neuvostoliittolaisten kutsusta ja kustannuksella. Trump pelastui myöhemmin konkurssilta venäläisen rahan avulla ja Snyderin mukaan mielikuva Trumpista ”menestyneenä liikemiehenä” luotiin juuri Venäjän median propagandakoneistossa.

Joukko venäläisiksi sotilaiksi uskottuja asemiehiä kuvattiin Ukrainan sotilastukikohdan läheisyydessä Perevalnoen kylässä Krimin niemimaalla maaliskuussa 2014.

Britannian brexit-kansanäänestyksen tulosta Snyder pitää Venäjän riemuvoittona ja osoituksena siitä, että Moskovasta johdettu kyberkampanja kykeni muuttamaan todellisuutta. Jälkeenpäin on tajuttu, että kolmannes äänestyksen alla Twitterissä käydystä brexit-keskustelusta oli pääasiassa ulkomaisten bottien eli itsenäisesti toimivien tietokoneohjelmien generoimaa.

Brexitiä kannattaneita viestejä julkaisseista tileistä 419 paikannettiin Pietarissa toimivaan niin sanottuun trollitehtaaseen. Myöhemmin kaikki nämä tilit julkaisivat Twitterissä myös Trumpin vaalikampanjaa tukevia viestejä.

Brexitin kannattaja osoitti mieltään Lontoossa parlamenttitalon edustalla lokakuun lopulla.

Brexitin puolesta kampanjoinutta Vote Leave -järjestöä johtanut lobbari Matthew Elliot kuului myös Venäjän tiedustelun Britanniaan perustamaan Venäjän konservatiiviystävät -järjestöön. Euroskeptisen Ukip-puolueen entinen johtaja Nigel Farage oli kampanjaa edeltäneinä vuosina usein nähty hahmo Venäjän RT-kanavalla, jossa hän muun muassa julisti ”Eurooppa-projektin kuolleen”.

Venäjän vaikutus brexit-äänestykseen on ollut Britanniassa viime aikoina tapetilla. Pääministeri Boris Johnsonin hallitusta on kritisoitu, koska se kieltäytyy julkaisemasta ennen joulukuun vaaleja tiedusteluraporttia, joka sisältää tietoja Venäjän vaikutusyrityksistä äänestykseen liittyen. Raportissa on tiettävästi myös tutkittu väitteitä, joiden mukaan venäläiset olisivat rahoittaneet brittipoliitikkoja ja erityisesti konservatiiveja.

Brittimediassa on ihmetelty, mitä Johnsonin neuvonantaja Dominic Cummings – Vote Leaven entinen johtaja hänkin – teki viettäessään 90-luvulla kolme vuotta Venäjällä. Hänen uskotaan muun muassa luoneen tuolloin läheiset yhteydet jo aiemmin mainittuun Vladislav Surkoviin.

Pääministeri Johnsonin neuvonantajan Dominic Cummingsin (vas.) yhteydet Venäjälle kummastuttavat.

Snyderin mukaan vääjäämättömyyden politiikka sai amerikkalaiset ajattelemaan, että maailmasta olisi tullut Yhdysvaltain johdolla demokraattisempi. Hän kuitenkin huomauttaa, että itse asiassa maasta on tullut tällä vuosikymmenellä entistä epädemokraattisempi, Venäjän ahkeralla myötävaikutuksella.

Venäjällä 2012 perustettu nationalistinen asiantuntijaelin Izborskin klubi esitti EU:n uhkana Venäjän olemassaololle. Tämän vuoksi klubi katsoi, että Venäjän ulkopolitiikan tulisi tukea äärioikeistoa EU-maiden sisällä niin kauan, kunnes EU ”romahtaisi eurooppalaisten fasistimaiden rykelmäksi”, kuten sen jäsenistöön kuuluva kirjailija Aleksandr Prohanov ennusti.

Maahanmuuttoa ja islamia vastustavan Pegida-liikkeen mielenosoitus Dresdenissä.

Jotta ikuisuuspolitiikan puolelle ei lipsahdettaisi, Snyderin mukaan olisi puututtava yhteiskunnallisiin ongelmiin, ennen kaikkea eriarvoisuuteen. Tämä vaatisi ihmisten näkemisen keskenään riitelevien ryhmien sijaan kansalaisina.

– Amerikka saa molemmat tasa-arvon lajit, rodullisen ja taloudellisen, tai ei kumpaakaan. Jos se ei saa kumpaakaan, ikuisuuden politiikka voittaa, rodullinen oligarkia nousee, ja amerikkalainen demokratia kohtaa loppunsa, Snyder kiteyttää.

Timothy Snyderin Tie epävapauteen (Siltala) ilmestyi tänä syksynä Antero Helasvuon suomeksi kääntämänä.