Epätoivoinen diplomi-insinööri kehitteli hullun pakosuunnitelman – virhe laskelmissa riuhtoi miehen taivaan tuuliin

Julkaistu:

Vapaus, vankila tai kuolema, ajatteli itäsaksalainen diplomi-insinööri Winfried Freudenberg Berliinissä talvella 1989.
Diplomi-insinööri Winfried Freudenberg tavoitteli urallaan korkealle. DDR:ssä se ei ollut mahdollista, hän uskoi. Siksi hän aikoi lentää vapauteen kaasupallolla.

Varhain aamulla 8. maaliskuuta 1989 hän lensi. Niin korkealle, että jotain kohtalokasta tapahtui. Freudenberg, 32, putosi kuolemaansa länsiberliiniläisen talon takapihalle.

Hänet lasketaan virallisesti Berliinin muurin viimeiseksi uhriksi. Jos hän olisi odottanut kahdeksan kuukautta ja yhden päivän, hän olisi voinut kävellä muurin läpi Länsi-Berliiniin.


Muurilla oli arviolta yli 140 uhria, kun mukaan lasketaan ihmiset, jotka saivat surmansa joko itäsaksalaisten rajavartijoiden luodeista tai kuolivat muuten pakoyrityksen aikana nimenomaan Berliinissä, jossa fyysinen rajamuuri kiersi Länsi-Berliiniä.

Tämä on yhden heistä tarina, jota muistetaan taas tänä viikonloppuna Saksassa, kun muurin murtumisesta tulee kuluneeksi 30 vuotta.

Winfried Freudenberg syntyi ja kasvoi idän ja lännen rajalla, kylmän sodan polttopisteessä, tosin kaukana Berliinistä. Hänen kotikylänsä Lüttgenrode sijaitsi länsisaksalaisen Ala-Saksin osavaltion ja itäsaksalaisen Saksi-Anhaltin rajan pinnassa. Se oli niin lähellä länttä, että muilta tavallisilta itäsaksalaisilta vaadittiin matkustuslupa kylässä vierailemiseen.

Kun pikkuveli Reinhold jäi jatkamaan jo esivanhemmilta periytyvää maatalousammattia, Winfried tavoitteli muuta. Hän opiskeli informaatiotekniikkaa Ilmenaun yliopistossa ja löysi työpaikan Itä-Berliinistä. Hän oli lahjakas tieteilijä.

– Hänellä oli jo pari patenttiin johtanutta työtä, mutta hän halusi enemmän, pikkuveli muisteli Hamburger Abendblattin haastattelussa veljensä kuoleman 30-vuotispäivänä keväällä.

Saman vahvisti myös Freudenbergin vaimo Sabine harvinaisessa haastattelussa viime keväänä. Rouva Freudenbergin, ammatiltaan kemisti, piti paeta miehensä kanssa yhdessä, mutta kohtalo päätti toisin, ja hän on pitänyt matalaa profiilia, surrut yksityisesti.

– Winfried oli seikkailunhaluinen ... hänellä oli unelmia. Me halusimme parempaa elämää. Ja minä halusin todella työskennellä tieteen parissa, tutkia sitä mikä pitää maailman kasassa sisäisesti.

Sabine Freudenbergillä oli kertomansa mukaan myös epäilyjä paosta, ja hän pelkäsi. Mies ei. Ajan myötä tämä vakuuttui vain vankemmin, että halusi lähteä vaaroista välittämättä.

– Vapaus, Bautzen tai kuolema, hän sanoi, Sabine Freudenberg kertoi.

Bautzen oli DDR:n aikana tunnettu, pahamaineinen vankila, jonne valtion viholliset, kuten pakoa yrittäneet, passitettiin.


Pariskunta alkoi ostaa polyetyleenifoliota pienissä määrissä kerrallaan, muka kasvi-istutusten suojaksi. Winfried Freudenbergilla oli nimittäin vapauden lisäksi toinen unelma, lentäminen. Hän suunnitteli paon tapahtuvan kaasulla täytettävällä foliopallolla.

Se saattaa kuulostaa teekkarin vappukepposelta, mutta diplomi-insinööri Freudenberg oli erittäin vakavissaan.

Foliokaistaleet ommeltiin tai teipattiin tiiviisti yhteen pariskunnan pienessä asunnossa Prenzlauer Bergin kaupunginosassa. He katkaisivat yhteydenpidon omaisiinsa, jotta viranomaiset eivät voisi syyttää näitä avunannosta. Eristäytyminen vähensi myös ilmiannon ja kiinnijäämisen todennäköisyyttä.

Myöhään illalla 7. maaliskuuta 1989 kaikki oli valmista ja tuuli oikeaan suuntaan. Noin keskiyöllä Freudenbergit ajoivat Trabantillaan kaasuasemalle lähelle Blankenburgin juna-asemaa Pankowin kaupunginosassa. Winfriedilla oli työnsä puolesta avain asemalle, putkissa virtasi maakaasu. Pallo alkoi täyttyä hitaasti.

Kohtalo osui paikalle töistä palaamassa olleen tarjoilijan muodossa hieman ennen kello kahta yöllä. Hän kiinnitti huomion outoon, halkaisijaltaan yli kymmenmetriseen palloon, ymmärsi mitä tapahtui – ja soitti poliisille.

Kun ensimmäinen partio saapui paikalle, pallo ei ollut vielä täysin täynnä. Kaoottisella hetkellä pariskunnan piti tehdä päätös: vain toinen lähtisi. Tietenkin se oli Winfried, pallon rakentaja. Hän kiinnitti itsensä palloon ja nousi taivaalle.


Winfried Freudenberg oli laskenut jotain pahasti väärin. Pallo riuhtoi miehen nopeasti hurjiin korkeuksiin. On arvioitu, että hän nousi ainakin yli kahteen kilometriin ja ajautui ensin kohti länttä, sitten etelää. Hän oli arvioinut lentoajaksi vain puoli tuntia, sen sijaan hän lensi viisi ja puoli tuntia. Aamuhämärissä eräs silminnäkijä havaitsi hänet palloineen korkealla Länsi-Berliinin Teufelsbergin kukkulan yllä.

Oliko Freudenberg enää tajuissaan? Vai hypotermiassa hyytävän kylmyyden takia? Yrittikö hän kohmeissaan päästää kaasua pallosta, ettei olisi ajautunut koko Länsi-Berliinin yli ja takaisin DDR:n alueelle? Hajosiko pallo? Rikkoutuivatko kiinnikkeet?

Kukaan ei tiedä varmuudella.

Se tiedetään, että Länsi-Berliinin poliisi sai ilmoituksen, että suuri pallo oli pudonnut Zehlendorfin kaupunginosaan Potsdamer Chausseen ja Spanischer Alleen risteyksessä ja takertunut puuhun.

– Luulin ensin, että se oli amerikkalaisten laskuvarjo, kertoi silminnäkijä Berliner Morgenpostille.

Poliisi löysi paikalta nahkatakin, josta oli repeytynyt nappeja, sekä muita vaatteita ja henkilökohtaisia tavaroita, jotka viittasivat DDR:ään. Pallossa oli myös kiinni muovipusseja ja laukkuja, joissa oli hiekkaa painona. Kun ohikulkijat vielä löysivät etäämpää Freudenbergin henkilötodistuksen ja pankkikirjan, poliisi varmistui, että kyseessä oli pakoyritys.


Mutta missä oli pakenija?

Ilmapiiri Berliinissä oli kireällä, sillä vain kuukausi aiemmin DDR:n rajavartijat olivat ampuneet nuoren Chris Gueffroyn, kun tämä oli yrittänyt kiivetä muurin yli. Käynnistyi iso etsintäoperaatio, jossa osattiin pelätä uutta uhria.

Vasta iltapäivällä eräs lääkäri sattui katsomaan kotinsa ikkunasta takapihalle Limastrassella, linnuntietä noin kilometrin päässä pallon löytöpaikasta. Hän näki nuoren miehen makaavan maassa pensaiden välissä. Lääkäri soitti apua.

– Ensin poliisi ei ollut uskoa, että hän oli kuollut. Mutta ruumis oli iskeytynyt niin syvälle maahan ja niin luonnottomassa asennossa, että epäilystä ei ollut, lääkärin tytär muisteli myöhemmin.

Ruumis ikuistettiin myös valokuvaan, joka on liian järkyttävä julkaistavaksi. Siinä mies makaa kasvot mullassa paitasillaan.

Tapahtuiko putoaminen siksi, että Freudenberg oli luiskahtanut ulos nahkatakistaan, joka oli ollut kytkettynä palloon? Se on todennäköisin teoria.

Ruumiinavaus vahvisti, että Winfried Freudenbergin kehossa ei ollut luuta tai elintä, joka ei olisi ollut ruhjoutunut. Hän oli pudonnut korkealta.

Putoamispaikka oli hyvin lähellä DDR:n rajaa, jota kohti pallo oli ollut ajautumassa.

Sabine Freudenberg oli onnistunut pakenemaan poliisia jalan samaan aikaan, kun hänen miehensä oli kadonnut yötaivaalle. Kun hän useiden tuntien päästä saapui kotiin, turvallisuuspoliisi Stasi oli vastassa.

Rouva Freudenbergia hiillostettiin päiväkausia, eikä hänelle ensin kerrottu mitään uutisista, jotka olivat kiirineet lännestä myös itäpuolelle. Sukulaisia, työtovereita ja ystäviä tutkittiin.

Mutta DDR natisi jo liitoksistaan, ja tämän on arvioitu vaikuttaneen tapauksen käsittelyyn. Sabine Freudenberg sai ”vain” kolmen vuoden ehdollisen tuomion pakoyrityksestä. Jo lokakuussa, ennen muurin murtumista, hänet armahdettiin. 9. marraskuuta 1989 kaikki oli ohi, ja DDR:n rajat auki.

Sabine Freudenberg, nykyisin uusissa naimisissa ja uudella nimellä, kertoi muistelevansa edelleen ensimmäistä miestään.

– Näin äskettäin Kristoffer Kolumbukseen liitetyn sitaatin: Jos haluat ylittää valtameren, sinulla pitää ensimmäiseksi olla rohkeutta jättää rannikko näkyvistä.

– Winfriedillä oli rohkeus tehdä se.
  • Katso videolta sekä Berliinin muurin rakentaminen että murtuminen: