Martti Turunen lähti lähetys­työhön Japaniin 52 vuotta sitten – pian eteen tuli kipeä päätös, joka muutti elämän nimeä myöten

rac

Julkaistu:

Ensi vuonna 80 vuotta täyttävä Marutei Tsurunen, Japanin ensimmäinen länsimaalainen senaattori, sanoo sekaantuvansa politiikkaan enää vain unissaan.
Läntisen Kamakuran kaduilla Japanissa kivitalojen rivistön rikkoo suomalainen outous: hirsitalovalmistaja Honkarakenteen kaksikerroksinen puutalo. 200-neliöisen talon rakentaminen maksoi tontteineen kymmenen vuotta sitten miljoona euroa.

Se on Japanin entisen senaattorin, suomalaissyntyisen Marutei Tsurusen koti ja ylpeydenaihe. Hän asuu vaimonsa Sachikon kanssa talon alakerrassa ja talon yläkerrassa majailee hänen aikuinen poikansa perheineen.

Etupihalla käyskennellessään Marutei vilkaisee talon punamultaista pintaa mietteliäänä. Se pitää maalata lähivuosina.

– Yhdysvalloissa asuva tyttäreni muuttaa talon alakertaan sitten, kun me olemme menneet.


Marutei tarkoittaa kuolemaa. Hän täyttää ensi vuoden huhtikuussa 80 vuotta ja laskeskelee, että hänen säästönsä poliitikkovuosilta riittävät 90-vuotiaaksi.

Senaattorina hän tienasi reippaasti yli 10 000 euroa kuukaudessa, mutta jätettyään politiikan kuusi vuotta sitten hän on puolisoineen elänyt kansaneläkkeen varassa. Molempien kansaneläke on yhteenlaskettuna noin tuhat euroa kuukaudessa, eli he saavat nyt vuodessa yhtä paljon rahaa kuin muutama vuosi sitten kuukaudessa.

– Viimeistään kymmenen vuoden päästä täytyy jättää maailma. Vähempikin määrä vuosia riittäisi, sanoo Marutei.

Hän ei kuulosta tippaakaan harmistuneelta. Hän sanoo elävänsä nyt etuoikeutettua ja hiljaista elämää.


Sitä kahtatoista vuotta, jotka hän oli Japanin parlamentissa, hän nimittää elämänsä ”lopulliseksi tehtäväksi”.

Kun se aika päättyi, hän ajatteli, ettei ole tilivelvollinen enää kellekään eikä millekään. Julkinen elämä sai jäädä. Hän ei halua nimittää itseään eläkeläiseksi, sillä se kuulostaa hänen korvissaan oudolta.

– En ole eläkeläinen, olen erakko.

 

En ole eläkeläinen, olen erakko.

Viimeksi Marutei oli laajemmin esillä julkisuudessa vuonna 2015, kun Gummerus julkaisi hänen elämäkertansa Sinisilmäinen samurai. Silloin hän kävi Suomessakin puhumassa kirjastaan.

Höntönvaaran kylässä Martti Turusena syntyneen Marutein erikoista elämää on vaikea mahduttaa pähkinänkuoreen, mutta nostetaan sieltä esiin kolme taitekohtaa.

Ensimmäinen taitekohta oli vuonna 1967, kun hän päätti lähteä vaimonsa kanssa lähetystyöhön Japaniin. Toinen tuli muutamaa vuotta myöhemmin, kun hän päätti jättää sekä lähetystyön että suomalaisen vaimonsa ja mennä naimisiin japanilaisen naisen, nykyisen elämänkumppaninsa Sachiko Tanakan, kanssa.

Se oli Marutei Tsurusen synty. Siihen saakka hän oli ollut Martti Turunen, mutta hakiessaan Japanin kansalaisuutta hänen oli japanilaistettava nimensä.


Kolmas taitekohta on 1990-luvun alussa, kun hän päätti pyrkiä politiikkaan. Parin epäonnistumisen jälkeen hän onnistui nousemaan varasijalta ensimmäiseksi länsimaalaiseksi jäseneksi parlamentin ylähuoneeseen.

Elämänsä taitekohdissa Marutei on heittänyt elämäänsä kuin noppaa ja odottanut, mille kantille noppa laskeutuu. Erityisen kipeä heitto oli ensimmäisen vaimon jättäminen, sillä heillä oli siinä vaiheessa jo yhteisiä lapsia.

– En vieläkään tiedä, mikä sai minut tekemään niin vaikean ja radikaalin päätöksen. Tiedän sen olleen itsekäs teko. Kaduin jälkeenpäin valtavasti, mutta nykyään ajattelen, että se oli tie, mikä minun täytyi kulkea.

Ero oli vaikea, mutta välit lapsiin ovat säilyneet. Lapset ensimmäisestä liitosta ovat nyt yli viisikymppisiä ja pitävät yhteyttä isäänsä säännöllisesti. Entisestä vaimostaan Marutei ei kuitenkaan ole kuullut vuosikymmeniin.

– Ensimmäisinä vuosina eron jälkeen kirjoitimme toisillemme kirjeitä ja hän on tavannut myös nykyisen vaimoni. Päätimme kuitenkin yhteisesti, että lasten täysi-ikäistyttyä emme pidä enää yhteyttä toisiimme.

– Joskus mietin, että mitähän hän minusta nykyään ajattelee.

 

Kaduin jälkeenpäin valtavasti, mutta nykyään ajattelen, että se oli tie, mikä minun täytyi kulkea.

Elämän neljäs taitekohta tuli muutama kuukausi elämäkerran julkaisun jälkeen, kesällä 2016.

Marutei oli viettänyt iltaa kotipihallaan perheensä kanssa grillaten, ja sanojensa mukaan juonut aivan liikaa viiniä. Kun grillijuhlat olivat ohitse, hän ryhtyi kantamaan kalusteita pois nurmikolta.

Pihan kivirappusia kulkiessaan hän kompastui ja kaatui selälleen. Sitä seurannut kipu oli kuin puukonlyönti.

Lääkäri totesi Marutein selkänikaman murtuneen. Kaksi kuukautta hän oli vuodepotilaana kotonaan, eikä kipu ole lakannut juilimasta kolmen vuoden jälkeenkään. Hän tekee lähikaduilla puolen tunnin lenkkejä päivittäin, mutta hänen on otettava aina kävelysauvat mukaan ja puettava päälleen tukiliivi.

Se sai hänet miettimään vanhenemista ja sitä, miten hän haluaa loppuelämänsä käyttää.

– Sellainen elämä, jossa joutuisi vain makaamaan sängyssä, olisi merkityksetöntä. Se ei olisi elämää.


Tällä hetkellä merkityksellisyys tarkoittaa sitä, että he saunovat Sachikon kanssa kolmesti viikossa. He pulahtavat löylyjen välillä kylmällä vedellä täytettyyn ammeeseen, joka käy järven korvikkeesta. Koivuvastojakin on. Heillä on suomalainen ystävä, joka lähettää heille vuosittain 40 itsesitomaansa koivuvastaa.

Saunan jälkeen he juovat olutta. Marutei pitäisi enemmän Kirin-oluesta, mutta koska Sachikon suosikki on Yebisu-merkki, he juovat useammin sitä. Päivisin he huolehtivat 8-vuotiaasta Meristä, poikansa lapsesta, joka kipaisee usein alakertaan isovanhempiensa seuraksi.

Elämäkertansa julkaisun jälkeen Marutei on lopettanut kirjoittamisen, koska hänellä ei ole mielestään enää mitään asiaa. Hän lukee yhä paljon, ja nyt hänellä on kesken Jari Tervon Loiri.

– Olen lukenut vasta puolet kirjasta ja Loiri on ollut varmaan jo neljästi naimisissa! Marutei huudahtaa innostuneena.

– Sellainen näyttelijän elämä on minulle aivan uutta. Kirjaa on kiva lukea etenkin siksi, koska Loiri on samaa ikäluokkaa kuin minä. Loiri kertoo minulle tutusta Suomesta.


Marutei sanoo, että hänellä on välillä ikävä Suomeen. Sitä lievittää Kamakuraan pari vuotta sitten perustettu leipomo, suomalaisen Aki Lappalaisen Raimugihausu – suoraan käännettynä ruistalo.

Sieltä saa karjalanpiirakoita, hapankorppuja ja Marutein suurta herkkua ruisleipää.

Marutei ei usko näkevänsä Suomea enää koskaan. Hän ei sano sitä murheellisesti vaan toteavasti: niin se vain on. Terveys ja rahatilanne eivät salli matkustamista.

– Jos voittaisin lotossa, matkustaisimme mökille jonnekin luonnon keskelle. Kutsuisin lapset sinne ja sitten saunoisimme. Ehkä onkisin ja kävisimme keräämässä metsässä mustikoita ja puolukoita.

– Olen mieleltäni ja sydämeltäni suomalainen. Vaikka olen asunut Japanissa yli 50 vuotta, en vieläkään ymmärrä japanilaista sielunelämää, sanoo Marutei ja naurahtaa.

Sanoessaan niin Marutei viittaa japanilaisen kohteliaisuuden ja julkisivun kulttuuriin. Se näkyy muun muassa siinä, ettei huonoja uutisia kerrota suoraan. Esimerkiksi lääkäri saattaa kertoa potilaan syövästä ensin tämän sukulaisille, koska ei henno sanoa sairaudesta asianomaiselle itselleen.

– Kansanedustajana hämmästelin sitä, kuinka edustajat puhuivat aivan eri tavalla kuin ajattelivat!


Japanissa on kuitenkin valtavasti hyviä puolia. Yhtenä Marutei mainitsee vanhustenhoidon.

Suomen vanhustenhoitokriisistä luettuaan hän on tyytyväinen saadessaan viettää elämänsä ehtoopuolen juuri Japanissa, missä senioriteettia arvostetaan.

Ei ole tavatonta, että keskisuuria yrityksiä johtavat yhdeksänkymppiset. Eikä sekään, että lääkäri on kahdeksankymppinen. Korkea ikä ei ole heikkous vaan meriitti.

– Vaikka Japanin väestöstä melkein 30 prosenttia on yli 65-vuotiaita, luulen vanhustenhoidon olevan täällä paremmalla mallilla kuin Suomessa juuri siksi, että vanhuutta arvostetaan.

 

Luulen vanhustenhoidon olevan täällä paremmalla mallilla kuin Suomessa juuri siksi, että vanhuutta arvostetaan.

Vanhustenhoitoa poliittisempiin aiheisiin Marutei ei halua puuttua. Hän sanoo japanilaislehdistön kyselevän häneltä silloin tällöin mielipiteitä, mutta hän kieltäytyy politiikkaa sivuavista haastatteluista.

Hänhän on jo eläkeläiserakko.

– Japanin entinen pääministeri Junichiro Koizumi esiintyy julkisuudessa vastustamassa atomivoimaloita, mutta mitä hyötyä hänen mielipiteistään on? Ei mitään. Ei niillä muuteta hallitusohjelmaa.

Politiikka ei ole kuitenkaan kokonaan poistunut Marutein elämästä. Kun hän nukahtaa illalla, hän kävelee taas tervein jaloin ja käy vaalitaisteluun. Unissaan hän jakaa vaalilehtisiä, joihin on painettu hänen kuvansa. Hän jakaa niitä lukemattomia kappaleita.

– Ne ovat hyviä unia.


Juttua korjattu 23.10. kello 17.30: Tsurunen on syntynyt Höntönvaarassa, ei Jaakonvaarassa, missä hän kylläkin vietti lapsuutensa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt