Silmukoita kävelevän perheen mysteeri puhuttaa Hollantia ja Itävaltaa – kolme lasta pakeni jo vuosia sitten

rac

Julkaistu: , Päivitetty:

Lastensa kanssa maatilalla yhdeksän vuotta piilotellut Gerrit Jan van Doorsten on vanha moonilainen. Perheen äiti kuoli 2004.
Vyyhti alkoi purkautua sunnuntaina, kun pitkähiuksinen ja -partainen Jan van Dorsten, 25, alkoi puhua kummia piskuisessa 4 000 asukkaan Ruinerwoldin kylän baarissa Hollannin Drenthessä.

Nuorukainen oli baarissa kolmatta kertaa lyhyen ajan sisään, ja nyt omistaja Chris Westerbeek sai kuulla, ettei hän ollut käynyt ulkona yhdeksään vuoteen. Westerbeek kysyi, oliko kyse esimerkiksi jostain kultista, mihin Jan vastasi niukkasanaisesti ”Kyllä”. Westerbeek soitti poliisit paikalle.

Poliisi löysi maanantaina van Dorstenin osoittamalta maatilalta olohuoneen kaapin takaa salatiloista 67-vuotiaan Gerrit Jan van Dorstenin ja tämän viisi lasta: neljä tytärtä ja pojan. Koska dna-tulokset eivät ole valmiit, poliisi ei vahvista sukulaissuhdetta mutta kertoo, että 18–25-vuotiaat lapset pitävät Gerrit Jania isänään.

Gerrit Jan van Dorstenin lisäksi poliisi on pidättänyt itävaltalaisen Josef Brunnerin, 58, jonka nimissä tila oli vuokrattu. Hän toimi puuseppänä naapurikaupungissa. Miehiä epäillään vapaudenriistosta, toisen terveyden vahingoittamisesta sekä rahanpesusta. Talosta löytyi huomattavia summia rahaa.

– Ei mitään kymppejä, poliisi kommentoi.

Perhe eli pitkälti omavaraisesti. Paksu kasvipeite varjosti pihamaata, jolla oli myös kasvihuone ja vuohia. Naapurit kertoivat nähneensä itävaltalaisittain saksaa puhuneen miehen ajavan tilalle säännöllisesti ja esimerkiksi remontoineen siellä. Portti oli aina lukossa.

– Jalkani tärisevät edelleen. Yleensä kun jotain tällaista tapahtuu, niin näet sen televisiosta. Emme osanneet odottaa tällaista, naapuri kommentoi RTV Drenthelle.

Tapaus kuohuttaa Hollannissa, ja viranomaiset etsivät vastausta siihen, miksi lapset jäivät yhteiskunnan verkon ulkopuolelle eikä kukaan kaivannut heitä yhdeksään vuoteen.

Lapset osaavat hollantilaismedian tietojen mukaan lukea ja kirjoittaa. Jan puhuu myös hyvää englantia. Koulussa tai lääkärissä lapset eivät tiettävästi ole koskaan käyneet. Ketään perheenjäsenistä ei ole rekisteröity Ruinerwoldin asukkaiksi.

Poliisipäällikkö Jenny Knol on kertonut Pauw-lehdelle, että vaikka perhe eli suljetussa tilassa, oli se jaettu erillisiin soppeihin ja päivänvaloa oli. Lapset kävivät silloin tällöin ulkona eristetyllä pihalla ja median mukaan tiesivät, että on olemassa myös ulkomaailma.

Perhe muutti maatilalle poliisin mukaan 2010. Samana vuonna Brunner muutti pysyvästi Itävallasta Hollantiin ja kertoi veljelleen perustavansa utopian.

– Hän kuului lahkoon ja koki olevansa parempi Jeesus, veli on todennut itävaltalaislehdille.

Tapaus puhuttaa Itävallassa, jossa on 2000-luvulla paljastunut kaksi lasten kidnappaus- ja kätkemistapausta. Sekä Elisabeth Fritzliä että Natascha Kampuschia oli käytetty vuosikaudet seksuaalisesti hyväksi, kun taas Ruinerwoldin tapauksessa lasten hyväksikäyttöä ei epäillä.

Josef Brunner oli tutustunut Gerrit Jan van Dorsteniin lahkon kautta vuosituhannen vaihteessa. He olivat myöhemmin asuneet naapureina Hollannin Hasseltissa ja myyneet yhdessä leluja Zwartsluisissa omassa kivijalkaliikkeessään, jonka vuokran he ovat maksaneet säntillisesti tähän päivään saakka.

Krone-lehden mukaan lasten itävaltalainen äiti oli menehtynyt syöpään 2004. Kuolintodistusta äidistä ei ole, ja joidenkin lehtien mukaan hänet on saatettu haudata ruinerwoldilaistilan pihalle.

Perheeseen kuului myös kaksi poikaa ja tytär, jotka ovat Gerrit Jan van Dorstenin sisarusten mukaan paenneet kahdeksan vuotta sitten ja suureksi yllätykseksi pyytäneet apua sukulaisilta, jotka eivät tienneet välit katkaisseen veljensä elämänvaiheista mitään.

Viranomaiset eivät ole kommentoineet paikallismedian väitteitä, joiden mukaan perhe olisi uskonut maailmanlopun olevan tulossa ja olisi siksi lukkiutunut ulkomaailmalta. Poliisi on kertonut selvittävänsä, liittyykö tapaukseen ”tietty uskomus elämään tai uskontoon”.

Perhe on RTV Drethen mukaan kävellyt puolen tunnin välein moonilaisuudelle ominaisia silmukoita mökkikylässä, johon heidät siirrettiin maatilalta.

Gerrit Jan van Dorsten liittyi 70-luvun lopulla veljensä kanssa moonilaisyhteisöön, josta hän erosi 80-luvulla. Kirkon mukaan hänellä oli psyykkisiä ongelmia. Aftonbladet tavoitti kirkolta miehen veljen.

– Olemme valtavan huolestuneita lapsista ja siitä, mitä heille on tapahtunut. Tämä on meille täysin uutta. Tämä henkilö katosi 30 vuotta sitten, joten meille tämä on valtavan suuri shokki.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt