Mika Aaltolan kolumni: Maailmanaikamme näyttäytyy Syyriassa

Julkaistu:

kolumni
Oikeus puuttua naapureiden asioihin voi muodostua uudeksi normiksi.
Kun Berliinin muuri sortui ja Neuvostoliitto romahti, maailma siirtyi yksinapaiseen aikaan. Yhdysvalloilla ei ollut vertaisvastustajaa. Läntisen intressit oli määrääviä. Ne johtivat arvojen lujittumiseen, jotka korostivat valtioiden normalisoitumista, markkinoiden avautumista sekä demokratian leviämistä. Normalisoituminen tarkoitti sitä, että valtioiden tuli pysytellä omien rajojensa sisäpuolella ja luopua naapureita koskevista erityisvaateistaan.

Rajojen ylityksiä kyllä tapahtui, mutta ne piti olla kansainvälisesti hyväksyttyjä ja Yhdysvallat oli niissä keskeisessä roolissa. Interventiosodat sopivat aikaan, ja niitä tehtiin valtioihin, jotka olivat luhistuneet tai valtioihin, jotka eivät suostuneet normalisoitumaan.

Maailmanaika on nyt muuttunut. Yhdysvallat on yhä haluttomampi pitämään yllä omaa entistä rooliaan. Turkin sotilasoperaatio Syyrian kurdialueelle on yksi merkki Yhdysvaltojen halusta väistää. Turkilla on intressejä Syyriassa ja Irakissa. Se on jo vuosia tehnyt suoria ja epäsuoria rajan ylityksiä erityisesti Pohjois-Irakiin. Turkki kokee, että sillä on tähän oikeus, koska se on alueellinen suurvalta. Samalla Turkki luo ja tukee uuden aikakauden trendiä, joka liittyy uusien alueellisten suurvaltojen nousuun ja niiden korostuviin vaateisiin naapureitaan kohtaan. Venäjä on toteuttanut samaa Ukrainassa. Maalla on turvallisuusvaateita naapureidensa alueella ja se kokee oikeudekseen ryhtyä tarvittaviin toimiin tilanteen niin vaatiessa.

Saudi-Arabian johtama operaatio Jemenissä on saman nyt korostuvan logiikan mukaista. Myös Iran on Jemenissä läsnä, kuten se on läsnä esimerkiksi Irakissa ja Syyriassa. Rajat ovat yhä vähemmän este suurvaltaintressien toteuttamiselle. Yhdysvallat ei enää pidä asioita kurissa omine interventioineen. Yhdysvaltojen monopoli on tässä suhteessa ainakin väliaikaisesti ohitse. Moni on tästä huolissaan ja olisi nähnyt Yhdysvallat mielellään vakauttavana toimijana myös Syyriassa. Muutos tuottaa aina huolta, varsinkin nyt, kun tulevaisuus on hyvin epävarma. Mutta haikailu menneeseen on turhaa.

 

Alueelliset suurvallat saattavat jopa nähdä puuttumisen velvollisuutenaan.

Oikeus puuttua naapureiden asioihin voi muodostua uudeksi normiksi. Alueelliset suurvallat saattavat jopa nähdä puuttumisen velvollisuutenaan. He oikeuttavat interventioita sanomalla, että kyse on vakauttamisesta ja vaarallisten valtatyhjiöiden saattamisesta hallintaan. Ongelmia muodostuu erityisesti silloin, kun useampi alueellinen suurvalta toimii samalla maantieteellisellä alueella, kuten Syyriassa, jossa Venäjä, Yhdysvallat, Turkki ja Iran ovat hyvin aktiivisesti ”vakauttamassa” samaa aluetta kukin omilla tavoillaan ja omien etujensa ajamana. Riskit kasvavat. Tämä tavallaan myös rajoittaa suurvaltojen halua suoraan toimintaan. Esimerkiksi Yhdysvallat kokee, etteivät Kurdien projektit ole heidän intressissään, nyt kun ISISin on laajalti nujerrettu. Riskit ovat kasvaneet. Yhdysvaltojen on parempi väistää ja vetäytyä.

Mutta kyse ei ole ainoastaan intresseistä ja niiden sotilaallisesta ajamisesta. Kyse on myös statuksesta. Ajatus saattaa olla, että jos tässä pois-normalisoituneessa maailmassa haluaa olla joku, täytyy uskaltaa ottaa riskejä kuten tehdä interventioita ainakin naapureiden alueelle, mutta myös ehkä kauempana. Ehkä tämä logiikka osaltaan ajoi Venäjää Syyriaan.

Suurvaltastatus vaatii näyttöjä omien intressien sotilaallisesta ajamisesta. Jos sitä kykenee tekemään omia naapureitaan kauempana, status entisestään kasvaa. Muut joutuvat tunnistamaan maan miltei globaaliksi suurvallaksi. Yhdysvallojen kyky ja näytöt kylmän sodan jälkeisellä ajalla muodostavat nyt mittapuun sille, mitä on olla aidosti globaali suurvalta. Tässä maailmanajassa tämä esimerkki muodostaa hyvin kielteisen polun. Mitä enemmän uudet suurvallat kulkevat sitä pitkin, sitä todennäköisemmäksi käyvät laajamittaisesti kytevät alueelliset konfliktit.

Kirjoittaja on Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja