Tarja Halonen toivottaa presidentti Niinistölle valppautta Trump-tapaamiseen – ”Muutos ollut tärisyttävän iso”

Julkaistu:

Presidentti Tarja Halonen ihmettelee IS:n haastattelussa maailmanpolitiikan myllerrystä, arvostelee Donald Trumpia ja myöntää potevansa ilmastoahdistusta. New Yorkiin hänet on tuonut tuttu syy, YK:n yleiskokous.
Ilta-Sanomat tapasi New Yorkissa presidentti Tarja Halosen, joka kuului Suomen delegaatioon Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen avajaisviikolla.

Kuinka monetta kertaa osallistutte YK:n yleiskokoukseen?

En ole laskenut sitä, mutta sanotaan niin päin, että olen 1980-luvun lopussa ollut tietääkseni ensimmäinen (suomalainen) ei-ulkoministeri, joka on käynyt puhumassa YK:n yleiskokouksessa. Kalevi Sorsa oli sitä mieltä, että erityisaiheissa ja erityishuippukokouksissa pitäisi olla alan ministeri. Olin huumekokouksessa silloin puhumassa.

Kovin montaa YK:n yleiskokousta ei ole tainnut sen jälkeen jäädä väliin?

Ei ole kyllä jäänyt. Olimme kahvilla tuolla Millennium-hotellissa, jossa ministerinä ja presidenttinä ollessa olin monta kertaa majoituksessa. Nyt kun mentiin kahvia juomaan sinne aulaan, vastaan tuli vanhemmanpuoleinen herrasmies, joka kuljetti matkalaukkuja. Hän sanoi, että madame, it’s so nice to see you again. Muut ihmettelivät, että tunnetko sinä kaikki. Sanoin, että vain vanhimmat.

Myös täällä YK-talossa tunnen jo henkilökuntaa poliiseista ja vahtimestareista tietysti ihan diplomaatteihin sakka. Se on tämän pitkän vaikuttamisen etu, ja sitä me pienet maat emme ole paljon käyttäneet. Uusia tulee koko ajan, mutta sitten käytetään vanhoja pidentämään kollektiivista muistia.

Onko tämä viikko teille rutiinia vai juhlahetki?

Kyllä tämä on sekä että. Siinä on semmoisia inhottavia rutiineja, kuten liikenneongelmat, turvatarkastukset ja kaikki tällainen. Paras tapa saada henkilökunta puolelleen on sanoa, että it’s almost over. Silloin he hymyilevät onnellisina.

Siinä on juhlahetkiä ja siinä on taaksepäin menoa. Juhlahetkiä ovat erinomaisesti esillä olleet ilmastokysymys ja kestävä kehitys, joka on oma vahva alueeni. Nyt olen ottanut ensimmäisiä askeleita rauhan puolella. Olen pari vuotta ollut YK:n pääsihteerin rauhanvälityksen neuvoa antavassa neuvostossa. Olen siinä ollut ainoa jäsen Pohjoismaista, ja meitä on vain kolme koko Euroopasta.

 

Eivät he (maailman johtajat) varmasti tee kaikkea, mitä he lupaavat, mutta he joutuvat tekemään enemmän mitä uskovatkaan.

Minun käsitykseni on, että (YK:n pääsihteerin António) Guterresin reformiuudistuksen yksi ajatus on se, että kestävä kehitys ja rauhan agendat yhdistetään mahdollisimman hyvin, että saataisiin vahvoja ja vastustuskykyisiä yhteiskuntia.

Olin tänä vuonna ensimmäisen kerran puhumassa aseriisunnan puolella jostain syystä – ehkä vaihtelun vuoksi haluttiin uudet kasvot. Puhuin ydinaseriisunnan ja ennen kaikkea ydinkoekieltosopimuksen voimaansaattamisen puolesta. Ei siitä montaa maata puutu, mutta ne ovat sitä itsepäisempiä maita.

Ilmastokysymys oli viikon tärkein teema. Kuinka optimistinen olette sen suhteen, että maailman johtajat pystyvät ratkaisemaan ilmastokriisin?

Sanoisin niin päin, että eivät he varmasti tee kaikkea, mitä he lupaavat, mutta he joutuvat tekemään enemmän mitä uskovatkaan. Nämä haasteet ovat tulleet nopeammin ja voimakkaammin, mitä he uskovat. On ajateltu, että se on jossain tulevaisuudessa, selitän sitten lapsenlapsille. He törmäävätkin nyt siihen itse jo viikoittaisessa agendassa, jos ei vielä useammin. Tässä mielessä toimenpiteitä pitää vauhdittaa.

Sitten on tietysti aina olemassa taaksepäinmenoja. On joitain valtionjohtajia, jotka eivät kunnolla usko ilmastonmuutokseen tai katsovat, että tässä ei ole kiire.

Ruotsalaisen nuoren (Greta) Thunbergin käyttäytyminen aiheutti tunneshokin, tosin kaikki ihmiset eivät siitä tykännyt, kun he ovat tehneet vuosikymmeniä asioiden eteen töitä. Joka tapauksessa se oli sellainen, että se jää mieleen, että tässä on tosi kyseessä. Sanoisin, että tehdään todeksi. Ei meidän kannata vain istua ja miettiä, ei hyvä tulos tule sillä lailla. Tämä on nyt levinnyt hyvin laajalle agendassa, ja minusta se on erinomainen asia.

Teillä on edelleen paljon kansainvälisiä tehtäviä, joihin liittyy myös matkustamista. Koetteko koskaan lentohäpeää tai ilmastoahdistusta?

Ilmastoahdistusta kyllä mutta en oikeastaan lentohäpeää, sillä näitä tehtäviä olisi mahdoton hoitaa junalla ja laivalla. Sen sijaan mielelläni olen toisena vaihtoehtona esittänyt sitä, että käytetään Skypeä ja nykyaikaista tiedonvälitystä. Silloin tällöin onnistuinkin olemaan siten kokouksissa paikalla.

Digitaalinen yhdessäolo ei kuitenkaan auta, mitä tulee käytäväkeskusteluihin kahvikupin ääressä ja sellaiseen taputtamiseen, että ”joo kiva, tehdään tämä”. Sellaista yhteisyyden tunnetta on hyvin vaikea saavuttaa.

Lentoveroa olen maksanut välillä, mutta ei aina voi, kun toiset maksavat lentolippuni. Sehän on yksi keino hankia lisää varoja, mutta kyllä meidän pitää koko ajan miettiä kulkemisessa ja kuljetuksissa keinoja, jotka eivät lisää ilmastonmuutoksen riskiä. Tässä mielessä, rakkaat insinöörit, koettakaa keksiä edullisia ja päteviä keinoja, millä voidaan hoitaa asioita yhdessä, kun maapallo on kuitenkin aika iso.

Yleiskokouksen avajaistilaisuudessa muiden muassa Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ja Brasilian presidentti Jair Bolsonaro pitivät aika nationalistiset puheenvuorot, joissa ei ollut paljon sympatiaa monenkeskiselle päätöksenteolle. Onko YK:n asema uhattuna?

Se on huonomassa asemassa kuin aikaisemmin. Olisin ottanut vain teidän kysymyksestänne pois sanan ”aika”. Nämä saavat aikaan heijastusvaikutuksia. Kun suuret valtiot kuten USA tai Brasilia esittävät tällaisia puheenvuoroja, ”pienemmät pahikset” käyttävät sitä tukena.

Sanon sitten USA:sta, kun tämä menee Suomen lehdistöön – toivottavasti ei tule (kansainvälistä) uutista: Tämä kehitys on ollut kovin ikävä. Katselin juuri tilastoista, kuinka USA edelleen maksaa YK:n menoista noin viidenneksen. Kyllä meidän todella täytyy miettiä strategiaa, taktiikkaa ja kumppanuutta, että me voimme pitää huolen siitä, ettei jonain kauniina päivänä tapahdu mitään romahdusta tämän asian suhteen.

Ennen kaikkea pitää saada ihmiset kerta toisensa jälkeen havaitsemaan, että multilateraalisuus on isänmaallisuuden korkeampi aste.

Presidentti Niinistö arvioi, että Trumpin puheenvuorossa oli sovittelevaa sävyä. Oliko tämä vain strategista puhetta ennen kahdenkeskistä tapaamista, vai löysittekö itse sovittelevia sävyjä?

Olen kaikki muut (aikani) USA:n presidentit tavannut paitsi Trumpin. Päinvastoin kuin lehdistö joskus väittää, olen ollut kaikkien aikana vuorotellen käymässä. Tämä muutos on ollut niin tärisyttävän iso, että annan täyden hatunnoston presidentti Niinistölle, kun hän pystyy tulemaan toimeen hyvin eri lailla ajattelevien johtajien kanssa. Itse olen kuitenkin toiminut yhteiskunnassa, jossa USA:n ja Venäjän ja Suomen välit olivat niin kunnossa, ettei siinä edes välittäjiä tarvittu.

Mitä Niinistö voi saavuttaa ensi viikon kahdenvälisessä tapaamisessa Trumpin kanssa?

Nostan vain peukut pystyyn. Toivon, että hänellä on hyvät neuvonantajat ja hyvä reaktiokyky. Uskon, että hän parhaansa tekee.

Trumpilla on todella hyvin erilaiset toimintatavat edeltäjiinsä verrattuna, kuten vaikka kauppasodassa Kiinan kanssa on nähty. Onko maailmanjärjestyksessä tapahtunut jokin pysyvä muutos, vai onko hänen valtakautensa vain historiallinen poikkeama?

Se sitten nähdään tietysti, mutta ainakin se ennakoi tätä geopoliittista muutosta, mikä on tapahtumassa. Uskon, että Amerikan Yhdysvallat kokee aidosti sellaista uutta epävarmuutta, koska on selvä asia, että hyvin väestörikkaiden maiden, kuten Kiinan, Intian ja Afrikan kokonaisuutena, tuleva käyttäytyminen tekee yhden jos toisenkin mietteliääksi.

Yleensä taloutta seuraa poliittinen vaikutusvalta. Tässä mielessä ymmärrän epävarmuuden, jota peitetään eri tavoilla.

Se saattaa osin olla Trumpin neuvottelutaktista asemointia tulevia neuvotteluja kohtaan. Toisaalta Kiina on sijoittanut niin paljon USA:han, että siinä mielessä he ovat jo vähän osakkaita.

Luulisin, että tähän vaikuttaa myös muutos viestinnässä. Joskus nuorempana harmittelin ennen ministerikausia, että mitään ei saa julkisuuteen, vaan toimittajat päättävät mitä he saattavat julkisuuteen. Sitten tuli tämä mahdollisuus twiitata itse ja tavallaan olla suorassa yhteydessä mahdollisen yleisönsä kanssa. Toisaalta siinä on myös itse vastuussa siitä, mitä on informoinut.

Tämä uusi sosiaalinen media on varmasti tullut jäädäkseen. Keskustelut vihapuheiden rajoittamisesta ja tietynlaisesta vastuullisuudesta koskien koko sosiaalista mediaa ovat sellaisia asioita, jotka ovat väistämättä edessä ja olleet näissä YK-keskusteluissa erittäin paljon esillä. Nykyajan yhteiskunnan pitää perustua tutkittuun tietoon ja faktoihin. Se koskee yhtä hyvin presidenttiä kuin tavallista kaduntallaajaa.

Suomestakin matkustaa jatkuvasti kauppavaltuustoja Kiinaan, ja maan noususta pyritään hyötymään. Ovatko ihmisoikeuskysymykset jääneet liian pienelle huomiolle?

Uskon, että koulutus ja vapaa tiedonvälitys johtavat siihen, että he voivat pitää ihmisoikeuskysymyksistä parempaa huolta. Luulisin, että ei kannata ottaa hyvin mustavalkoista kantaa. Toisaalta se mahdollisuus, mikä on kiinalaisella nuorisolla olla koulutusyhteistyössä ja tieteellisessä yhteistyössä mukana, se on molempien parhaaksi.

Kuinka pitkään tulette vielä vierailemaan YK:n yleiskokouksessa?

Ei ole ennustusta. En minä nyt mikään ahne näihin paikkoihin ole, mutta pienen maan on pakko ponnistaa. Kuten sanoin, yritetään, että meidän kollektiivinen muistimme siitä, mitä on tehty, pysyy edelleen käytössä.

Itselläni on hämmästyttävän paljon ollut kysyntää. Näihin tehtäviin ei hakeuduta. Suomen edelläkävijyys koulutuksessa ja sukupuolten tasa-arvossa on vaikuttanut siihen, että meitä pyydetään. Olen sanonut huumorilla, että tässä paras tapa on pysyä hengissä, koska oman sukupolveni tietotaito alkaa olla aika vähissä käsissä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt