Stalinin vainoissa tapettiin satojatuhansia, mutta varsinaista syytä massateloituksille ei tiedetä – uhreja etsittiin jopa puhelinluetteloista

Suomalaisiin kohdistuneet puhdistukset olivat vain osa Stalinin hirmutekoja. Virallinen luku 1930-luvun lopulla teloitetuista Neuvostoliitossa on vajaat 700 000.

Nuoria poikia Gulagin leirillä lähellä Molotovia. Leireille lähetettiin kielletystä poliittisista toiminnasta tuomittuja, mutta myös muita vankeja.

28.9.2019 21:09

Neuvostoliiton vähemmistö­kansallisuuksiin kohdistuvat puhdistukset käynnistyivät puolalaisista. Ne olivat suoraa jatkoa 1930-luvun alun Ukrainan nälänhädälle.

Pääosin keinotekoinen nälänhätä oli seurausta Stalinin määräämästä kollektivisoinnista, jossa maaseutu ryöstettiin, jotta saataisiin resursseja kaupunkien teollistamiseen.

Pelkästään Neuvostoliiton länsiosissa kuoli silloin yli kolme miljoonaa ihmistä. Ukrainassa nälkää käytettiin kansallistunteen tukahduttamiseen. Vastaan pistäviä ukrainalaisia kommunisteja syytettiin nationalismista.

Ukrainassa ja Valko-Venäjällä asui runsaasti puolalaisia 1930-luvun puolivälissä. Heitä syytettiin Puolan ”sotilaallisen organisaation” agenteiksi.

Tämänkaltainen organisaatio oli toiminut Puolan ja Neuvostoliiton sodan aikana 1920-luvun alussa mutta hävitetty ajat sitten.

Turvallisuuspalvelu NKVD sai tiukat vaatimukset syyllisten löytämiseksi. Jotkut virkailijat alkoivat etsiä puolalaiselta kuulostavia nimiä puhelinluetteloista.

Lue lisää: Stalin tapatti suomalaisia eniten suhteessa Neuvostoliiton muihin vähemmistökansoihin

Vangeilta jääneitä kenkiä yhdeltä pahamaineisen Kolyman alueen leiriltä.

Neuvostoliiton turvallisuuskoneiston perustaja Felix Dzerzhinski oli itse ollut puolalainen ja monet hänen maanmiehensä palvelivat yhä NKVD:ssa. Operaatio oli heille kiusallinen. Kun suuri terrorin aalto käynnistyi vuonna 1936, puolalaisoperaatio sulautui siihen. Sen uhreja oli yli 100 000.

Suuren terrorin syytä ei osata selittää. Usein viitataan lähestyvään maailmansotaan.

Vanhaksi eläneet Stalin apulaiset Vjatsheslav Molotov ja Lazar Kaganovitsh yrittävät perustella tapahtunutta 1980-luvulla. Molotovin mukaan Stalin pelasi varman päälle ja halusi tuhota puolueesta ”horjujat” ja ”salaiset viholliset”. Kaganovitshin mielestä tulevan sodan vuoksi oli tarpeen ”ojittaa suo”, hävittää epäluotettavat.

Länsimaissa tunnetuimmaksi tulivat Stalinin aiempien kilpailijoiden kuten Grigori Zinojevin ja Lev Kamenevin näytösoikeudenkäynnit ja teloitukset.

Stalin ammutti kilpailijansa Grigori Zinojevin (vas.) ja Lev Kamenevin.

Vuonna 1934 valituista 139 kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsenestä pidätettiin tai ammuttiin 102 ja viisi tappoi itsensä. Kymmeniä tuhansia alempiarvoisia puolueen jäseniä pidätettiin ja vangittiin. Tunnettu on myös puna-armeijan puhdistus.

Suurin puhdistus kohdistui kuitenkin jo omaisuutensa menettäneisiin kulakkeihin ja muuhun ”epäsosiaaliseen ainekseen”. Kulakit olivat suhteellisen vauraita maanviljelijöitä, jotka monet olivat menettäneet omaisuutensa kollektivisoinnissa. Nyt Stalin ei uskonut heidän luotettavuuteensa.

Puolalaisista kansalliset operaatiot laajenivat Neuvostoliiton saksalaisiin, latvialaisiin, virolaisiin, suomalaisiin ja kreikkalaisiin. Kaukoidässä kohteena olivat korealaiset, joita epäiltiin yhteistyöstä Japanin kanssa.

Virallinen luku noina vuosina teloitetuista Neuvostoliitossa on vajaat 700 000. Monissa arviossa se nousee lähes kaksinkertaiseksi, kun mukaan lasketaan vankeudessa ja sen seurauksena kuolleet.

Stalin turvallisuuspalvelu NKVD:n johtajan Nikolai Jezhovin kanssa ja ilman häntä. Jezhovin teloituksen jälkeen hänet poistettiin kuvasta. Kuva on yksi kuuluisista sensuroiduista neuvostokuvista.

Neuvostoliiton esimerkin mukaisia puhdistuksia tehtiin myös Mongoliassa, sen liittolaisten hallitsemilla alueilla Kiinassa ja sisällissotaa käyvässä Espanjassa.

Puhdistuksen uhrien joukkoon päätyivät vuorollaan myös niihin komentaneet NKVD-johtajat Genrih Jagoda ja Nikolai Jezhov.

Stalinin suuren puhdistuksen uhrilukujen arvioiminen on vaikeaa, koska se oli oikeastaan vain piikki hänen pitkän kautensa julmuuksissa, ei poikkeus.

Eniten kuoli kollektivisoinnissa. Toisen maailmansodan aikana yhteistyöstä saksalaisten kanssa epäiltyjä kansoja kohdeltiin julmasti, kuten kaikkia pettureina pidettyjä neuvostokansalaisia. Yleisesti arvioidaan, että kuollessaan Stalin oli valmistelemassa uutta puhdistusta, jonka kohteena olisivat olleet erityisesti juutalaiset.

1930-luvulla puhdistuksen tekijät kuuluivat usein samoihin vähemmistöihin kuin uhritkin. Erityisen paljon NKVD:n korkeassa upseeristossa palveli juutalaista syntyperää olevia. Vaikka juutalaiset eivät olleet tuolloin erityisesti puhdistusten kohteena, heitä alettiin korvata venäläisillä.

Pakkotyöleiri Uzbekistanissa. Stalinin ajan joukkovangitsemisilla oli myös taloudellinen tarkoitus: niillä hankittiin työvoimaa suurhankkeisiin.

Juutalaisten suurta osuutta selittää se, että tsaarin aikana sorretussa asemassa olleet juutalaiset olivat usein liittyneet vallan­kumouksellisiin järjestöihin, jotka nousivat valtaan 1917. Siksikin heitä oli vääjäämättä paljon myös puolueen puhdistuksen uhreissa. Toisaalta monet syyttivät puhdistuksista juutalaisia.

Stalin oli terroristi nuoruudestaan lähtien. Kun ensimmäinen maailmansota ja Venäjän kansalaissota raaistivat miljoonia sotilaita, hän sai suunnitelmilleen toteuttajia. Lisää löytyi 1930-luvulla aikuiseksi varttuneessa neuvostopolvessa.

Monelle työläisperheen pojalle vallankumous merkitsi todellista mahdollisuutta luokkanousuun, jollaista vanhemmat eivät voineet kuvitellakaan. He olivat valmiita toteuttamaan Stalinin käskyt ja raivaamaan tieltään vanhemmat sukupolvet.

Tähän joukkoon kuuluivat myöhemmät neuvostojohtajat Leonid Brezhnev, Juri Andropov ja Konstantin Tshernenko, jotka roikkuivat vallassa kuolemaansa saakka. Vaikka suurimmista julmuuksista oli jo ihmisikä, syyllisyys saattoi yhä painaa heitä ja vastuuseen joutuminen pelottaa.

Lähteet: Timothy Snyder: Tappotanner. Orlando Figes: Kuiskaajat.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?