Jari ajelehtii kolme kuukautta suuressa laivassa Pohjoisella jäämerellä – ”Jääkarhut ovat iso tuntematon riski”

Julkaistu:

Muuttuva ilmasto
Alus, jonka kyydissä sadat tutkijat työskentelevät muutaman kuukauden kerrallaan, ajelehtii napajään mukana vuoden ajan. Tarkoituksena on tutkia muun muassa jäätä ja ilmakehää.
Suomalainen tutkimusprofessori Jari Haapala, 55, matkaa parhaillaan Polarstern-tutkimusaluksella kohti Pohjoista jäämerta.

Alus lähti perjantaina Norjan Tromssasta ja sen on määrä lokakuun ensimmäisellä viikolla löytää asemapaikka. Seuraavan vuoden ajan alus ja sen kyydissä olevat miehistö ja tutkijat ajelehtivat jään mukana.

Historiallisen laajan ja poikkitieteellisen Mosaic-hankkeen tarkoituksena on tutkia paitsi napajäätä myös esimerkiksi ilmakehää arktisella alueella.

Polarstern-aluksella on vuoden aikana yhteensä noin 600 tutkijaa, joiden joukossa on Haapalan lisäksi myös muita suomalaisia.


Haapala viettää aluksella kolme ja puoli kuukautta. Sinä aikana hän on yhteydessä läheisiinsä vain laivan yleisen sähköpostiosoitteen kautta.

– Tämä on back to basics. Koen sen kivana asiana, että on somepaastoa ja sitten, kun kirjoittaa, tule enemmän mietittyä, mitä kertoo. Levollisin mielin olen lähdössä, Haapala kertoi keskiviikkona puhelimitse Tromssasta, Norjasta.

Polarstern lipuu jään mukana arviolta seitsemän kilometriä päivässä. Matkan arvioitu kesto on kokonaisuudessaan noin 390 päivää.

Tutkijat ovat yleensä aluksella parisen kuukautta. Haapalan mukaan tutkijoita yhdistää lähinnä se, että kaikki ovat luonnontieteiden alalla.

– On makea nähdä, millaisia henkilöitä täällä laivalla on. Meillä on kaikenlaisia 25-vuotiaasta opiskelijasta 65-vuotiaaseen isovanhempaan. Henkilöt on valittu tieteellisten näyttöjen kautta ja sen, että kestää tämän. Tässä vaaditaan enemmän psyykkistä kuin fyysistä kestävyyttä.

Suomessa Haapala työskentelee Ilmatieteen laitoksella merentutkimuksen parissa. Ensimmäiselle jääkenttämatkalle mies pääsi jo vuonna 1987, jolloin matka suuntautui Itämerelle. Jäämerellä hän on käynyt neljästi aikaisemmin.


Mosaic-hankkeessa Haapalan ja muiden Ilmatieteen laitoksen tutkijoiden tehtävänä on tutkia napajään fyysisiä ominaisuuksia, liikettä ja jään paksuutta. Tutkijat seuraavat ja analysoivat automaattisten laitteiden mittaustuloksia.

Paljon mittauksia tehdään kuitenkin myös itse.

– Jään ja lumen paksuutta mitataan vaeltamalla jäällä, mittalaitteet pulkassa. Kairaamme myös jäätä ja otamme näytteitä.

– Näistä saadaan analysoitua jään fysikaalisia, kemiallisia ja biologisia ominaisuuksia.


Matkaa on edeltänyt huolellinen valmistautuminen. Erityistä huomiota on kiinnitetty turvallisuusasioihin, sillä tutkijat ovat aluksellaan eristyksissä muusta maailmasta.

– Oli viikon merimieskoulutus, joka piti sisällään ensiapua, miten pelastaudutaan ja palon sammuttamista. Meillä on myös ollut ampumakoulutusta ja jääkarhuihin liittyvää turvallisuuskoulutusta.

Haapalan mukaan pohjoisen valkoiset karhut ovat vain yksi matkaan liittyvistä uhkista.

– Jääkarhut ovat iso tuntematon riski. Niitä on varmasti siellä alueella. Meillä on koko ajan kuusi ammattimaista jääkarhuvahtia ja tutkijoistakin moni pystyy ottamaan vastuuta jääkarhujen tarkkailemisesta.


Myös arktisen alueen ankarat olosuhteet muodostavat riskin. Napajäällä lämpötila voi talvella pudota jopa -45 asteen tuntumaan. Koska töitä tehdään lähes joka päivä ulkona, paleltuminen ja liukastumiset ovat uhkana.

Toisaalta tutkijat käyttävät myös työkaluja kuten moottorisahoja, joiden kanssa täytyy olla tarkkana.

– Me olemme myös niin kaukana, että jos jotain sattuu, sieltä on pitkä matka. Pitää aina miettiä sitä, onko loukkaantumisvaaraa ja, miten loukkaantumiselta vältytään.

Mukaan matkalle Haapala on pakannut lähinnä työhön liittyviä asioita. Viihteeksi hän on ottanut mukaansa viisi kirjaa.

– Ja kameran olen ottanut, se on ehkä sellainen, joka on henkilökohtainen esine. Ajattelin, että saan täällä sellaisia kuvia, joita en koskaan muulloin voisi saada.

Valtava tutkimusprojekti

Mosaic, eli monitieteellinen, ajelehtiva havaintoasema arktisen ilmaston tutkimiseksi ( engl. Multidisciplinary Drifting Observatory for the Study of Arctic Climate) on vuoden kestävä napajään tutkimushanke.

Hankkeen tarkoituksena on ymmärtää paremmin, miksi arktiset alueet lämpenevät nopeammin kuin muut alueet maapallolla. Toiveena on, että tiedon avulla nykyisiä ilmastomalleja voitaisiin tarkentaa eli ennustaa paremmin tulevaisuuden ilmastoa. Se puolestaan toimisi välineenä ilmastonsuojelulle.

Noin vuoden kestävän hankkeen kustannusarvio on 150 miljoonaa dollaria (n. 135 milj. euroa). Sadat tutkijat 17:stä eri maasta viettävät muutaman kuukauden kerrallaan saksalaisella Polarstern-jäänmurtajalla, josta on tehty tutkimuslaboratorio ja asumus tutkijoille.

Jäänmurtaja ajetaan jäälautalle ja sen annetaan jäätyä kiinni lokakuun alussa. Koska napajää koostuu useista jäälautoista, jotka liikkuvat toisiinsa nähden, myös laboratorio liikkuu.

Reitin alkupiste on määritetty tutkimalla 13 viime vuoden tietoja napajään liikkeistä, mutta täyttä varmuutta laivan reitistä ei ole.

Lähtöpiste on noin 85. pohjoisen leveyspiirin ja 130. itäisen pituuspiirin risteyksessä Keski-Siperian pohjoispuolella. Laivan odotetaan pullahtavan vapaille vesille jälleen ensi vuoden syyskuussa lähellä Grönlantia.

Tutkijat vaihdetaan ja alusta huolletaan laivoilla ja jäätä pitkin, kun mahdollista, tai ilmateitse.

Mikäli laskelmat pettävät ja laiva ajautuu liian pohjoiseen tai muu vaara uhkaa, myös evakuointiin on varauduttu.