Kommentti: Israelin vaaleissa on kyse valtion ydinolemuksesta – hanke Länsirannan nielaisemisesta toi ristiriidat taas pintaan

Julkaistu:

Jos Netanjahu saa ensi viikolla jatkoajan pääministerinä, julkistaa Trump ”vuosisadan diilinsä”. Mitä tästä kaikesta seuraa Lähi-idässä, kysyy erikoistoimittaja Jouko Juonala.
Juutalaisuuden sisällä tarkastellaan Israelin valtiota kahdesta hyvin erilaisesta näkökulmasta.

Israelin perustaneiden maallisten sionistien katsantokanta oli se, että oma valtio tarvittiin turvapaikaksi vainotulle juutalaiselle kansalle. Sionisti Ze’ev Jabotinsky kirjoitti 1920-luvulla, että Israelin piti perustua juutalaisten enemmistölle ja arabien oikeudelle asua samassa valtiossa vähemmistönä. Valtiolle piti hankkia kansainvälisoikeudellinen tunnustus ja selkeät, turvalliset rajat, joiden sisällä se olisi taloudellisesti elinkelpoinen. Turvasataman tarve oli holokaustin jälkeen aivan huutavan konkreettinen, ja aiheen itsenäisyysjulistukselle antoi Britannian mandaattikauden päättyminen toukokuussa 1948.

Toinen näkökulma on raamatullinen. Kansallis-messiaaninen sionismi näki Israelin jumalallisen lupauksen täyttymyksenä. Tämän katsantokannan mukaan juutalaisille kuuluvat kaikki historiallisen Israelin maat, mukaan lukien Juudea ja Samaria (Länsiranta) ja Gaza.

Enemmistö Israelin juutalaisista ei kannata tavoitetta raamatullisesta Suur-Israelista. Siksi, että Länsirannalla ja Gazassa asuu lähes viisi miljoonaa palestiinalaista, jotka pitäisi ajaa pois tai sulauttaa Israeliin.

Ristiriidat maallisia elämäntapoja noudattavien ja kansallis-messiaanisten juutalaisten välillä ovat jyrkkiä, ja ne tulevat esille jokaisessa vaalitaistelussa. Niin nytkin.

Pääministeri Benjamin Netanjahun johtama oikeistolainen Likud-puolue on liittoutunut kansallis-messiaanisten uskonnollisten puolueiden kanssa. Hän on saanut hallitukselleen vahvan tuen presidentti Donald Trumpin hallinnolta Yhdysvalloista. Siksi Netanjahu tarjoaa nyt israelilaisille ”ainutlaatuista mahdollisuutta” virallistaa Trumpin tuella juutalaisten siirtokuntien asema, jos hän voittaa Israelin seuraavat parlamenttivaalit 17. syyskuuta.

Netanjahu antoi tiistaina kohua herättäneen lupauksen liittää suuren osan Jordanjoen länsirannasta Israelin ”suvereniteettiin”, jos hän saa jatkokauden pääministerinä. Se on kova lupaus, joka toteutuessaan käytännössä romuttaisi kahden valtion ratkaisun osana Lähi-idän rauhansuunnitelmaa. Palestiinalaiset eivät tähän suostu, mutta heiltä ei kysytä. Rauhanneuvottelut Israelin ja palestiinalaishallinnon välillä ovat olleet poikki viisi vuotta.


Netanjahun ruoskaniskuun tarjoaa hunajaa Donald Trumpin vävypoika Jared Kushner. Hän on luvannut hankkia palestiinalaisalueille, Egyptille, Jordanialle ja Libanonille yhteensä noin 50 miljardin dollarin rahat investointeina, joilla rahoitettaisiin muun muassa elintärkeän infrastruktuurin rakentamista ja piristettäisiin teollisuutta. Visioissa on muun muassa eristetty valtatie, joka yhdistäisi Länsirannan ja Gazan.

Trump on kutsunut Kushnerin suunnitelmaa ”huippudiiliksi”. Arvostelijat pitävät sitä kentän todellisuudelle täysin vieraana – yrityksenä ostaa dollareilla rauha, jota on poliittisesti mahdoton hyväksyä. Palestiinalaishallinto ei tällä hetkellä edes pidä Yhdysvaltoja sopivana rauhanvälittäjänä, sillä sen mukaan Trump on valinnut selkeästi puolensa ikuisuuskonfliktissa.

Netanjahun vaalilupausta on tulkittu yritykseksi nielaista Länsiranta kokonaan. Tiistain esityksessä Netanjahu kuitenkin puhui noin kolmanneksesta vuoden 1967 sodassa vallatusta Länsirannasta – Jordanjoen laaksosta ja Kuolleenmeren pohjoisosasta, lukuun ottamatta palestiinalaista Jerikon kaupunkia. Jordanin laaksossa on useita kymmeniä juutalaisia siirtokuntia. Myöhemmin, Yhdysvaltain tuella, Netanjahu aikoo sisällyttää hankkeeseen myös muut Länsirannan siirtokunnat. Tämä jättäisi palestiinalaisille itsehallintoalueet, joita Israel kuitenkin saartaisi joka puolelta.

Palestiinalaiset puhuvat jo nyt Länsirannasta ”aparheid-alueena” tai reikäjuustona, johon Israel on vähitellen kaivannut lisää reikiä jo puolen vuosisadan ajan. Juuston sisällä asuminen on palestiinalaisille piinallista monien tarkastuspisteiden ja liikkumisrajoitusten vuoksi. Israelin rakentama ”turvamuuri” halkoo Länsirantaa ja erottaa palestiinalaiskyliä ja kaupunkeja toisistaan.

Länsirannan ja Itä-Jerusalemin siirtokunnissa asuu noin 600 000 israelilaista. Kansainvälisen oikeuden näkökulmasta siirtokunnat on rakennettu laittomasti Israelin miehitysalueelle. Käytännössä ne ovat jo osa Israelia, mutta Israelin suvereniteetin muodollinen ulottaminen niihin sementoisi niiden aseman ja tekisi mahdottomaksi niiden mahdollisen purkamisen osana laajempaa rauhansopimusta.

Israelin parlamentti knesset sääti vuonna 1980 lain Itä-Jerusalemin liittämisestä Israeliin ja vuonna 1981 lain, jonka ulotti Israelin lainsäädännön ja hallinnon Syyrialta 1967 vallatulle Golanin ylängölle. Golania koskeva laki merkitsi muodollista alueliitosta, anneksaatiota, vaikka lakitekstissä ei mainita sanaa ”suvereniteetti”.

 

Palestiinalaiset puhuvat jo nyt Länsirannasta reikäjuustona, johon Israel on vähitellen kaivannut lisää reikiä jo puolen vuosisadan ajan.

Netanjahu jätti tiistaina tarkoituksellisesti auki sen, mihin toimiin hän aikoo ryhtyä Israelin ”suvereniteetin” ulottamiseksi Länsirannalle. Siihen saattaa riittää pelkkä hallituksen päätös, jonka Netanjahu voi halutessaan nuijia pöytään alle tunnissa, arvioi analyytikko Daniel Seidemann verkkolehti The Times of Israelille. Todennäköisesti Netanjahu vie kuitenkin hankkeen vaaleissa valitun uuden knessetin päätettäväksi – jos hän saa aikaiseksi toimintakykyisen oikeistohallituksen. Tai sitten hänen esityksensä on vain sumutusta ja vaalitemppu, jota ei ole tarkoituskaan viedä vakavasti eteenpäin.

Trumpin hallinto on puolestaan luvannut julkistaa rauhansuunnitelmansa poliittisen osuuden Israelin vaalien jälkeen. Taloudellinen osuus tuli julkisuuteen jo viime kesäkuussa. Kushner lupaa sen avulla luoda yli miljoona työpaikkaa Länsirannalle ja Gazaan, vähentää työttömyyttä yksinumeroisiin lukuihin ja puolittaa köyhyyden.

Ensi viikko on siis hyvin jännittävä Lähi-idässä. Saako Netanjahu tiistain vaalien jälkeen aikaiseksi hallituskoalition, joka veisi hänen kovia suunnitelmiaan eteenpäin? Mitä Trump tarjoaa palestiinalaisille ”vuosisadan diilissä”? Nämä asiat ovat erottamattomasti yhteydessä toisiinsa.


Trump todennäköisesti tunnustaisi Israelin uudet alueliitokset Länsirannalla, kuten hän on tunnustanut jo Golanin liittämisen Israeliin ja Jerusalemin aseman Israelin pääkaupunkina. Tässä Trump on toiminut vastoin Yhdysvaltain pitkäaikaista linjaa. Mutta hän ei olekaan tavanomainen poliitikko, kuten Kushner on appeansa kuvannut.

Palestiinalaiset ovat tuominneet alueliitoshankkeet jyrkästi. Gazaa hallitseva ääriliike Hamas on jo reagoinut ampumalla raketteja Israeliin. Niistä sai osansa myös Netanjahu, joka kuskattiin tiistaina pikavauhtia pommisuojaan Ashdodissa hälytyssireenien soitua kesken puhetilaisuuden. Lisää tulitusta voi olla luvassa, sekä poliittisella että sotilaallisella rintamalla.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt