Mika Aaltolan kolumni: Veruke on merkki läntisestä heikkoudesta

Julkaistu:

Kolumni
Jälkikäteis- ja verukeperusteluiden kanssa samaan oireluokkaan kuuluvat tempoilevat ideat, joita keksitään kovalla vauhdilla eri käänteissä, kirjoittaa Mika Aaltola.
Jälkikäteisperustelut on usein merkki sairastuneesta yhteisöstä ja sen huonosta johtamisesta. Tämä perussääntö pätee esimerkiksi työpaikoilla mutta myös politiikassa. On tehty hätäisesti hetken ajamana päätös, ja perustelut miksi se tehtiin elävät päätöksen jälkeen. Johtaminen on ajautunut tuuliajolle.

Pahimmillaan perusteita ei ole mietitty etukäteen lainkaan, vaan tapahtumat ovat edenneet vaistonvaraisesti ja tunteenomaisesti. Jälkikäteisperustelut usein muuttuvat tai niitä on useampi. Eri tahoille kerrotaan erilaisia perusteluja. Logiikkana saattaa olla, että perustelujen määrä jotenkin korvaa niiden laatua ja etukäteistä hyvää harkintaprosessia.

Ajatellaanpa vaikka Yhdysvaltojen päätöstä hyökätä Irakiin 2003. Julkilausutut etukäteisperustelut liittyivät syyskuun 11. päivän iskuihin. Irakin presidentin Saddam Husseinin, koettiin olleen yhteistyössä al-Qaidan kanssa. Toinen ennen sotaa kerrottu perustelu pohjautui Saddan Husseinin väitettyihin joukkotuhoaseisiin.

Saddamin kaaduttua selitykset muuttuivat jälkikäteisiksi. Irak väitettiin vallatun, jotta demokratia ja vapaus voisivat toteutua Lähi-idässä. Oli miten oli, mutta keskeistä on huomata, että selityksien muuttuminen kertoo valmistelun heikkoudesta ja hätäisyydestä. Tilanteen ajurina ovat saattaneet olla vain valtalogiikka, mielenjohteet ja sattumanvaraiset tekijät.

 

Logiikkana saattaa olla, että perustelujen määrä korvaa laatua.

Britannian pääministeriksi noussut Boris Johnson ajaa voimakkaasti kovaa ­brexitiä. Perusteena on kansanäänestyksen tulos, jossa britit niukasti äänestivät EU-jäsenyyttä vastaan. Britannian parlamentilla on mahdollisuus estää tai lykätä Britannian EU-eroa. Johnsson päätti laittaa parlamentin tauolle. Julkilausuttuna perusteena hän käytti uuden hallituksen tarvetta valmistella huolella uutta agendaansa. Britit tietävät tämä perustelun olevan veruke. Ilmiselvä verukekikkailu on huolestuttava oire läntisten demokratioiden sairastumisesta.

Jälkikäteis- ja verukeperusteluiden kanssa samaan oireluokkaan kuuluvat tempoilevat ideat, joita keksitään kovalla vauhdilla eri käänteissä. Ranskan presidentti Macron on varsinainen ehdotusnikkari. Hänestä kuulee sanottavan, ettei hänen sanomisilleen kannata laittaa paljoa painoa, ennen kuin hän on maininnut saman asian viiteen kertaan. Vasta silloin asia on kunnolla harkittu ja mietitty.

Yhdysvaltojen presidentti on omassa kategoriassaan mielipiteiden ja päätöksien tehtailussa ja muuttamisessa. Esimerkiksi Kiinan kanssa käytävän kauppasodan käänteiden seuraaminen vaatii asiaan perehtyneeltäkin melkoista ketteryyttä. Kannattajat katsovat nopeiden käänteiden olevan merkki strategisen mestarin nerokkaista siirroista.

He uskovat Trumpin käyttävän tilannesidonnaista strategiaa, mutta tilanteen tuoksinassa saattaa käydä niin, että harkittu päämääräorientuitunut strategia pettää. Tällöin voidaan turvautua siirtoihin, jotka pohjaavat eri tapahtumakäänteiden opetuksiin. Ehkäpä Trump käyttää tätä mallia, ja hänen hallintonsa virkamiehet saavat sitten selittää siirtojen olevan harkittuja ja tiukasti suunniteltuja. Kiinaa laitetaan verolle ja työpaikkoja tuodaan takaisin Yhdysvaltoihin.

Kun tarkastelee poliittisia prosesseja eri puolilla demokraattista länttä, ei voi olla huomaamatta oireita samasta vakavasta syndroomasta. Jälkikäteis-, veruke- ja tilannesidonnaiset perustelut ovat yleistyneet vakaan ja harkitun politiikan teon kustannuksella. Diagnoosin tekeminen ja erityisesti tehokkaan hoidon löytäminen ajoissa voi aikalaisille olla vai­keaa – tai jopa mahdotonta.

Kirjoittaja on Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt