Amazonia uhkaa tuhon kierre – asiantuntija: lähestymme kriittistä rajaa, jonka jälkeen metsä on menetetty

rac

Julkaistu:

Mikko Pyhälän mukaan Brasilian metsätuho ei palvele edes maan taloutta, sillä ravinteet palavat metsän mukana.
Amazonin metsäpaloissa lähestytään jo kriittistä rajaa, jonka jälkeen metsä ei enää uusiudu, kertoo Amazon-asiantuntija, Suomen entinen suurlähettiläs Mikko Pyhälä Venezuelassa ja Perussa.

Amazonin historiallisesta sademetsästä on tuhoutunut 17 prosenttia, ja jos tuho kasvaa vielä 3–7 prosentilla, metsä ei enää uusiudu. Tutkijat vertaavat Amazonia sen kokoon 1500-luvun alussa ennen eurooppalaisten saapumista. Tämänvuotiset metsäpalot eivät ole itsessään poikkeuksellisia, mutta on Maapallon kannalta äärimmäisen huolestuttavaa, jos metsän tuho ylittää kriittisen rajan.

Tällöin seuraa kierre, jossa metsässä ei ole tarpeeksi kosteutta, joka haihtuisi pilviin ja sataisi takaisin metsään. Kostea kiertokulku ylläpitää sademetsää, joka on Maapallon suurin hiilinielu sekä koti lukemattomille eliöille, joita ei tavata missään muualla.

– Metsätuhosta seuraa se, että sademäärät laskevat, eikä viljely onnistu. Kansantaloudelle tästä ei ole mitään hyötyä, Pyhälä summaa.

Syyttävä sormi osoittaa hänen mukaansa Brasilian presidentti Jair Bolsonaroon:

– Se ettei hän tahdo ottaa G7-maiden johtamien tarjoamaa apua vastaan todistaa, että hän haluaa metsän tuhoa.

Heinäkuussa Bolsonaro erotti maan avaruusviraston johtajan, joka julkisuudessa kertoi, että metsäpalojen pinta-ala on 2,5-kertainen viimevuotiseen verrattuna. Oikeistopopulistisen Bolsonaron mukaan tieto on valheellista.

Nasan satelliitit ovat havainneet jo ainakin 75 000 paloa Amazonissa. Valtaosa paloista on Brasilian alueella, mutta tilanne on paha myös Boliviassa, Argentiinassa ja Paraguayssa.

Metsäpalot eivät ole uusi ilmiö Amazonissa.

– 60- ja 70-luvulla metsäpalot olivat suurempia, mutta silloin ei oltu lähelläkään kriittistä rajaa. Eihän silloin tiedetty, miten vakava uhka ilmastonmuutos on.


Pyhälä on asunut pitkään Etelä-Amerikassa ja todistanut itse metsäpaloa Perun Amazonissa.

– Maanviljelijän ruohikkopalo riistäytyi käsistä. Pian Amazon-joen rannalla oli monta kilometriä palanutta metsää.

Hän on kirjoittanut vuonna 1992 Jukka Salon kanssa Tieto-Finlandian saaneen tietokirjan Amazonia.
Viime vuosien aikana metsän tuhoutumista oli saatu hillittyä valvontaa tiukentamalla ja luonnonsuojelualueita avaamalla. Tammikuussa valtaan noussut Bolsonaro on kääntänyt linjaa, ja häntä syytetään maanviljelijöiden kannustamisesta metsän kulottamiseen. Bolsonaroa on usein tituleerattu Brasilian Donald Trumpiksi, ja hän on Trumpin tavoin puhunut Pariisin ilmastosopimuksesta irrottautumisesta.

– Jos metsätuhot jatkuvat samaa rataa vielä kymmenen vuotta, Brasilian hiilidioksidipäästöt ovat kolminkertaiset verrattuna nykypäivän Yhdysvaltoihin, Pyhälä sanoo.


Päästöjen kasvu liittyy nimenomaan hiilinielujen katoamiseen, vaikka Brasilia on kasvava talous, Pyhälä tarkentaa. Biodiversiteetin tuhoutuminen on jo itsessään suuri tragedia, mutta kaikkein merkittävintä on se, että metsien sitoma hiili vapautuu hiilidioksidina ilmakehään, eikä palanut sademetsä enää yhteytä hiilidioksidista happea. Amazon tuottaa vajaat 10 prosenttia maailman hapesta.

– Tähän täytyy suhtautua vakavasti. Amazon on yksi maailman suurimmista hiilivarannoista. Suuruusluokassa sitä voi verrata vain ikiroutaan Siperiassa.

Siperian turvesoissa ikiroudassa on suuret määrät metaania, joka on ilmakehään päästessään hiilidioksidia 20 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu. Kun ilmasto lämpenee, tundran suot sulavat ja metaanivarannot pääsevät lämmittämään ilmakehää.

Metsää tuhotaan pääosin karjankasvatuksen ja soijanviljelyn tieltä. Liha ja soija ovat molemmat tärkeitä vientituotteita. Valtaosa soijasta päätyy ravinnoksi karja- ja kalateollisuuteen. Soija on pääosin muuntogeenistä, ja vaatii voimakkaita myrkkyjä, jotka aiheuttavat paikallisesti terveysvaikutuksia.

Amazonissa hedelmällinen humuspeite on ohut toisin kuin Suomessa, jossa on myös kaskiviljelty paljon. Metsän palaessa myös ohut ravinteikas humuskerros palaa, sillä se on maaperän päällä eikä maaperässä itsessään. Jäljelle jää palon jälkeen vain karu maa, Pyhälä kertoo.


– Soijan viljelyä voi harjoittaa vain muutaman vuoden.

– Jos metsän jälkeen tulee savanni, siinä voi pitää kahta lehmää hehtaarilla, ei yhtään enempää. Eikä sitäkään kauaa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt