Kommentti: Älä ole kuin antiikin roomalaiset, Bolsonaro – kriittinen raja on jo lähellä - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Kommentti: Älä ole kuin antiikin roomalaiset, Bolsonaro – kriittinen raja on jo lähellä

Kuvituskuva
Julkaistu: 27.8.2019 17:51

Amazonin sademetsän tuhossa lähestytään kriittistä rajaa, jolloin koko maapallo saa maksaa, kun Jair Bolsonaroa ei kiinnosta, kirjoittaa Ilta-Sanomien toimittaja Kaisla Kuuskoski.

Historia tuntee monta tapausta, joissa koko maan metsät ovat tuhoutuneet. Sama uhkaa tapahtua maailman suurimmassa sademetsässä Amazonissa, jos nyt ei toimita.

Metsäpaloja syttyy arvioiden mukaan joka päivä ainakin 500. Jos metsää tuhoutuu vielä muutama prosentti, ylitetään kriittinen raja, jonka jälkeen sademetsä ei enää kykene uusiutumaan, sillä alueen vaatima kosteus katoaa.

Viikingit hakkasivat Islannin maan tasalle tuhat vuotta sitten. Tarvittiin puuta laivoihin. Saarella ei yrityksistä huolimatta kasva vieläkään metsää.

Islantiin on yritetty kasvattaa puita – tässä poppeleita – mutta metsähankkeet eivät ole onnistuneet.

Islantiin on yritetty kasvattaa puita – tässä poppeleita – mutta metsähankkeet eivät ole onnistuneet.

Saman tekivät antiikin kreikkalaiset: metsiä hakattiin sekä maanviljelyyn että laivoihin ja polttopuuksi kuumana hohkaavia metalliteollisuuden masuuneja ja keramiikkauuneja varten. Vuohet ja lampaat laidunsivat alueella, eikä uusi metsäpeite enää noussut. Kun metsät ovat poissa, juuret eivät sido maata ja eroosio kuluttaa pintaa. Ravinteikas ruokamultakerros katoaa.

Sama kaava toistui, kun mahtava Rooman valtakunta nousi Välimeren alueelle. Pohjois-Afrikka oli Rooman valtakunnan vilja-aitta, nyt alueella on Saharan autiomaa. Maanviljely kehitettiin noin 11 000 vuotta sitten kerran niin vehreässä Lounais-Aasiassa maassa, joka on nyt pelkkää hiekkaa. Kun Sumerin tasangot suolaantuivat, ei siellä mikään kasva.

Kaikki ei toki ole ihmisestä kiinni: ilmasto muuttuu muutenkin vuosituhansien mittaan, mutta toimillamme muokkaamme sitä. Kymmenessä tuhannessa vuodessa voisi oppia jotain. Vaikka on mahtava sivilisaatio, voisi jättää jotain muillekin.

Jos olet käynyt Kreikassa, tiedät miten karua maasto on. Oliivipuita ja viiniä kasvatetaan, koska juuri muut kasvit eivät kasva. Aina ei ollut niin.

Aikoinaan Kreikka oli metsän peitossa.

Aikoinaan Kreikka oli metsän peitossa.

Tai Espanjassa, jonka maaperä kärsi kovista sorkista: lampaiden ylilaiduntamisesta. Tilanne johti tyyppitapaukseen yhteismaan ongelmasta, jossa yksittäiset ihmiset eli vaikka viljelijät voivat kerätä hyvää voittoa, mutta nurjan puolen eli maan kulumisen haitat tulevat koko yhteisön maksettaviksi. Kun maaperä kerran köyhtyy ja metsä on poissa, peli voi olla kaikkien osalta menetetty vuosiksi tai vuosisadoiksi.

Sama ilmiö kertautuu usein ekologisissa katastofeissa, oli kyse vesistöjä saastuttavasta tehtaasta tai maapallon kalakantaa uhkaavasta ylikalastuksesta. Maksumieheksi jää usein yhteiskunta: Suomen valtio esimerkiksi maksaa Talvivaaran kaivostoiminnasta aiheutuneet kalliit puhdistukset, eikä kaikkea voi rahalla korvata.

Brasilian presidentti Jair Bolsonaroa ei kiinnosta maksaa. Mielestäni kannattaisi kiinnostaa. Amazonin sademetsän tuho on brasilialainen tragedia, mutta myös koko maapallon tragedia, sillä sademetsä on valtavat määrät hiilidioksidia sitova hiilinielu, ja palaessaan se lämmittää ilmakehää ruokkien ilmastonmuutosta – joka on myös yksi yhteismaan ongelma ja jonka maksajia me kaikki olemme.

Jos tuho jatkuu tätä tahtia, Brasilian hiilidioksidipäästöt ovat kymmenen vuoden päästä samat kuin Yhdysvalloilla nyt.

Amazonin metsäpalot ovat valtaosin tarkoituksella sytytettyjä.

Amazonin metsäpalot ovat valtaosin tarkoituksella sytytettyjä.

Sosiaalisessa mediassa pyörii aihetunniste #PrayForTheAmazon. Tietoisuus ympäristöongelmista on kaiken ytimessä, mutta voivottelua tärkeämpää olisi ryhtyä toimeen. Jos Brasilia ei ryhdy, muiden täytyy. Mutta Bolsonaro ei edes tahdo ottaa vastaan G7-maiden johtajien tarjoamaa apua.

Suomen elinkeinoministeri Mika Lintilä esitti ihailtavan aloitteen: EU voisi kaupparajoitteilla rajoittaa brasilialaisen naudanlihan tuontia. Ehdotukseen on tartuttu ulkomailla, ja muun muassa kehitysmaatutkimuksen apulaisprofessori Markus Kröger pitää ehdotusta järkevänä, koska Brasilia on erittäin vientivetoinen talous.

Tärkeitä vientituotteita ovat muun muassa naudanliha ja soija, josta valtaosa menee Euroopassa karjan ja kalojen ruoaksi. Jos kauppasopimus Mercosur-maiden (Brasilia, Argentiina, Paraguay ja Uruguay) ja EU:n välillä ratifioidaan, suhaa maanosien välillä vielä enemmän soijalla lastattuja laivoja.

Tarvitsemme ruokaa, ei siinä mitään. Maanviljely on kaiken a ja o – globaalina sivilisaationa emme voi palata metsästäjä-keräilijöiksi, ja ihmisinä tarvitsemme jokapäiväisen ruokamme.

Brasilian palot ovat pääosin kaskeamisesta peräisin. Maanviljelijät sytyttävät paloja vuosittain muuallakin maailmassa saadakseen hedelmällistä viljelysmaata, ja niin tehtiin jo muinaisessa Kaksoisvirranmaassa. Me tunnemme kaskeamisen nimenomaan historiantunneilta: vielä 1900-luvun alussa Itä-Suomessakin kaskettiin.

Eero Järnefelt ikuisti kaskihistoriamme tunnettuun teokseen Raatajat rahanalaiset vuonna 1893.

Eero Järnefelt ikuisti kaskihistoriamme tunnettuun teokseen Raatajat rahanalaiset vuonna 1893.

Amazonin kaskeaminen ja viljelysmaaksi hakkaaminen eivät ole mitään uutta auringon alla. Sademetsän tuhoutumisesta on oltu huolissaan jo vuosikymmeniä. Entisen presidentin aikana tuhoa saatiin vähennettyä: valvontaa tiukennettiin ja suojelualueita lisättiin. Bolsonaro nousi valtaan vasta tammikuussa, mutta on sen jälkeen aktiivisesti viitannut kintaalla metsän suojelulle dollarin- tai realinkuvat silmissä.

Ravinteikas maaperäkerros kuitenkin palaa metsien mukana, joten asiantuntijoiden mukaan metsän polttamisesta ei ole kansantaloudellista hyötyä.

Helsingissä voi vielä tämän viikon tutustua brittikuvaaja Nick Brandtin hienoon kuvasarjaan Keniasta. Kuvissa leijonat, norsut ja sarvikuonot on istutettu kaupunkimiljööseen alueilla, joilla suurnisäkkäät vielä hetki sitten kävelivät. Brand muistuttaa, että Britanniassakin lähiostarin paikalla vilisi hirviä, susia ja ahmoja, kauan sitten jopa luolaleijonia ja villasarvikuonoja.

Brandt tulosti kuviaan villieläimistä isoille laatoille ja vei laatat alueille, joita villieläimet vielä hetki sitten asuttivat.

Brandt tulosti kuviaan villieläimistä isoille laatoille ja vei laatat alueille, joita villieläimet vielä hetki sitten asuttivat.

Luonnon monimuotoisuus Amazonissa on poikkeuksellista. Tiede ei tunne, mitä kaikkea viidakosta löytyy. Esimerkiksi 2014–2015 löydettiin uusi laji joka toinen päivä: muun muassa vaaleanpunertava jokidelfiini, punahäntäinen apina ja Barack Obaman mukaan nimetty Nystalus obama -pikkulintu.

Amazonindelfiinejä Arau-joessa.

Amazonindelfiinejä Arau-joessa.

Kuluttajana voi juuri nyt miettiä, ostaako brasilialaista lihaa tai lahjoittaako hyväntekeväisyysjärjestöille. Pidemmällä aikavälillä metsien tuhot vaativat kuitenkin tylsän tuttuja arjen valintoja. Mitä syöt, miten liikut, miten asut, ketä äänestät.

Ja vielä Suomeen: täällä vihreissä vehreissä metsissämme liikkuu suurnisäkkäitä, jotka ovat kaikonneet muualta Euroopasta. Metsä on meille ja maailmalle tärkeä voimavara ja hiilinielu, josta sääntö-Suomi onneksi pitää huolta: kun vanhaa hakataan, istutetaan uutta tilalle. Nihkeissä byrokratian rattaissamme yksittäinen populisti ei voi tuhota näitä metsiä. Hyvä niin.

Tuoreimmat osastosta