Venäjä etsii taas ”Suomen teloittamia” Stalinin joukkohaudoista

Julkaistu:

Julkisuuteen livahtaneen asiakirjan mukaan Stalinin vainojen uhrien muistelu Sandarmohissa herättää Venäjällä ”perusteetonta syyllisyydentunnetta” ja ”vahvistaa hallituksenvastaisia voimia”, kun taas ”vaihtoehtoisen teorian” mukaan samoissa joukkohaudoissa saattaisi virua jopa 500 suomalaisten surmaamaa neuvostovankia.
Venäjän Karjalassa on aloitettu jälleen uudet kaivaukset Sandarmohin hiekkakankaalla, joka tiedetään venäläisten arkistolöytöjen perusteella Josif Stalinin toimeenpanemien poliittisten vainojen uhrien joukkohautapaikaksi vuosilta 1937-38.

Venäläisten toiveena on todistaa oikeaksi kahden petroskoilaisen historiantutkijan Juri Kilinin ja Sergei Veriginin teoria, jonka mukaan Suomen armeija olisi käyttänyt Sandarmohia neuvostoliittolaisten sotavankiensa teloitus- ja hautapaikkana jatkosodan aikana 1941-44 Itä-Karjalaa vallatessaan.

Teorian mukaan suomalaiset olisivat kaiken lisäksi tienneet jo tuolloin Sandarmohin olevan Stalinin vainojen aikainen teloituspaikka, mutta vaienneet joukkohaudoista tarkoituksella voidakseen ottaa hautapaikan omaan käyttöönsä.


Mitkään Suomen arkistotiedot eivät kuitenkaan tue venäläisväitteitä Sandarmohissa mukamas jatkosodan aikana suoritetuista sotavankiteloituksista ja -hautauksista. Suomen sodanjohdolla ei myöskään tiedetä olleen vainohaudoista mitään tietoa vielä jatkosodan aikana, sillä jos tietoa olisi ollut, Suomen olisi kannattanut hyödyntää se omassa sotapropagandassaan Stalinia vastaan.

Yleisen käsityksen mukaan myöskin Neuvostoliitossa ja Venäjällä Sandarmoh oli vain pienen turvallisuuseliitin tiedossa aina vuoteen 1997 saakka, jolloin venäläinen Memorial-järjestö ja historianharrastaja Juri Dmitrijev onnistuivat paikantamaan haudat neuvostoarkistojen avauduttua.

Memorial on pystynyt selvittämään neuvostoarkistojen avulla yhteensä 6 241 Sandarmohin vainouhria nimeltä. Stalinin poliittisen terrorin uhrit edustavat 58:aa eri kansallisuutta ja suomalaisia heistä on yli 900.

Venäjän puolustusministeriö ja sotahistoriallinen seura etsivät oletettuja ”suomalaisten surmaamia neuvostovankeja” ensimmäisen kerran Sandarmohista jo viime syksynä, jolloin ylös nostettiin viiden ihmisen jäänteet.


Parhaillaan Sandarmohissa ovat meneillään uudet kaivaukset, joiden on määrä jatkua ainakin vielä alkuviikon ajan tai mahdollisesti jopa syyskuulle asti. Venäläisten lehtitietojen mukaan viikon verran jatkuneissa kaivauksissa on nostettu ylös jo ainakin kahdentoista ihmisen jäänteet.

Tietoa ei ole siitä, millä perusteella venäläisetsijät ovat avanneet juuri kyseiset haudat ja epäilevät niissä olevia vainajia ”suomalaisten surmaamiksi neuvostosotavangeiksi”.

Tuoreet etsinnät ovat herättäneet Venäjän Karjalassa suurta huomiota, sillä Stalinin vainojen uhrien omaiset pitävät sotilaiden suorittamia kaivauksia laittomana hautarauhan rikkomisena. He myös epäilevät, että taustalla on Venäjän nykyjohdon tarkoitushakuinen yritys häivyttää Stalinin syntejä.


Venäläisten ihmisoikeusaktivistien epäilyt Sandarmohin kaivausten propagandistisesta luonteesta saivat lisävahvistusta vastikään, kun Memorialin tytöntekijä Jelena Kondrahina onnistui valokuvaamaan Karjalan virkaa tekevän kulttuuriministerin Sergei Solovjovin allekirjoittaman pyyntökirjeen uusien kaivausten aloittamiseksi.

Kirjettä ei ollut ilmeisesti tarkoitettu julkisuuteen, sillä Meduza-uutissivuston mukaan sitä ei suostuttu enää myöhemmin näyttämään sitä pyytäneille riippumattomille venäläistoimittajille. Kirje on julkaistu myös Facebookissa Dmitrijevin asia -ryhmässä (Delo Dmitrijeva) sekä useilla uutissivustoilla.

Solovjovin kirjeessä Stalinin uhrien muistelua pidetään Venäjän maineen tarkoituksellisena vahingoittamisena ja kyseenalaistetaan myös ulkovaltioiden motiivit lähettää osallistujansa Sandarmohin muistopäivään vuosittain 5. elokuuta.

Solovjovin mukaan ”ideaa Sadarmohista poliittisten vainojen uhrien hautapaikkana käytetään aktiivisesti muutamissa maissa tuhoisiin informaatio- ja propagandatoimiin osana historiallisen tietoisuuden muodostamista”.

Memorialin selvitysten ansiosta tiedetään kuitenkin, että Sandarmohiin on haudattu 58:n eri kansallisuuden edustajia, joista monet olivat hyväuskoisia Neuvostoliittoon muuttaneita kommunistisen ihannevaltion rakentajia eri puolilta Eurooppaa ja Yhdysvalloista.


Kirjeessä kuvaillaan huolestuneeseen sävyyn myös, kuinka Sandarmohin vainouhrien muistelusta on tulossa ”Venäjän hallituksenvastaisia voimia” yhdistävä tekijä. Venäläisten kuvaillaan myös kokevan asian johdosta perusteetonta syyllisyydentunnetta.

– Spekulaatiot Sandarmohin tapahtumista vahingoittavat Venäjän kansainvälistä mainetta, luovat kansalaistemme yhteiskunnallisessa tietoisuudessa perusteettoman syyllisyydentunteen vainojen uhreiksi väitetysti joutuneiden ulkovaltioiden edustajien edessä, mahdollistavat perusteettomien vaatimusten esittämisen valtiotamme kohtaan ja nousevat kaiken lisäksi hallituksenvastaisia voimia vahvistavaksi tekijäksi Venäjän sisällä, Solovjov kirjoittaa.

Solovjov perustelee näillä sanoilla tarvetta uusille kaivauksille ja ”arvostettujen karjalaistutkijoiden vaihtoehtoisen mielipiteen” tutkimiselle.

Solovjovin kirjeen mukaan venäläistutkijoiden vaihtoehtoinen teoria esittää, että Sandarmohiin olisi haudattu suomalaisten linnoitustöihin Karhumäen eli Medvezhegorskin lähistöllä osallistuneita neuvostovankeja, joita ”ei olisi enempää kuin 500”.

Solovjov huomauttaa myös, että Suomen johdossa on jo huolestuttu Kilinin ja Veriginin teorian tuomista mahdollisista imagotappioista Suomelle.


Venäläiset ihmisoikeusaktivistit ovat kritisoineet nykyisten kaivausten toteuttamistapaa salamyhkäiseksi ja ammattitaidottomaksi. Silminnäkijöiden mukaan kaivauksissa ei ole noudatettu arkeologisten kaivausten lupakäytäntöjä, dokumentointitapoja eikä myöskään työtapoja.

Sotavankeihin perehtyneet suomalaiset historiantutkijat – kuten esimerkiksi Antti Kujala ja Lars Westerlund – ovat puolestaan ihmetelleet alusta alkaen koko venäläisteoriaa, sillä neuvostoliittolaisten sotavankien kohtalot ja hautapaikat on dokumentoitu tarkasti myös nykyisen Venäjän alueelta eikä Sandarmoh esiinny suomalaisissa arkistotiedoissa lainkaan.

IS kertoi Kujalan ja Westerlundin kannoista jo vuosi sitten. Voit lukea lisää seuraavista artikkeleista:

Suomalainen sotavankitutkija Venäjän ”teloituskaivauksista”: Tekaistut väitteet, poliittinen hanke

IS-selvitys: Tänne Suomi hautasi jatkosodan vankejaan Karjalassa

Suomalaistutkija: Venäläisten ylös kaivamista Sandarmohin vainajista tarvitaan faktoja

Karjalan Sivistysseuran julkaisemassa listassa on yhteensä 963 suomalaisnimeä henkilöistä, jotka on teloitettu Stalinin vainoissa Karhumäessä ja haudattu Sandarmohin joukkohautoihin. Voit lukea nimilistan tästä linkistä.

Sandarmohin muistopäivää vietetään joka vuosi 5. elokuuta. Vastikään esimerkiksi Helsingissä järjestettiin tilaisuus, jossa luettiin suomalaisuhrien nimiä ääneen ortodoksisen muistopalveluksen aikana Profeetta Elian kirkossa. IS kertoi muistotilaisuudesta tässä jutussa.