Kulttijohtaja Charles Manson ”perheineen” teki 50 vuotta sitten jotain niin karmivaa, että teot järkyttävät yhä

rac

Julkaistu:

– Mansonissa oli jotain niin absoluuttisen pahaa, että vielä hänen kuolemansa jälkeenkään kirous ei ole rauennut, sanoo toimittaja Linda Deutch, joka seurasi tapausta aikoinaan uutistoimisto Associated Pressille.
Vapaamielinen 1960-luku loppui synkästi, kun Charles Mansonin ”perheen” murhavyyhti purkautui enkelten kaupungissa. Surmansa saivat yhdeksän ihmistä, mukaan lukien näyttelijätär Sharon Tate, tämän neljä ystävää, sekä vauras LaBiancan pariskunta. IS tapasi kauhistuttavien tapahtumien silminnäkijöitä LA:ssa.

Elokuun yhdeksäs päivä 1969: Näky oli hirvittävä. Yhdeksännellä kuulla raskaana ollutta näyttelijä Sharon Tatea oli puukotettu 16 kertaa. Tate löydettiin roikkumasta hirressä Benedict Canyonin vuokratalonsa olohuoneen kattoparrusta. Naisella oli päällään vain valkoiset rintaliivit ja pikkuhousut ja hän oli yhä elossa, muttei kauaa. Näyttelijän aviomies, elokuvaohjaaja Roman Polanski oli tapahtumahetkellä Euroopassa.

Taten, 26, luona olivat olleet julkkiskampaaja Jay Sebring ja kahviperijätär Abigail Folger sekä tämän poikaystävä Voytek Frykowski ja talon vierasmajassa asunut Steven Parent. Abigail Folger pääsi pakoon, mutta yksi tappajista, Patricia Krenwinkel sai hänet kiinni ja puukotti naista useita kertoja. ”Olen jo kuollut,” Abigail kuiskasi ennen viimeistä puukoniskua. Yksi tappajista, Susan Atkins kirjoitti sanan PIG (sika) etuoveen Sharon Taten verellä.

Seuraavana yönä Charles Manson iski kaupungin toiselle puolelle, Los Felizin kaupunginosaan, jonka asukkaisiin kuului supermarketteja omistava aviopari Leno ja Rosemary LaBianca.

Murhayönä pari erotettiin toisistaan ja raahattiin eri huoneisiin. Kun Rosemary kuuli, että hänen miestään puukotettiin, nainen huusi hädissään ”Leno, Leno”, eläkkeelle jäänyt Mansonin tapauksen syyttäjä Stephen Kay muistelee.

Mies auttoi panemaan Mansonin seuraajat loppuiäkseen telkien taa ja on vuosien varrella ollut mukana heidän 60 ehdonalaiskuulemisessaan varmistaen, ettei kukaan heistä pääse vapaalle.


– Tarina saa ihmiset yhä ymmälleen. Mansonissa oli jotain niin absoluuttisen pahaa, että vielä hänen kuolemansa jälkeenkään kirous ei ole rauennut, vaan se jatkaa elämäänsä kaikkien niiden ihmisten ympärillä, jotka olivat häneen kosketuksissa, sanoo toimittaja Linda Deutch, joka seurasi murhajuttua uutistoimisto Associated Pressille.

Mutta kuka sitten oli mystinen kulttijohtaja murhien takana?


Charles Manson syntyi vuonna 1934 Ohiossa. Hänen äitinsä oli rutiköyhä yksinhuoltaja, joka oli jatkuvasti joko vankilassa tai ehdonalaisella. Äiti meni myöhemmin uusiin naimisiin.

Charlesin uusi isäpuoli ei pitänyt pojasta. Charles joutui alituisesti vaikeuksiin ja kierrätettiin poikakodista ja vankilasta toiseen. Vankilassa Charles oppi soittamaan kitaraa ja haaveili Beatlesien kaltaisesta kuuluisuudesta. Kiven sisällä Manson luki kirjaa How to Win Friends and Influence People (kuinka saada ystäviä ja vaikutusvaltaa).
Linnasta päästyään Charles koetti turhaan saada levytyssopimusta Hollywoodista. Mansonin seuraajatytöt valjastettiin apuun. Beach Boys -yhtyeen Dennis Wilson otti heistä muutaman kyytiinsä kun nämä liftasivat kadulla.

Wilson tutustutti Mansonin säveltäjä Gregg Jakobsoniin ja musiikkituottaja Terry Melcheriin, filmitähti Doris Dayn poikaan.

Melcher vuokrasi taloaan Cielo Drivella ohjaaja Roman Polanskille ja tämän näyttelijävaimo Sharon Tatelle. Osoite koituisi lopulta naisen ja hänen ystäviensä kohtaloksi.


Manson pääsi piireihin, koska hänellä oli magneettista vetovoimaa ja jonkin verran musikaalisia kykyjä. Jakobsonin mukaan Manson kykeni improvisoimaan kitarallaan kappaleen lennosta. Mies saattoi keskustella tuntikaupalla oudosta elämänfilosofiastaan. Ja miehellä oli huumeita ja tyttöjä, joita jakaa muille.

Manson näki musiikkialan miehet pääsylippunaan julkisuuteen. Hän nauhoitti heille demoja, joista Beach Boys levytti kappaleen Cease to Exist, mutta muuttivat laulun sanat, eivätkä antaneet Mansonille krediittiä. Lopulta tuottaja Terry Melcher totesi Mansonille, ettei voisi käyttää tätä.

1960-luvun Los Angelesissa muusikonuraa tavoitteleva henkilö, kuten Manson saattoi hengailla vakiintuneiden tähtien seurassa. Rikkaiden ja kuuluisien uima-allasjuhlissa nappailtiin LSD:tä ja ihmiset palkkasivat guruja auttamaan elämässään näiden taustoja tutkimatta – vallalla oli tietynlainen naiivius.
Yksi Manson-murhien kauhistuttavimpia piirteitä oli juuri niiden sattumanvaraisuus. Kuka tahansa olisi voinut olla seuraava uhri.

Eläkkeellä oleva hiustaiteilija Jerry Silverstein, 82, pyöritti vuonna 1969 salonkiaan Los Angelesissa.

– Joka uutiskanava kirkui Sharon Taten ja LaBiancan pariskunnan murhista. Elämä oli ollut siihen asti melko rauhallista. Olimme kaikki peloissamme. Siinä vaiheessa nekin ihmiset, jotka eivät lukinneet oviaan, varmasti tekivät sen, Silverstein luonnehtii.


Suomalainen Mirja Covarrubias, 78, oli murhien tapahtumahetkellä nuori kolmen lapsen kotiäiti, joka oli muuttanut Santa Monicaan kahta vuotta aikaisemmin amerikkalaisen arkkitehtimiehensä Ernien kanssa.

– Asuimme 12. kadulla ja meillä oli iso takapiha. Meillä ei ollut kotona pesukonetta, vaan piti mennä korttelin päähän pesulaan. Tyttäremme Elina nukkui sillä välin yksin suomalaiseen tapaan vaunuissa takapihalla. Ei tullut mieleenkään, että sinne nyt voisi joku mennä, vaikkei meidän portit olleet lukossa, Covarrubias tilittää.


Manson pakeni veritekojen jälkeen Death Valleyhin, josta hänet napattiin kiinni alun perin autovarkauksista epäiltynä.

Oikeudenkäynti Mansonia ja neljää muuta murhaajaa vastaan alkoi vuonna 1970. Oikeustalolla vallitsi sirkusmainen tunnelma. Median edustajat kameroineen ja mikrofoneineen seurasivat Mansonin kannattajia, jotka lauloivat ja kävelivät käsikynkkää oikeuteen ja sieltä pois.

Mirja asioi oikeudenkäynnin aikoihin usein keskustassa oikeustalon luona, jonne Mansonin ”tytöt,” eli kannattajat kokoontuivat.

– Nämä nuoret naiset istuivat siellä aina jalat ristissä ja tutkivat ja nyppivät toistensa päitä. Ehkä he asuivat jossain kommuunissa, jossa oli täitä, Covarrubias miettii.

 

Naiset ylistivät Charlesia rakastavana miehenä, aivan kuin he olisivat puhuneet täysin eri ihmisestä.

Eläkkeellä oleva vakuutusvirkailija Rodolfo Romero, 67, oli murhien tapahtuessa yläasteella. Oikeudenkäynnin aikana hän työskenteli arkistotalossa aivan Los Angelesin oikeustaloa vastapäätä.

– Naiset ylistivät Charlesia rakastavana miehenä, aivan kuin he olisivat puhuneet täysin eri ihmisestä. He tuntuivat elävänsä fantasiamaailmassa, jossa Charlie viimein vapautettaisiin, Romero päivittelee.


Charles Mansonia pidettiin pidätettynä oikeudenkäynnin ajan oikeussalin yläkerrassa olevassa vankisellissä, joka on nykyään museoitu.

Mansonin tytöt seurasivat idolinsa oikeudenkäyntiä ja kävivät lounastauolla arkistotalon naistenhuoneessa. Romero ja hänen kaverinsa kumppaneineen tarjosivat heille ruokaa.

Romeron mukaan naisten olemus muuttui yhdeksän kuukautta kestäneen oikeudenkäynnin edistyessä kukkaistytöistä vihaisiksi naisiksi, jotka viilsivät ristin otsaansa ja ajoivat päänsä kaljuksi. Ihmiset eivät enää maksaneet tyttöjen lounaita, eivätkä nämä enää tulleet arkistotalolle.

Charles Manson, Susan Atkins, Leslie Van Houten, Patricia Krenwinkel ja Tex Watson todettiin syyllisiksi ja tuomittiin elinkautisiin vankeusrangaistuksiin.

Tämän kuullessaan Rodolfo Romerolla oli vain yksi ajatus:

– Oikeus tapahtui.


Mikä sai mansonilaiset murhaamaan?

Murhien motiiveista on monenlaisia teorioita. Yrittäjä Scott Michaels omistaa sightseeing-yhtiön nimeltä The Dearly Departed. Hän on erikoistunut Hollywoodin makaaberiin puoleen ja vetää Charles Manson -teemaista Helter Skelter -kiertoajelua kerran viikossa.

Kierroksella puhutaan Mansonista ja Beach Boysista, poiketaan El Coyote -ravintolassa, jossa Sharon Tate nautti seurueensa kanssa viimeisen ateriansa, katsastetaan Sunset Stripin Whisky a Go Go -klubi, jossa sekä Sharon Tate että Charles Manson kävivät ja kuullaan, millaista oli vuoden 1969 Los Angelesissa. Bussi pyörähtää myös Beverly Hillsissä entisen Sharon Taten vuokratalon nurkilla Cielo Drivella.


Voisi päätellä Tate-murhien olleen kostoa talon omistajalle, asuihan Sharon Tate vuokralla musiikkituottaja Terry Melcherin talossa, ja tämä oli torpannut Mansonin unelmat muusikonurasta.

– Charles Manson ja hänen tappajansa Tex Watson tiesivät, että Terry Melcher oli muuttanut pois, joten he eivät jahdanneet häntä, Scott Michaels tyrmää.

Tappaja ja uhri, Charles Manson ja Sharon Tate olivat nähneet toisensa pikaisesti viisi kuukautta aikaisemmin kun Manson oli tuloksetta käynyt talolla etsimässä Terry Melcheriä.

– Sharon Taten valokuvaajaystävä Shahrokh Hatamin avasi oven, mutta Tate näki Mansonin olohuoneesta, Michaels täsmentää.

Yhtä epäselviä ovat motiivit LaBiancan pariskunnan murhiin. Yhden teorian mukaan tarkoitus oli lavastaa murhat tummaihoisten tekemiksi ja aloittaa näin rotusota valkoisten ja mustien välille. Sen verran tiedetään, että alue oli tuttu Charles Mansonille, ja että tämä tunsi naapuritalossa asuneen henkilön.

– Jälleen kerran motiiveista ei ole tietoa. Huumeilla oli ilmeisesti osuutta asiaan, Michaels arvelee.