Apteekkari Oskar Troplowitz keksi maailman kenties tunnetuimman ihovoiteen

Julkaistu:

Troplowitz oli Gliwicen suuria sankareita. Sitten natsihallinto otti kaupungin hallintaansa.
Arkkitehti Anna Frid kävelee vanhalla juutalaisella hautausmaalla yläsleesialaisen Gliwicen pikkukaupungin laidalla. Hautausmaan vieressä on hienosti restauroitu juutalainen toimintakeskus, joka toimi ennen sotaa paarihuoneena. Siellä vainajat valmisteltiin perinteiden mukaisesti hautausta varten.

Frid avaa toimintakeskuksen raskaan oven yhdessä kuraattori Bartosz Plonkan kanssa. Vuonna 1903 valmistuneen tiilirakennuksen holvikaaret ja mosaikki-ikkunat ovat upeita, ja niiden sisään jäävä tila on elävä: kerhohuoneen seinät ovat täynnä lasten piirustuksia.


Sisällä rakennuksessa on juhlasalin, kokoontumistilojen ja kerhohuoneen lisäksi pieni mutta vaikuttava museo. Sen vitriineistä pistää heti silmään tuttu tavaramerkki: Nivea. Maailman ehkä tunnetuimman ihovoiteen keksijä oli Gliwicen suuria poikia: apteekkari Oskar Troplowitz (1863–1918).

Troplowitz muutti 1800-luvun lopulla kotikaupungistaan Hampuriin ja perusti siellä sittemmin suuruuteen kasvaneen Beiersdorf-yhtiön. Keksimälleen vitivalkoiselle voiteelle Troplowitz löysi nimen latinankielen sanasta nivis, joka merkitsee lunta. Troplowitz kehitti Nivean lisäksi myös muun muassa kiinnelaastari Leukoplastin ja huulirasva Labellon – tuttuja tavaramerkkejä nekin.

Myöhemmin natsihallinto pakotti Beiersdorf-yhtiön johtokunnan juutalaiset jäsenet eroamaan tehtävistään. Yhtiö sai kuitenkin jatkaa toimintaansa ”arjalaisessa” johdossa.


Toimintakeskus vaalii juutalaista kulttuuria Ylä-Sleesiassa, ja samanlaista toimintaa on muuallakin maassa. Kovin hyvin asiat eivät kuitenkaan Fridin mukaan ole. Antisemitismi on taas nostanut päätään.

– Puolassa ei ole kovin hyvä olla juutalainen juuri nyt, Frid kertoo IS:lle Gliwicessä.

– Minä tunnen sen, ja minun ystäväni tuntevat sen. Esimerkiksi jotkut lehtiotsikot ovat aivan kauheita, Frid sanoo.

Syynä on Laki ja oikeus -puolueen eli PiS:n valta-asema. PiS on nationalistinen ja populistinen puolue, joka korostaa puolalaista, roomalaiskatoliseen kirkkoon tiukasti kytkeytyvää kansallismielisyyttä.

Antisemitismin nousu on paluuta toista maailmansotaa edeltäneeseen Puolaan, jolloin valtiovalta suhtautui juutalaisiin vihamielisesti: parlamentti sääti juutalaisia syrjiviä lakeja, ja Sleesian juutalaisia vainottiin jo pian tasavallan perustamisen jälkeen 1920-luvulla.

Gliwice eli entinen Gleiwitz kuului ennen sotaa Saksaan. Siellä juutalaisvainot alkoivat jo pian Hitlerin valtaannousun jälkeen vuonna 1933. Vähitellen natsit veivät juutalaisilta kaikki kansalaisoikeudet ja pakottivat heidät antamaan poikalapsilleen nimen ”Israel” ja tyttärilleen nimen ”Sara”. Juutalaisten omaisuus takavarikoitiin. Tuhannet muuttivat maasta, jos kykenivät.


Vetoamalla Kansainliittoon saattoivat Ylä-Sleesian juutalaiset hidastaa sortotoimia vuoteen 1937 saakka, mutta ei enää kauemmin. Ylä-Sleesia oli kiisteltyä rajaseutua, jota Kansainliitto valvoi sotien välisenä aikana.

Niin sanottuna kristalliyönä 1938 natsihuligaanit polttivat Gliwicen synagogan, mutta hautausmaa ja paarihuone säilyivät kuin ihmeen kautta koskemattomina. Synagogasta ei sen sijaan ole jäljellä mitään muuta kuin tyhjä tontti ja muistolaatta – sitä ei koskaan rakennettu uudelleen.


Toisen maailmansodan syttymisen jälkeen alueen työkykyiset juutalaiset alistettiin pakkotyöhön erilaisiin työpajoihin, työleireille tai tienrakennukseen. Sitten tuli loppu. Natsihallinto kuljetti Gliwicen juutalaisväestön toukokuun kahden viimeisen viikon aikana 1942 Auschwitz-Birkenaun tuhoamisleiriin – pääteasemalle, jolta ei ollut paluuta.

Juutalaisten kuljetuksia järjesteli salaisen valtionpoliisin Gestapon työntekijä, herra Linz, jonka julmuudesta on tarinoita.

”Pahinta oli, kun Linz aloitti vanhainkodin asukkaiden kuljetukset. 96-vuotias rouva Goldberg horjui ja kaatui maahan”, muisteli silminnäkijänä ollut Erich Schlesinger myöhemmin.

”Halvaantuneelta rouva Guttmannilta Linz kysyi, että miksi tämä ei ollut jo kuollut, olisi ollut jo aika kuolla... Eräs vanha nainen oli niin pelästynyt, että hän kaatui portaita alas. Näiden vanhusten hätä – he olivat toivoneet voivansa viettää loppuelämänsä rauhassa – oli sanoin kuvaamatonta.”


Lähes kaikki Gliwicessa nykyisin asuvat juutalaiset ovat muuttaneet muualta. Gliwice siirtyi sodan jälkeen Puolan hallintaan, ja kaupunkiin saapui juutalaissiirtolaisia muun muassa nykyisen Ukrainan alueelta.

Sota ei suinkaan lopettanut vihaa ja vainoa – vuoteen 1947 mennessä ainakin 16 juutalaista sai surmansa paikallisen puolalaisten asukkaiden väkivallan uhreina.

Anna Fridin suku on kotoisin Lvovista, eli nykyisestä Lvivistä. Fridin isän vanhemmat kuolivat jo vuonna 1918 espanjantautiin. Pariskunnalta jäi viisi lasta, jotka olivat hyvin läheisiä toisilleen.

– Isäni suku ei ollut kovin iso. Isällä oli kolme siskoa ja yksi veli ja yksi serkku. Sisaruksista ainoastaan minun isäni jäi henkiin holokaustista. Serkku selvisi hengissä, koska hänen isällään oli puolalainen vaimo.

Annan isä ja monet Lvovin juutalaiset säilyivät hengissä, sillä heitä tarvittiin työvoimaksi sodan loppuun saakka.

– Isäni oli työleirillä pakkotyössä. Hän piiloutui ja jäi henkiin, kun leirin vartiosto pakeni Saksaan.


Fridin äiti oli tyttönimeltään Feingold.

– Äidilläni oli iso suku, oli paljon setiä ja tätejä ja heidän lapsiaan. He kuolivat kaikki holokaustissa.

Annan vanhemmat löysivät toisensa sodan jälkeen, ja suku jatkui. Anna opiskeli arkkitehdiksi ja teki pääosan työuraansa sosialistisessa Puolassa. 1980-luvulla hän oli mukana kaatamassa sosialismia, yhtenä Solidaarisuus-liikkeen jäsenenä.

Hitlerin sairas unelma kaikkien Euroopan juutalaisten tuhoamisesta, armotta ja poikkeuksetta, ei koskaan toteutunut.

Lähde: Zydzi Gliwiccy – The Jews of Gliwice. Muzeum w Gliwicach 2006
  • Gliwice on tunnettu vanhasta suur-Saksan yleisradioyhtiön lähetysantennista, joka on yhä pystyssä kaupungin laidalla. Lue lisää Gliwicesta ja natsi-Saksan toisen maailmansodan aattona radioasemalla lavastamasta rajavälikohtauksesta Ilta-Sanomien erikoislehdestä Toinen maailmansota.

Jutun otsikkoa muokattu 18.8. klo 11.01.

Faktat

  • Puolalainen Gliwicen kaupunki on entiseltä nimeltään Gleiwitz, joka sai kaupunkioikeudet 1200-luvun lopussa. 1300-luvulla Gleiwitz oli oman herttuakuntansa pääkaupunki.
  • Vielä ennen toista maailmansotaa Gleiwitz kuului Saksan valtakuntaan, mutta vuonna 1945 Ylä-Sleesia liitettiin Puolaan.
  • Kaupungissa asui ennen toista maailmansotaa 117 000 asukasta, joista 1 900 oli juutalaisia. Nykyinen asukasluku on noin 185 000.