Kommentti: Venäjä näyttää voimaa Itämerellä, mutta sen todellinen huolenaihe on arktinen alue

Julkaistu:

Itämeren-laivastolla ei ole erityistä merkitystä Venäjän merivoimien doktriinissa, kirjoittaa erikoistoimittaja Jouko Juonala.
Ei ole sinänsä mitenkään erikoista, että Venäjän asevoimat harjoittelee Itämerellä. Kaikki Itämeren rantavaltiot harjoittelevat, ja myös puolustusliitto Nato. Sotilaallinen jännitys Itämerellä on kasvanut sen jälkeen, kun Venäjä miehitti ja liitti itseensä Krimin niemimaan kevättalvella 2014 ja ryhtyi sitten sotatoimiin Ukrainan itäosissa.

Mutta se ajoitus. Venäjän Itämeren-laivaston torstaina alkaneesta suuresta Merikilpi 2019 -sotaharjoituksesta tuli puolustusministeriön ilmoitus torstaina, vähän niin kuin puskista. Se ei ole aivan tavanomaista.

Paljon merkillisempi meriharjoitus Itämerellä nähtiin kaksi vuotta sitten, heinäkuussa 2017. Silloin venäläisten kanssa harjoitteli kolme Kiinan kansan vapautusarmeijan sota-alusta: hävittäjä, fregatti ja huoltolaiva, ja kultalippaisten amiraalien kulmakarvat kohosivat läntisissä tarkkailijamaissa. Harjoitus toi Pekingistä terveisiä siitä, että Kiina on suurvalta ja valmis toimimaan missä vain – myös yhteistyössä Venäjän kanssa. Se oli lipun- ja voimannäyttöä täällä syvällä Pohjois-Euroopassa.

Nyt alkanut Merikilpi 2019 -harjoitus tuskin kuitenkaan tuli sotilaille yllätyksenä. Venäjän Itämeren-laivaston päävoimat kokoontuivat viime sunnuntaina Pietarin suureen laivastoparaatiin ja ajoivat komeassa vanavesilinjassa presidentti Vladimir Putinin katsastettavaksi. Mukana oli aluksia myös Pohjoisesta laivastosta ja Mustanmeren laivastosta sekä yksi kiinalainen ohjushävittäjä.

Kun Itämeren-laivasto kerran oli vahvistettuna koolla, oli luontevaa että se lähti samalla merelle testaamaan ”valmiutta puolustaa kansallisia etuja”, kuten puolustusministeriö asian muotoili.

Merikilpi 2019 -harjoitusta voi pitää vastauksena Naton kesäkuun 21. päivänä päättyneelle Baltops 2019 -harjoitukselle, jossa puolustusliiton jäsenmaiden lisäksi olivat mukana kumppanimaat Suomi ja Ruotsi. Myös Baltops oli iso: Itämerellä harjoitteli 16 valtiota, ja voimaa oli: 8 600 sotilasta, 50 pinta-alusta, kaksi sukellusvenettä ja 40 ilma-alusta.

Baltops 2019 oli poikkeuksellinen siinä mielessä, että siihen otti osaa viime vuonna uudelleen perustettu Yhdysvaltain toinen laivasto. Sen ylösajo kylmän sodan jälkeen on merkittävä organisaatiomuutos Yhdysvaltain meristrategiassa. Toisen laivaston päätukikohta on Norfolkissa, ja sen päätehtävänä on turvata kriisin aikana Yhdysvaltain läntisten liittolaisten merihuolto Atlantin poikki.

Toisen laivaston läsnäolo Itämerellä kertoo siitä, että Yhdysvallat valmistautuu huoltamaan ja puolustamaan Baltian maita Viroa, Latviaa ja Liettuaa Naton peruskirjan 5. artiklan velvoitteen mukaisesti. Sillä on merkitystä myös Suomelle ja Ruotsille. Suomalainen sotilasstrateginen suunnittelu perustuu sekä omiin uskottaviin puolustusvoimiin että kumppaneilta tositilanteessa saatavaan tukeen. Suomi on mukana Itämeren harjoituksissa yhdessä läntisten kumppanien kanssa juuri Itämeren laivaväylien turvaamiseksi poikkeusaikoina. Se on elintärkeää sekä kriisiajan huollon ja mahdollisten joukkojenkuljetusten että Ahvenanmaan puolustuksen kannalta.

Moskovassa Naton, Suomen ja Ruotsin tavoitteet tietysti tunnetaan. Ei ole sattumaa, että Venäjä harjoitteli Itämerellä samaan aikaan Baltopsin kanssa sekä pinta-alusten torjuntaa ohjuksin että vihamielisen sukellusveneen upottamista. Paitsi meri- ja ilmavoimin pyrkii Venäjä sulkemaan Itämeren Natolta myös Kaliningradiin sijoitetuilla tehokkailla ohjuksilla.

Jos katsoo voimasuhteita, on Venäjän Itämeren-laivaston nykyinen vahvuus vain muisto sen kylmän sodan aikaisesta voimasta. Naton jäsen- ja kumppanimaiden merivoimat ovat selvästi voimakkaammat: esimerkiksi Saksalla ja Tanskalla on käytössään yhteensä 10 hävittäjäalusta, Venäjällä vain kaksi. Saksalla ja Puolalla on 10 fregattia, Venäjällä yksi. Myös korveteissa, partio- ja miinantorjunta-aluksissa sekä sukellusveneissä on Nato ylivoimainen. Laivastoparaatin puheessa Putin kehottikin Venäjän merivoimia vahvistumaan ja olemaan valmiina ”torjumaan minkä tahansa hyökkääjän”.

Venäjän uudessa Meridoktriini 2030:ssa Itämerellä ei kuitenkaan ole erityistä merkitystä. Suurempaa huolta Venäjän strategit tuntevat arktisesta merialueesta, etenkin Koillisväylästä, joka yhdistää Euroopan ja Aasian. Ilmaston lämpeneminen avaa lähivuosikymmeninä Koillisväylän sekä kaupalliselle että sotilaalliselle merenkululle. Sitä valvoakseen on Venäjän on panostettava voimakkaasti sekä Pohjoiseen laivastoon että Tyynenmeren laivastoon. Mustanmeren laivasto on sekin Venäjälle strategisesti entistä merkittävämpi, sillä Mustaltamereltä on pääsy Välimerelle. Siellä Venäjä haluaa olla läsnä muun muassa turvatakseen tukikohtansa Syyriassa.

Kaikesta huolimatta on torstaina alkanut Venäjän merisotaharjoitus on vakava muistutus siitä, ettei Moskova aio jättää Itämerta huomiotta.