Vuonna 1969 ihmisen vieminen Kuuhun ja takaisin turvallisesti vaikutti monen silmissä mahdottomalta tehtävältä.
Vain päiviä ennen avaruussukkulan laskeutumista Kuuhun Valkoinen talo ja avaruushallinto Nasa laativat katastrofisuunnitelman siltä varalta, että jokin olisi mennyt pahasti pieleen, eivätkä Neil Armstrong ja Edwin ”Buzz” Aldrin olisikaan päässeet Kuun pinnalta takaisin kuumoduuliin.
Jos niin olisi tapahtunut, miehet olisivat olleet tuomittuja kuolemaan – joko hitaasti tukehtumalla tai kenties oman käden kautta.
Valkoisen talon esikuntapäällikkö kehottikin silloista Valkoisen talon tiedottajaa William Safirea laatimaan valmiiksi presidentti Richard Nixonille puheen, jonka tämä olisi pitänyt kansan edessä pahimman skenaarion toteutuessa.
Puheen lisäksi Valkoinen talo laati toimintasuunnitelman katastrofitilanteen varalle.
The Washington Post julkaisi 30 vuotta salassa pidetyt asiakirjat.
Teksti alkaa sanoilla:
– Kohtalo on määrännyt, että miehet, jotka menivät tutkimaan Kuuta rauhallisin aikein, levätköön Kuussa rauhassa.
Puheen perään Safire kirjoitti, että katastrofitapauksessa Nixonin tulisi henkilökohtaisesti ilmoittaa puhelimitse astronauttien vaimoille, joita hän kutsui ”tuleviksi leskiksi”.
Nasa puolestaan lopettaisi yhteydenpidon astronautteihin, ”jossakin vaiheessa” puheen jälkeen.
Myöhemmin papit olisivat siunanneet astronautit hautaan vastaavalla tavalla kuin merelle kadonneet merimiehet. Seremonia olisi päättynyt Isän meidän -rukoukseen.
Puhe loppuu koskettaviin sanoihin siitä, että ”jokainen Kuuta katseleva tietäisi varmasti, että jossakin kaukana on maailma, joka kuuluu ihmiskunnalle iankaikkisesti”.
Onneksi puhetta ei koskaan pidetty.
