Neil Armstrong, Buzz Aldrin ja Michael Collins valloittivat Kuun - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

He valloittivat Kuun – sankariastronauttien taustalla traagisia ihmiskohtaloita

Julkaistu: 16.7.2019 5:00

Apollo 11 -astronauttien elämään mahtui tähtihetkien lisäksi myös vaikeuksia. Buzz Aldrinin äiti kuoli yliannostukseen ja paras ystävä karmeassa onnettomuudessa. Neil Armstrongin tytär menehtyi aivokasvaimeen.

Apollo 11 -kuulento lähti matkaan tasan 50 vuotta sitten 16. heinäkuuta 1969. IS esittelee nyt kolme astronauttia, jotka olivat mukana historiallisella matkalla.

Buzz Aldrin

Toinen mies Kuun kamaralla tunnetaan yhä parhaiten etunimellään.

Edwin Eugene ”Buzz” Aldrin Jr kasvoi Glen Ridgessä, New Jerseyssä viisihenkisessä perhessä. Isä Edwin Senior oli toiminut hävittäjälentäjänä ensimmäisessä maailmansodassa. Äiti Marion oli Buzzin muistelmien mukaan etäinen ja onneton nainen, joka kärsi lastensa kanssa ankaran Edwin Seniorin varjossa.

Buzzin äiti kuoli reseptilääkkeiden yliannostukseen vain vuotta ennen poikansa suurinta hetkeä. Äidin tyttönimi jäi kuitenkin elämään enteenä: Marion Moon.

Edwind E. ”Buzz” Aldrin

Edwind E. ”Buzz” Aldrin

Buzz itse sai kuuluisan lempinimensä vahingossa siskoltaan Fay Annilta, kun tämä äänsi sanan ”brother” hieman hassusti ”buzzer”. Brother tarkoittaa suomeksi veljeä, buzzer summeria. Lempinimestä tuli Aldrinin virallinen etunimi vuonna 1988.

Tuleva kuumoduulin pilotti kävi asevoimien sotilasakatemiaa USMAnia West Pointissa New Yorkin osavaltiossa ja värväytyi ilmavoimiin. Hänestä tuli ansioitunut lentäjä Neuvostoliiton tukeman Pohjois-Korean aloittamassa Korean sodassa. Aldrin lensi tositoimissa 66 tehtävää, ja onnistui kerran pudottamaan kaksi kommunistien MiG-hävittäjää, jotka jahtasivat häntä taivaalla.

Buzzin paras ystävä Edward ”Ed” White oli ollut vuotta alempana West Pointissa. Sodasta palattuaan Buzz sai Whiten kanssa siirron USA:n ilmavoimien tukikohtaan Saksan Spangdahlemiin. Ilman Whitea Buzz ei ehkä koskaan olisi päätynyt Avaruushallinto Nasaan.

– Hän kertoi minulle, että Nasa etsi uusia astronautteja, ja että hän aikoi yrittää, Aldrin muisteli brittiläiselle The Telegraphille 2017.

– Siitä sain kipinän lähteä itsekin mukaan. Vaikka tiesin, että en ollut teknisesti pätevä, päätin yrittää. Hänet valittiin, minua ei.

Aldrin, Armstrong ja Collins poseerasivat lehdistötilaisuudessa Manned Spacecraft Centerissä tammikuussa 1969.

Aldrin, Armstrong ja Collins poseerasivat lehdistötilaisuudessa Manned Spacecraft Centerissä tammikuussa 1969.

Tragedia seurasi kuitenkin ystävysten matkaa. Ed White kuoli Apollo 1 -lennon harjoituksessa tammikuussa 1967. Apollo 1:n oli määrä olla koelento Maata kiertävälle radalle 21. helmikuuta 1967.

Se ei koskaan lähtenyt maasta.

Kesken harjoituksen kapselissa syttyi tulipalo, joka eteni räjähtävällä nopeudella puhtaalla hapella luodun ylipaineen takia. Komentaja Virgil Grissom, vanhempi ohjaaja Ed White ja ohjaaja Roger B. Chaffee paloivat hengiltä muovisiin avaruuspukuihinsa.

Aldrin oli päässyt sisään Nasaan vuonna 1963, kun avaruushallinto järjesti jälleen uuden kierroksen sopivien astronauttikokelaiden rekrytoimiseksi. Tällä kertaa vaatimuksensa oli vähintään tuhat lentotuntia suihkukoneella. Aldrinilla oli esittää 2 500.

Buzz teki samalla historiaa olemalla ensimmäinen astronautti tohtorin oppiarvolla. Uudet kollegat keksivät lisää lempinimiä: Dr. Rendezvous. Aldrin on sanonut tienneensä, että aina ei ollut kyse silkasta kohteliaisuudesta.

Buzz valittiin Gemini-avaruusohjelmaan, jonka tietotaitoa käytetiin paljon lopullisessa Apollo-ohjelmassa. Gemini-lennoilla harjoiteltiin muun muassa avaruusaluksiin telakoitumista ja avaruuskävelyä.

Aldrin teki kolme avaruuskävelyä Gemini 12 -lennolla marraskuussa 1966. Tuleva kuukollega Michael Collins oli tehnyt omansa Gemini 10 -lennolla saman vuoden heinäkuussa.

Seuraavan vuoden marraskuussa julkistettiin Apollo 9 -lennon varamiehistön nimet: Aldrin, Gemini 12:n veteraani James A. Lovell sekä komentaja Neil Armstrong.

Aldrin, Armstrong ja Collins viimeisessä lehdistötilaisuudessa ennen Apollo 11:n laukaisua.

Aldrin, Armstrong ja Collins viimeisessä lehdistötilaisuudessa ennen Apollo 11:n laukaisua.

Apollo 9 nousi vielä ilman heitä Maata kiertävälle radalle testaamaan kuumoduulia ja suorittamaan irrottamis- ja telakoitumiskokeita maaliskuussa 1969. Aldrinin ja h-hetken välissä oli enää kenraaliharjoitus Apollo 10.

Kuulennon jälkeen näkyvin astronautti on ollut juuri Buzz. Hän ei kuitenkaan ole juuttunut Kuuhun vaan julistanut avaruuden asuttamisen olevan ainoa keino varmistaa ihmiskunnan säilyminen.

– Varhaisimmat muistoni ovat varmaankin keskustelut – tai pikemminkin monologit – isäni kanssa siitä, kuinka sukkulat lennättävät tulevat sukupolvet kiertoradalle, Andrew Aldrin muistelee Buzzin Mission to Mars -kirjan esipuheessa 2013.

– Kuuntelin ensimmäiset 20 vuotta, kun isäni puhui avaruudesta.

Neil Armstrong

Wapakonetassa, Yhdysvaltain Ohiossa syntynyt ja kasvanut Neil Alden Armstrong on niitä harvoja ihmisiä, joista voi käyttää loppuunkaluttua ilmaisua: hän ei esittelyjä kaipaa.

Vuonna 2012 kuolleen Armstrongin elämän ehkä ainoat vähemmälle huomiolle jääneet vaiheet löytyvät ajalta ennen kuulentoa. Syy on legendan elämäkerran First Man: The Life of Neil A. Armstrong kirjoittajan James R. Hansenin mukaan ex-astronautti itse: päähenkilö oli ujo ja syrjäänvetäytyvä luonne, joka keskittyi täysillä – ja vain – siihen, mitä oli kulloinkin tekemässä.

Neil Armstrong

Neil Armstrong

Ja se mitä hän mieluiten teki, oli lentäminen. Armstrong hankki opiskelijan lentolupakirjan jo 16-vuotiaana ja aloitti opiskelunsa lentotekniikassa Purduen yliopistossa Yhdysvaltain laivaston stipendillä. Stipendiin liittyi koulutus laivaston hävittäjälentäjänä, ja pian Armstrong oli samassa kuumassa paikassa kuin tuleva Apollo-kollegansa: Korean sodassa.

Armstrong lensi Pohjois-Korean käynnistämässä sodassa 78 taistelulentoa. Samanlaisia Top Gun -manöövereita kuin Buzz Aldrinilla ei Armstrongin cv:stä löydy. Armstrong erosi palveluksesta vuonna 1952 ja liittyi Nasan edeltäjään NACA:han (National Advisory Committee for Aeronautics).

NACA:n leivissä hän testasi yli kahtasataa erilaista lentolaitetta. Joukossa oli North American X-15 -rakettilentokone, jonka nopeusennätys lokakuulta 1967 on yhä rikkomaton: 7 274 kilometriä tunnissa. Tuolloin puikoissa istui William J. ”Pete” Knight.

Armstrong ohjasi oman lentonsa heinäkuussa 1962 ja kellotti huippunopeudeksi 6 420 kilometriä tunnissa. Vertailun vuoksi; Airbus A380 -matkustajakoneen huippunopeudeksi on ilmoitettu 1 019 ja hävittäjä ja rynnäkkökone Eurofighter Typhoonin 2 495 kilometriä tunnissa.

Miehistö matkalla rakettiin.

Miehistö matkalla rakettiin.

Taivaalla meni lujaa, mutta yksityiselämässä murheellisesti. Armstrongin Karen-tytär oli kuollut aivokasvaimeen vain puolta vuotta aikaisemmin, tammikuussa 1962. Karen oli kuollessaan alle 3-vuotias.

Hansenin elämänkertaan perustuvassa elokuvassa Ensimmäisenä kuussa (2018) Ryan Goslingin esittämä Armstrong seisoo Kuussa kraaterin reunalla kädessään rannekoru, jossa lukee ”Karen” ja heittää sen syvyyksiin. Washington Post selvitti ensi-illan aikoihin, oliko kohtauksella totuuspohjaa. Kirjailija James Hansenin mukaan ei ollut.

Elämäkerrassa Armstrongin Kuuhun viemät muistoesineet olivat mitali Apollo 11 -ohjelmasta, vaimolle ostettu timantti, lukion oppilaskunnan pinssi sekä palanen 1903 rakennetusta Wrightin veljesten lentokoneesta.

– En tuonut muuta itselleni, Hansen siteeraa Armstrongia.

Tuolloinen vaimo Janet Armstrong oli Washington Postin mukaan onneton seikasta, että komentaja ei vienyt Kuuhun muuta perheenjäseniinsä liittyvää.

– Toinen, jota Neil selvästikään ei muistanut tällaisella eleellä, oli hänen tyttärensä Karen.

Armstrong, Collins ja Aldrin karanteenissa kuulennon jälkeen. Heitä pidettiin eristyksissä 21 päivän ajan.

Armstrong, Collins ja Aldrin karanteenissa kuulennon jälkeen. Heitä pidettiin eristyksissä 21 päivän ajan.

Liityttyään astronauttien koulutusohjelmaan Armstrong perheineen muutti Houstoniin, Texasiin. Hän palveli komentajana Gemini 8 -tehtävässä ja joutui vielä vuotta ennen kuulentoa läheltä piti -tilanteeseen: Armstrong pelastautui heittoistuimella, kun Lunar Landing Research -testialus tuhoutui lähellä Houstonia 6. toukokuuta 1968.

Kuuluisat sanat Kuussa lausuttuaan ja Apollo 11 -euforian laannuttua Armstrong jatkoi Nasan palveluksessa vuoteen 1971 asti. Hän oli myös varapuhemies avaruussukkula Challengerin tuhoa tutkivassa komissiossa 1986.

Kun Yhdysvalloissa järjestettiin kuukävelyn 25-vuotisjuhlat, ei Armstrongia näkynyt lähimaillakaan.

– Hän oli vetäytyvistä vetäytyvin, analysoi James Hansen.

Michael Collins

Michael Collins on Apollo 11 -kolmikosta paitsi ainoa, joka ei käynyt Kuussa, myös ainoa Yhdysvaltain ulkopuolella syntynyt.

Collinsin isä palveli USA:n maavoimissa ja oli perheineen komennuksella Roomassa 1930 pojan syntyessä. Isä kohosi myöhemmin kenraaliksi, samoin Collinsin veli. Hänen setänsä oli armeijan esikuntapäällikkö, joten perheessä vaihtoehdot olivat joko sotilasura – tai sotilasura.

Michael Collins

Michael Collins

Collins kertoi CNN:lle kesäkuussa kuinka hän halusi silti ”hieman kapinoida” ja valitsi ilmavoimat.

Collins kouluttautui koelentäjäksi Kaliforniassa sijaitsevassa Edwards Air Force Basessa. Hän oli vielä opiskelija vuonna 1961, kun kuuli presidentti John F. Kennedyn sanovan, että Yhdysvallat lähettää ihmisen Kuuhun vuosikymmenen loppuun mennessä ja tuo hänet turvallisesti takaisin Maahan.

Collins valmistui lentokoulusta 22-vuotiaana ja päätti hakea astronauttikoulutukseen. Kävi nopeasti selväksi, että huumorintaju ei ollut ominaisuus, jota kokelailta toivottiin.

Hän kertoi CNN:lle, että psykiatrisiin tutkimuksiin kuului Rorschachin musteläiskätesti, jossa hän sai viimeisenä eteensä täysin valkoisen paperin.

– He kysyivät: Mitä näet tässä? Vastasin: Selvästikin yksitoista jääkarhua tekemässä aviorikosta lumikinoksessa.

– Näin kuinka tarkastajan katse tiukkeni. Hänestä siinä ei ollut mitään hauskaa. Olipa syy mikä tahansa, reputin pääsykokeet.

Aldrin, Collins ja Armstrong juhlistivat kuulennon 20-vuotispäivää Kennedy Space Centerissä heinäkuussa 1989.

Aldrin, Collins ja Armstrong juhlistivat kuulennon 20-vuotispäivää Kennedy Space Centerissä heinäkuussa 1989.

Collins ei luovuttanut. Hän haki seuraavana vuonna uudestaan – ja oli varautunut Rorschachin testiin paremmin.

– Silloin näin siinä äitini ja isäni, ja isäni oli hiukan isompi ja hallitsevampi, mutta ei liikaa. Minut hyväksyttiin, hän nauroi CNN:n haastattelussa.

Collins valittiin vuoden 1963 kolmanteen astronauttien vuosiluokkaan. Hänen ensimmäinen tehtävänsä oli Gemini 10. Collins ja John Young tekivät uuden korkeusennätyksen lentämällä 764 kilometriä Maan yläpuolella. Collins suoritti avaruuskävelyn samalla lennolla.

Tulevan kuukiertäjän arki oli kiireistä. Kello soi varhain ja vapaata oli vaikea saada edes viikonlopuiksi. Collins näki perhettään harvoin ja lensi ympäri Yhdysvaltoja tehtaisiin, joissa tulevien avaruusalusten osia valmistettiin.

Lopulta tuli puhelu. Nasan ensimmäinen Astronaut Office -osaston johtaja Deke Slayton kertoi, että Collins liittyisi Buzz Aldrinin ja Neil Armstrongin seuraan Apollo 11:ssä.

– Hän kysyi minulta: hei, haluatko tehdä tämän? Todellakin! Voit olla varma, vastasin, Collins kuvaili.

Hän muisti Kennedyn puheen vuosikymmenen alusta. Collins oli nyt 39, ja koki astronauttien olevan vastuussa maailmasta. Hän ei puhunut matkan vaaroista edes vaimonsa Patin kanssa.

– Puhuimme asiasta pinnallisesti ja ehkä vihjasimme todellisiin ongelmiin, joita avaruusmatka sisältää, hän muisteli CNN:n haastattelussa.

Aldrin, Collins ja Armstrong tapasivat presidentti Obaman Valkoisessa talossa vuonna 2009.

Aldrin, Collins ja Armstrong tapasivat presidentti Obaman Valkoisessa talossa vuonna 2009.

Buzz Aldrinin ja Neil Armstrongin laskeuduttua Kuuhun Collins jäi ylläpitämään toimintoja komentomoduuli Columbiaan yksin. Nasan yksinäisin mies siis? Kaikkea muuta.

– Viihdyin Columbiassa. Meillä oli siellä kolme sohvaakin. Minulla oli jopa kuumaa kahvia ja saatoin kuunnella musiikkia, jos halusin, hän kertoi CNN:lle.

Collins jätti avaruushallinnon 1970 ja siirtyi Smithsonian-instituuttiin. Hänestä tuli instituutin avaruusmuseon ensimmäinen toiminnanjohtaja. Vuonna 1980 hän ryhtyi avaruusasioiden konsultiksi.

Lisää aiheesta

Tuoreimmat osastosta