Tasan vuosi sitten sankarisukeltaja Mikko Paasi pelasti viimeisenkin lapsen Thaimaan tulvaluolasta – nyt hän muistelee dramaattisia tapahtumia

Julkaistu:

Luolapoikien pelastus
Mikko Paasi palasi Tham Luangin luolaan tänä vuonna ja kertoo, mitä vierailu luolassa hänelle opetti.
Tasan vuosi sitten, 10. heinäkuuta, suomalainen sankarisukeltaja Mikko Paasi pelasti viimeisenkin Thaimaan luolaan jumittuneen lapsen.

Nyt Paasi kertoo Ilta-Sanomille, mitä hän ajattelee dramaattisen pelastusoperaation vuosipäivänä.

– Aika ihmeissäni olen edelleenkin, kuinka hyvin se meni, hän muistelee.

Tutkimusmatkalle Tham Luangin kalkkikiviluolaan lähteneet 12 jalkapallojunioria ja heidän valmentajansa katosivat Pohjois-Thaimaassa sijaitsevaan luolaan vuoden 2018 kesäkuussa.

Dramaattinen pelastusoperaatio kesti 17 päivää ja siihen osallistui Thaimaan laivaston sukeltajia, Yhdysvaltain asevoimien sukeltajia, Britanniasta lähtöisin olevia luolasukelluksen asiantuntijoita ja suomalainen luolasukeltaja Paasi.
Paasi muistelee, että päivänä jona hän sai tiedon viimeinenkin pojan selviytymisestä ulos turvaan, päällimmäisenä oli huojennus.

– Olin itse viimeisimpiä, jotka tulivat ulos. Olimme siellä ihan perällä parin kilometrin syvyydessä, kun teimme meidän homman loppuun.


Paasi siis avusti luolan viimeisimmässä, yhdeksännessä kammiossa, jossa lapset viettivät 17 päivää. Viimeisenä pelastuspäivänä viisi poikaa piti saada turvallisesti ulos.

Paasi muistelee, että kun viimeinenkin lapsi saatiin sukellusvarusteisiin tunnelma oli edelleen epävarma.

– Meille oli silloin epävarmaa puetaanko hänelle kokokasvomaski vai ei, koska hän oli vain 30-kiloinen kaveri.

Paasi saattoi 11-vuotiaan matkaan, mutta tällä oli edessään kahden kilometrin sukellus ammattisukeltajien saattamana.

– Siinä vaiheessa kun meidän työ oli tehty, ei voinut henkäistä vielä ollenkaan, koska ei voinut tietää selviääkö hän loppumatkasta.

Paasi kertoo, että vasta monen tunnin päästä, kun sukeltajat tulivat luolasta ulos, hän sai huokaista helpotuksesta.

– Iltamyöhään, kun muut olivat jo menneet ja me pääsimme ulos luolasta ja tulimme paikkaan, jossa sukellus loppuu, näin viisi sormea pystyssä. Se tarkoitti, että viisi lasta oli tullut ulos elossa. Siinä vaiheessa vasta huokaistiin ja ajattelin, että homma on purkissa ja lapset sairaalassa.

Hän myös kuvailee, että oli aivan loppu siinä vaiheessa päivää, mutta edessä oli vielä Thaimaan erikoisjoukkojen turvaaminen ulos luolasta.

Jälkikäteen hän on miettinyt, että koko pelastusoperaation loppuminen oli aikamoinen helpotus.

Hän ei ota kunniaa itselleen vaan sanoo, että loppujen lopuksi tuuri oli sukeltajien puolella.

Paasi on käynyt pelastusoperaation jälkeen useamman kerran luolassa ja kertoo, että nyt hän tietää paljon enemmän kuin viime vuoden heinäkuussa.

Hän muistelee, että pelastusoperaatio oli niin nopeasti suunniteltu ja toteutettu, että moni asia jäi mietityttämään.


– Olen saanut vastauksia kysymyksiin, jotka silloin jäivät vaivaamaan, esimerkiksi, miltä luola näytti ja olisiko siellä ollut vaihtoehtoisia reittejä poikien pelastamiselle.

Vuosipäivän kunniaksi Paasi julkaisi kuvia luolasta ilman mutaisia vesimassoja Instagramissaan ja blogissaan.
Tammikuussa, kun Paasi palasi luolaan, vesi esti sukeltajien pääsyn kaukaisimpaan kammioon, jossa lapset viettivät 17 päivää.

Luolan tulvat kestivät loppujen lopuksi yhdeksän kuukautta.

Vasta maaliskuussa ryhmä onnistui pääsemään luolan päätyyn. Tällä kertaa se oli täyttynyt hiekasta.

Paasi kertoo, että ryhmä joutui kaivamaan tunnelin auki, jotta se pääsisi luolan loppuosaan.

– En ole koskaan tuntenut yhtä voimakasta ahtaanpaikankammoa, kun kaivoin hiekan ja mudan läpi luolan sisällä hauta-arkun kokoisessa tilassa lähes ilman hengitysilmaa, Paasi muistelee.

Paasi oli ensimmäisiä, jotka pääsivät paikalle kammioon, jossa lapset olivat olleet loukussa.

– Se oli vähän niin kuin hyvin säilynyt aikakapseli. Luola oli täynnä pelastusvälineitä, avaruushuopia ja tankkeja.



Viime vuonna sukeltajat joutuivat jättämään kaiken paikoilleen luolaan, sillä heillä oli kiire tulvavettä karkuun. Lapset ja sukeltajat pääsivät ulos juuri ajoissa ennen kuin luolajärjestelmä tulvi uudelleen.

Tuoreimmalla matkalla Paasille selvisi myös luolan todelliset mittasuhteet. Pelastusoperaation jälkeen hän mietti usein, miten lapset selvisivät pienessä ahtaassa kammiossa alhaisilla happitasoilla ja korkeilla hiilidioksiditasoilla 17 päivää.


– Se oli tosi paljon isompi kun mitä olimme kuvitelleet pelastusoperaation aikana. Se oli melkein 50 metriä pitkä kammio, joka nousi 20 metriä ylöspäin rinteeseen.

Paasi kävi luolassa myös yhden pelastetun lapsen kanssa, joka kertoi joukkueen päivistä kammiossa ennen kuin pelastajat löysivät heidät.

Paasi kertoo luolasta löytyneen kuusi metriä syvän tunneli, jonka jalkapallojoukkue oli kaivanut käsillään.

Luolan seiniin oli raapustettu viestejä, joita lapset olivat kirjoittaneet ensimmäisinä päivänä luolassa ollessaan siltä varalta, että heitä ei löydettäisi.

– Olihan se aika hiuskarvat pystyyn nostattava kokemus, hän kuvailee.

Luolasta löytyi myös pieni alttari, jossa oli uhrattu 20:n batin seteli paikallisille hengille.

– Seteliä katsoessa ajattelin, että hyvin se on toiminut kun kerran olemme täällä kahdeksan kuukautta myöhemmin ja lapset selvisivät. Se oli hyvä uhraus.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt