Mika Aaltolan kolumni: Ei kannata jättää kättelemättä

Julkaistu:

Kolumni
Perihuoli motivoi ja viisastuttaa paremmin kuin liberaali ylemmyys, josta nähtynä mikä tahansa vastaantulo näyttää pahojen tekojen hyväksymiseltä, kirjoittaa Mika Aaltola.
Timeo Danaos et dona ferentes. Älä usko kreikkalaisiin, vaikka he tulisivat lahjojen kanssa. Lause on Vergiliukselta, Rooman kansalliseepoksen kirjoittajalta. Troija kaatui salajuonen avulla. Kreikkalaiset ujuttautuivat muurien sisään muka lahjaksi antamansa puisen hevosen sisällä.

Tarina on valtapolitiikan perusoppia. Varuillaan on aina syytä olla.

Kun Trump hetken mielijohteesta ja avustajiensakin yllätykseksi lennähti Koreoiden rajalle tapaamaan Pohjois-Korean johtajaa, ilmassa oli paljon epäluuloa. Pohjois-Korean Kim vaikutti epäuskoiselta.

Trumpin tyyli on poukkoileva mutta kieltämättä myös rohkea. Onni suosii usein yllättäviin avauksiin kykenevää.

Kaikkea muuta on Pohjois-Korean kanssa yritetty vuosien varrella. Ehkäpä tarvitaan nopeita avauksia, jotka sysäävät liikkeelle kunnollisia prosesseja. Riittääkö Trumpin kärsivällisyys tähän?

On vaikea nähdä, että Pohjois-Korean Kim luopuisi ydinaseistaan. Mutta oli seuraavan puolentoista vuoden päästä valittavan presidentin nimi sitten Trump tai ei, tilanne on Trumpin ansiosta erilainen kuin ennen.

Tunnustus Trumpille. Hän on osaltaan saanut aikaan käänteen kansainvälis-poliittisessa ilmapiirissä. Selkiä ei nyt käännetä geopoliittisille vihollisille. Heitä kätellään ja jopa hellitellään, kuten Helsingissä viime kesänä. Venäjää tarvitaan monessa asiassa. Lähi-idässä ja Kiinan suhteen.


Trumpin tyyli on tarttuvaa. Esimerkiksi Britannian pääministeri May tapasi G20-maiden kokouksen yhteydessä Venäjän Putinin. Käteltiin, vaikka Venäjän sotilastiedustelu oli tehnyt hermomyrkkyiskun Britannian maaperällä vain vuotta aikaisemmin.

Tietysti brittejä ärsyttää tapaamista seurannut voittoa juhliva ilkunta. Mutta ärsyyntyminen ei auta, eikä britit luopuneet mistään tapaamisen kautta.

Suomen linjaan on kuulunut se, ettei selkää käännetä ja kättelemättä jätetä. Putin on käynyt Suomessa ja Niinistö Venäjällä jännitteiden noususta huolimatta ja osittain juuri siksi.

Vierailuihin on liittynyt myös huolta sekä epäluuloa. Onko sovittu jotain sopimatonta? Ei ole. Alituinen ylidramatisointi on strategista tyhjäkäyntiä. Se vie energiaa huolelta, joka on rakentavampi poliittinen tunne.

Kreikkalaiset olivat ovelia. Niin on myös Venäjän johto. Putin on tehnyt useita mestarillisen uhkarohkeita vetoja. Vallannut Krimin ja sekoittanut Yhdysvaltojen vaalit. Jos mittana on Machiavelli, Putin ansaitsee tunnustuksen. Hän on ajanut häikäilemättömästi omaa versiotaan Venäjän kansallisesta edusta.

 

Trump on saanut aikaan käänteen kansainvälis-poliittisessa ilmapiirissä.

Hintalappu on kuitenkin ollut taloudessa ja ihmishengissä mittava.

Euroopan neuvostossa on myös uusi vaihe. Venäjä oli suljettu ulos osasta Euroopan vanhimman ihmisoikeusjärjestön työtä. Osaa Venäjä boikotoi.

Monet suhtautuvat Venäjän täyden eron estäneeseen ”diiliin” epäluuloisesti. Heistä Venäjä pelkästään kieroilee ja huiputtaa. Eurooppa arvoistaan antaa periksi ja uskoo harhaisesti Putinin hyvyyteen.

Olisimmeko niin tyhmiä? En usko, ei ainakaan Suomi. Kyse on pikemminkin siitä, että pitää tuntea, missä Venäjällä mennään. Sen edustajien ajatuksista on syytä olla kärryillä, jotta tulevaan osataan ajoissa varautua ja voidaan vahvistaa vakautta.

Perihuoli motivoi ja viisastuttaa paremmin kuin liberaali ylemmyys, josta nähtynä mikä tahansa vastaantulo näyttää pahojen tekojen hyväksymiseltä. Opimme kaiken aikaa enemmän valtapolitiikan nykyniksikirjasta. Inhorealistisesti lähestyen asiat eivät ole täysin kurjasti.

Kirjoittaja on Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt