”Viimeinen kevät, kun mikä tahansa vaikutti olevan mahdollista Pekingissä” – Taivaallisen rauhan aukion verilöyly uhkaa vaipua unohdukseen

rac

Julkaistu:

Kansan vapautusarmeija vyöryi Pekingin keskustaan 30 vuotta sitten ja avasi tulen kohti kansalaisia. Verilöylyn jälkeen ensimmäisenä länsimaisena ministerinä Kiinassa vieraillut ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen sai niskaansa haukut.
”Taivaallisen rauhan aukio – vuonna 1989 tällä paikalla ei tapahtunut mitään”. Tämä Simpsonit-sarjassa ilmestynyt vitsi saa voimansa siitä, että se on monille kiinalaisille valitettavan totta.

30 vuotta sitten Pekingin Taivaallisen rauhan aukiolle eli Tiananmenille oli kokoontunut kymmeniätuhansia ihmisiä, pääosin opiskelijoita ja työläisiä. Kesäkuun 4. päivän jälkeen sadat tai tuhannet heistä olivat kuolleita. Varmaa lukua ei tiedetä.


Kun panssarivaunut seuraavana päivänä suuntasivat pois aukiolta, mies asettui niiden eteen seisomaan. Ei tiedetä, kuka ”tankkimies” oli tai mitä hänelle tapahtui, mutta hänestä tuli mielenosoittajien ikoni, joka asettui itsevaltaisen valtion panssarivaunukolonnaa vastaan.


  • Lue lisää: Taivaallisen rauhan aukion verilöylystä on kulunut 30 vuotta – Kiina hermostui Yhdysvaltain ulkoministerin puheista
Manner-Kiinassa maan viimeisen suuren demokratialiikehdinnän unohtaminen on ollut tehokasta. Yleistäen voi sanoa, etteivät nuoret kiinalaiset sen paremmin kuin kiinalaiset hakukoneetkaan osaa sanoa, mitä Pekingin keskusaukiolla tapahtui vuonna 1989.

– Kommunistinen puolue käyttämässä sotavoimaa kansalaisia vastaan, sehän ei käy puolueen ideologiaan. Presidentti Xi Jinping seisoo edelleen niiden palikoiden päällä, jotka lyötiin tiukasti kiinni vuonna 1989. Niitä ei vieläkään uskalleta lähteä horjuttamaan, koska silloin koko järjestelmä voisi romahtaa, sanoo kansainvälisen politiikan professori Juha Vuori Tampereen yliopistosta.


Viisi vuotta sitten Tiananmenin tapahtumien 25-vuotispäivänä ulkomaalaisopiskelijoita lähetettiin pääkaupungista satojen kilometrien päähän Sisä-Mongoliaan ”ilmaiselle opintomatkalle”. Tänä vuonna verkkovalvontaa on kiristetty tuntuvasti, ja muun muassa Wikipedia on liitetty estettyjen sivustojen pitkälle listalle. Myös useita kiinalaisaktivisteja pidätettiin ennen vuosipäivää.

– Kiinassa tietysti tiukennetaan kaikkea valvontaa, ja keskustelu verkossa on vielä rajatumpaa kuin yleensä, Vuori toteaa.

Kuohunnan kevät

Vuonna 1989 Kiinassa elettiin Mao Zedongin totalitarismin jälkeistä aikaa. Talous kasvoi ja kauppojen hyllyillä oli Coca-Colaa. Yhtenäiset univormut olivat vaihtuneet yksilöllisiin tyyleihin, ja poliittinen ilmapiiri väreili mahdollisuuksia.

Mielenosoitusten alkuhetkenä pidetään Hu Yaobangin kuolemaa huhtikuun puolivälissä 1989. Hu oli vallasta syrjäytetty uudistusmielinen puoluejohtaja, jonka kuolema tarjosi mielenosoittajille mahdollisuuden poliittisen mielipiteen ilmaisuun.


Hun muistoa kunnioittaneet kymmenettuhannet opiskelijat järjestäytyivät vaatimaan muun muassa vapaampaa lehdistöä ja korruption kitkentää. Opiskelijamielenosoituksia puhkesi ympäri Kiinaa.

– Toivon, tarkoituksellisuuden, mahdollisuuksien, kyseenalaistamisen ja uteliaisuuden ilmapiirin saattoi tuntea Pekingin kaduilla mielenosoitusten aikaan, Pekingissä vaihto-opiskelijana tuolloin ollut Ilaria Maria Sala muistelee Quartzin artikkelissa.

Salan mukaan se oli viimeinen kevät, kun mikä tahansa vaikutti olevan mahdollista Pekingissä.

Demokratian symboli murenee

Mielenosoitukset jatkuivat viikkoja ja muuttuivat välissä nälkälakoksi. Mielenosoittajista tuli yhä ehdottomampia.

– Siinä vaiheessa kun työläiset lähtivät opiskelijoiden liikehdintään mukaan, ylitettiin viimeinen rajapyykki, Vuori sanoo.

Poikkeustilalaki julistettiin Pekingissä laajenevien mielenosoitusten vuoksi toukokuun 20. päivä. Mielenosoittajat jatkoivat Tiananmenin valtaamista ja pystyttivät aukiolle Demokratian jumalattareksi nimetyn patsaan.


Kansan vapautusarmeijan panssarivaunut vyöryivät aukiolle kesäkuun 4. päivä 1989. Armeija avasi tulen kohti aukiolle pyrkiviä ja armeijan etenemistä estäneitä ihmisiä.

– Liityin pakenevien ihmisten joukkoon muutaman kilometrin päässä aukiosta. Kuolleita ja loukkaantuneita kuljetettiin polkupyörien lavoilla, joilla tavallisesti kuljetettiin vihanneksia, Reutersin toimittajana paikalla ollut Guy Dinmore muisteli Financial Timesille.

Arviot kuolleista liikkuvat sadoista ihmisistä tuhansiin. Kuolleiden joukossa oli myös sotilaita, joita mielenosoittajat surmasivat.

Lopulta panssariajoneuvo jyräsi aukiolla seisseen Demokratian jumalattaren. Pekingin kevät oli päättynyt.

Aukion takaisinvaltauksen jälkeen mielenosoitukset tukahdutettiin myös muissa kaupungeissa. Monet aktivistit pakenivat Kiinasta, monet vangittiin.

Talouskasvu vaimensi vapauspyrkimykset

Taivaallisen rauhan aukion mielenosoitusten kaltaista liikehdintää ei ole Kiinassa sittemmin nähty. Yliopisto-opiskelijoille määrättiin pakollinen armeijakoulutus, jossa alettiin korostaa isänmaallisuutta. Nationalismista tuli uusi sosialismi Kiinassa.

Kymmenen vuotta Tiananmenin tapahtumien jälkeen Kiinassa päätään nostanut Falun Gong -oppi tukahdutettiin voimallisesti.

– Tiananmen toimi muistutuksena puoluejohdolle, että tietynlaiseen liikehdintään pitää puuttua, professori Juha Vuori sanoo.

Sitten Kiinan talous kasvoi vuosikausia kaksinumeroisena. Äärimmäinen köyhyys Kiinassa väheni ja keskiluokka kasvoi.


Toisin kuin poliittiset teoriat ennustavat, keskiluokan kasvu ei Kiinassa lisännyt painetta demokratialle, vaan päinvastoin tyytyväisyys kommunistiseen puolueeseen on lisääntynyt.

– Nykyään Kiinassa on mahdollisuus ilmaista itseään suhteellisen vapaasti, ja myös kaikki kulutustuotteet ovat kiinalaisten ulottuvilla. Kuka on valmis vaarantamaan kaiken, jonka on tällä järjestelmällä saavuttanut vain saadakseen jonkin abstraktin vapauden? Se porukka on aika pieni, Vuori sanoo.

Hänen mukaansa kommunistisen puolueen kohtalonkysymys tulevaisuudessa on, miten kommunistinen puolue onnistuu ylläpitämään kansan tyytyväisyyden.

– Kiinan ulkopolitiikan linja on ollut, että ollaan rauhanomaisesti ja vaurastutaan. Presidentti Xin ottama vahvan miehen asema ja kauppasota Yhdysvaltain kanssa vaarantaa sen reseptin, jolla Kiina on vuoden 1989 jälkeen pystynyt menestystään jatkamaan. Jos taloudessa tulee selvä käännös alaspäin, voi se mennä vahvan johtajan piikkiin ja puoluejohtoon voi tulla särö.

Suomi ensimmäinen länsimaa Kiinassa verilöylyn jälkeen

Suomi oli ensimmäinen länsimaa, joka vieraili Kiinassa Taivaallisen rauhan aukion verilöylyn jälkeen. Ulkomaankauppaministerinä toiminut kokoomuksen Pertti Salolainen lähti marraskuussa Pekingiin edistämään pitkään vireillä ollutta metsäteollisuusnäyttelyä.

– Keskustelimme asiasta presidentti Mauno Koiviston kanssa, joka puolestaan oli yhteydessä muutamiin suurvaltojen johtajiin. Suurvalloilta tuli sellainen viesti, että jonkun pitää palata normaaliin päiväjärjestykseen kaupanteossa, Salolainen muistelee STT:lle.

– Suomen metsäteollisuuden näyttely ja seminaari hoidettiin kunnialla kotiin. Sen jälkeen Suomen kauppa Kiinan kanssa kolminkertaistui muutamassa vuodessa.


Suomalaisministeri esitti huolensa Taivaallisen rauhan aukion tapahtumista tavatessaan pääministeri Li Pengin. Salolaisen mukaan hänen viestillään ”ei ollut kovin myönteinen vastakaiku”.

Tästä huolimatta Suomen saapuminen ensimmäisenä länsimaana Kiinaan on ollut symbolisesti merkityksellinen seikka. Kiinassa asia otetaan esiin maiden välisistä suhteista puhuttaessa.

Suomessa ulkomaankauppaministeri sai paljon kritiikkiä niin muista puolueista kuin lehdistöltäkin. Salolaista harmittaa, että hän lähti matkaan muiden pyynnöstä, ja hänestä tehtiin syntipukki.

– Kun tulin takaisin Suomeen, lentokentällä oli suuri määrä televisiokameroita ja lehtimiehiä, jotka suurin piirtein haukkuivat minut maan rakoon sanomalla, että olin polkenut ihmisoikeuksia. Olin ainoastaan toteuttanut hallituksen ja presidentin politiikkaa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt