Kommentti: EU-kärkiehdokkaista yksi nousi muiden yläpuolelle – silti ketään ei välttämättä valita komission johtoon

Julkaistu:

KOMMENTTI
Suora televisioväittely oli kuin Eurovision laulukilpailujen finaali, kirjoittaa erikoistoimittaja Jouko Juonala.
EU-puolueryhmittymien kärkiehdokkaiden televisiodebatissa keskiviikkoiltana oli suuren spektaakkelin tuntua, vähän niin kuin laulukilpailujen finaalissa ensi viikonloppuna. Suora puolitoistatuntinen kuvattiin europarlamentin istuntosalissa, sinisissä valoissa. Alussa ja lopussa soi kaikkien tuntema Eurovision tunnusmelodia, tiedättehän, Charpentierin Te Deum 1600-luvun lopulta. Eurooppa on maapallon vanhan sivistyksen kehto, jos Kiinaa, Intiaa ja Lähi-idän hedelmällistä puolikuuta ei oteta huomioon.

Debatissa katsottiin, kuka kärkiehdokkaista voisi olla hyvä komission seuraavaksi puheenjohtajaksi. Innostavin heistä oli ehdottomasti sosiaalidemokraattiryhmän Frans Timmermans, jolla oli pokkaa asettaa ilmastonmuutoksen torjunta asialistan kärkeen, jos hänet valitaan. Hän on tanakka, kalju, keski-ikäinen mies – se on varmaan imago-ongelma – mutta voimakas persoona, nopeaälyinen ja hyvä debatööri. Vieressä seissyt keskustaoikeistolaisen EPP-ryhmän kärkiehdokas Manfred Weber ei pystynyt vastaamaan Timmermansin haasteeseen.

Naisehdokkaita on kaksi: Tanskan ”Birgitte Nyborg” eli Margrethe Vestager, monissa jättiläisyhtiöiden vastaisissa taisteluissa kovettunut nykyisen komission kilpailukomissaari. Vestager nosti hienosti esille sen, että EU puhuu tavalla jota kansa ei ymmärrä. EU:n toimintaa ja merkitystä ei tajuta, koska se kätkeytyy karmean salakielen ja kirjainlyhenteiden taakse. Kuka enää muistaa, mikä on GDPR? Tästä 12 pistettä Vestagerille.

Vihreiden Ska Keller on nuorekas, hyvä esiintyjä, joka toi mieleen vuoden 1968 opiskelija-aktivistit. Vallankumousta Keller ei kuitenkaan tee, vaikka hän onkin naimisissa entisen radikaalin Markus Draken kanssa. Moni muistaa vielä, että Drake kakutti Maailmanpankin silloisen pääjohtajan James Wolfensohnin vuonna 2001.

Lue lisää: Eurovaalien kärkiehdokas nosti Suome esimerkiksi vaalitentin kiperässä kysymyksessä

EU-vastaiset populistit puuttuivat väittelystä. He olisivat varmasti tuoneet keskusteluun ruutia. Kansallismielisiä edusti ECR-ryhmän spitzenkandidat, tshekkipoliitikko Jan Zahradil. Hän muisteli kommunismin valtakautta ja perusteli sillä, että keskisen Itä-Euroopan maat haluavat pitää kiinni kansallisesta suvereniteetistaan. Ne eivät koskaan enää halua alistua ylikansallisen keskusvallan tyranniaan. Halloo, herra Zahradil: Bryssel ei ole Moskova, joka komensi miehittäjät Prahaan 1968.

Väittelyn ainoa ranskanpuhuja oli vasemmiston ehdokas Nico Cue, entinen metallityömies, jonka perhe pakeni Francon diktatuuria Espanjasta Belgiaan. Cue oli kuin pehmeä ay-nallekarhu, jolla oli sanoma: lopettakaa tiukan talouskurin politiikka, joka on kuristanut eteläisen Euroopan lähes hengiltä. Siinäpä viesti. Hyvinvoinnin rahoittaminen lainoin on kuin investointi tulevaisuuteen, jos lainarahan käyttää viisaasti. Punaista, mutta totta? Tähän eivät pohjoisen luterilaiset usko.

Ketään näistä kuudesta ei välttämättä valita EU-komission puheenjohtajaksi. Valinnan tekevät lopulta jäsenmaat. Olisiko esimerkiksi Angela Merkel kiinnostunut tehtävästä? Tai brexit-neuvotteluissa ansioitunut Michel Barnier? Vahvoja nimiä kumpikin.

Lopuksi tyrmistyttävä uutinen.

Yli puolet eurooppalaisista uskoo, että EU todennäköisesti romahtaa kasaan seuraavan sukupolven aikana. Tämä käy ilmi tuoreesta kyselystä, jonka on teettänyt ajatuspaja ECFR. Kysely tehtiin Ranskassa, Saksassa, Belgiassa, Italiassa, Hollannissa, Itävallassa, Slovakiassa, Romaniassa, Kreikassa, Tshekissä ja Puolassa.

Jopa kolmannes vastaajista Ranskassa ja Puolassa uskoi, että aseellinen konflikti Euroopassa on mahdollinen. Siis sota.

Samaan aikaan tuore eurobarometri kertoo, että kahdella kolmanneksella eurooppalaisista on myönteisiä ajatuksia EU:sta. Unionin suosio on korkeimmillaan sitten vuoden 1983. EU nähdään arvokkaana, sillä yhtenäisenä blokkina se voi vastustaa Yhdysvaltojen ja Kiinan vaikutusvaltaa ja selvitä taloudellisen epävarmuuden ajasta.

Nämä tulokset ovat hämmentävän ristiriitaisia. EU:ta arvostetaan, mutta silti siihen ei uskota. Todennäköisesti sitä ei myöskään ymmärretä.

ECFR-ajatuspajan mukaan ensi viikon eurovaaleissa on jopa 100 miljoonaa äänestäjää, jotka eivät vielä tiedä, ketä he äänestäisivät vai äänestäisivätkö ollenkaan. Vielä on reilu viikko aikaa herättää nämä potentiaaliset nukkujat, mutta vaikeaa se on. Koko Euroopan kokoiset asiat ovat isoja, ja niin on EU:kin. Näitä möhkäleitä on hankala hahmottaa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt