Näin radikaalioikeisto rakentaa jytkyä eurovaaleihin – mukana myös perussuomalaiset: ”Kykyä halvauttaa päätöksenteko EU:n ytimessä”

Julkaistu:

IS selvitti tulevien eurovaalien kohtalon kysymyksiä: Marine Le Pen, Matteo Salvini, Geert Wilders ja kumppanit haluavat myllertää EU:n uusiksi, ja perinteiset puolueet taistelevat paikoistaan 26. toukokuuta.
Marine Le Penillä on pitänyt viime viikot kiirettä.

Ranskan äärioikeiston kansallisen liittouman johtaja on matkustanut ympäri Eurooppaa, poseerannut maanosan tunnettujen EU-kriitikoiden ja maahanmuuton vastustajien kanssa, tehnyt pistokäyntejä maihin, joissa oikeistopopulistit ovat olleet nousussa, ja innostanut aatetovereitaan Euroopan vaalikevään suurimpaan ponnistukseen, europarlamentin vaaleihin.

Toissa viikolla Le Pen hyppäsi Prahassa lavalle yhdessä Hollannin äärioikeistojohtajan Geert Wildersin ja Tshekin islaminvastaisen SPD-puolueen Tomio Okamuran kanssa tilaisuudessa, jonka järjesti kansallismielisten puolueiden yhteenliittymä MENF. Heti seuraavana päivänä Le Pen vieraili Kööpenhaminassa oikeistopopulistisen Tanskan kansanpuolueen vieraana maan parlamentissa.


Viime viikolla Le Pen ehätti Bulgariaan paikallisen äärioikeiston ja MENF:n yhteistilaisuuteen, ja 5. toukokuuta hän vieraili Brysselissä äärioikeistolaisen Vlaams Belangin puheenjohtajan Tom Van Griekenin vieraana. Tiistaina 14.5. Le Pen lentää Viroon, jossa oikeistopopulistinen, maahanmuuttovastainen EKRE-puolue on vastikään raivannut tiensä maan hallitukseen.

Kaikissa tilaisuuksissa Le Penin viesti on ollut kutakuinkin sama.

– Oikeistopuolueina me olemme pitkään olleet eristyksissä Euroopassa, Le Pen julisti Brysselissä.

– Nyt meillä on tilaisuus muuttaa Eurooppaa sisältäpäin.

– Eläköön suvereenien kansakuntien Eurooppa, hän huudatti yleisöä aiemmin Prahassa.

Myös Italian sisäministerillä, Lega-puolueen johtajalla Matteo Salvinilla on ollut kalenteri täynnä eurovaaleja, tosin pääasiassa kotimaassa. Huhtikuun alussa hän kuitenkin poseerasi Le Penin kanssa Pariisissa Twitter-kuvassa, joka julisti: ”Olemme valmiit voittamaan eurovaalit yhdessä”.

Toissa viikolla Salvini ehti vierailulle Unkarin Viktor Orbanin luo. Orbanin kansallismielinen Fidesz-puolue flirttailee avoimesti mahdollisuudella, että se hyppäisi Salvinin kelkkaan pois keskustaoikeiston EPP:stä, parlamentin suurimmasta ryhmästä.

Milanoon 8. huhtikuuta Salvini oli kutsunut tukun eurooppalaisia kansallismielisiä puolueita. Kutsuun vastasivat Saksan oikeistoradikaalin AfD:n johtaja Jörg Meuthen sekä Tanskan kansanpuolue ja Suomen perussuomalaiset, edustajanaan eurovaaliehdokas Olli Kotro. Milanon lehdistötilaisuudessa esiteltiin Salvinin ja kumppaneiden iskulause eurovaaleihin englanniksi, italiaksi, saksaksi, tanskaksi – ja suomeksi. Se kuului: Kohti terveen järjen Eurooppaa. Kansat nousevat.

Mikäli Le Penin ja Salvinin toiveet toteutuvat, kansat nousevat 26. toukokuuta ja äänestävät äärioikeiston, kansallismieliset, oikeistopopulistit, EU-kriittiset – millä nimellä heitä haluaakaan kutsua – murskavoittoon europarlamentin vaaleissa. Se voisi tarkoittaa radikaalia muutosta EU:n päätöksentekoon ja tulevaisuuteen.

– Teemme töitä kohti uutta eurooppalaista unelmaa, Salvini julisti Milanon tapaamisessa.


Kansallismieliset puolueet ovat mittausten mukaan valtaamassa jopa kolmasosan 751-paikkaisesta EU-parlamentista. Vaalituloksen ennakoidaan lisäksi pirstovan parlamentin puoluekenttää hajanaisemmaksi, jolloin vanhojen puolueiden yhteistyö olisi vaikeampaa. Mikäli EU-kriittiset haluavat käydä hankaliksi, siihen on entistä paremmat mahdollisuudet.

– Iso kysymys on tietenkin se, kykenisivätkö kansallismieliset yhteistyöhön edes heille tärkeissä kysymyksissä, sanoo Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskuksen johtaja Juhana Aunesluoma.

Puolueilla on omia kansallisia tavoitteitaan. Salvini haluaisi maahanmuuttokysymyksessä EU:lta solidaarisuutta, mikä taas ei kiinnosta muiden maiden kansallismielisiä tippaakaan. Ruotsidemokraatit on torjunut yhteistyön, koska ei hyväksy Salvinin ja Le Penin avointa Venäjä-mielisyyttä ja vaatimusta pakotteiden purkamisesta. Puolan Laki ja Oikeus -puolue jättäytynee pois samasta syystä. Viron EKRE suhtautuu Le Peniin varauksella Venäjä-kannan sekä myös tämän homoliittomyönteisyyden vuoksi.

Erimielisyyksien vuoksi Venäjä-kysymyksestä on pääasiassa vaiettu, ja esimerkiksi perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-Aho sanoi IS:lle tällä viikolla, että puolueen linja Venäjän suhteen pitää: se vaatii edelleen Venäjän vetäytymistä Krimiltä.

Sanasta kansallismielinen juontuu yksi selkeä yksimielisyys mukana olevien kesken. Kansallismielisille, nationalisteille, EU ei edusta tulevaisuutta, koska se tarkoittaa ylikansallista päätöksentekoa ja vallan osittaista luovuttamista Brysseliin. Vaikka kansallismieliset puhuvat vaikuttamisesta EU:hun sisältä päin, Juhana Aunesluoma pitää tätä vain tilapäisenä ilmiönä.

– He ovat tehneet taktisen valinnan, että eivät ainakaan lyhyellä tähtäimellä aja EU:n hajottamista tai euroalueesta eroa. Mutta en usko, että tämä pitkän aikavälin tavoite on muuttunut mihinkään, Aunesluoma lataa.


Kohtalon vaalit. Siitä on monessa mielessä kyse sunnuntaina 26. toukokuuta. Vaikka Euroopan kansallismieliset eivät olisikaan niin sanottu viides kolonna, joka pyrkii toimimaan EU:ta vastaan sen sisältä, pe­lissä on isoja asioita. Aunesluoma luettelee:

– Globaalit voimasuhteiden muutokset, kun Kiina vahvistuu ja ilmassa on voimakkaita jännitteitä. Kansalaisten huoli ilmastonmuutoksesta ja muun muassa maahanmuuttoon liittyvät ongelmat heti EU:n ulkorajojen takana esimerkiksi Afrikassa, Ukrainassa ja Turkissa.

Eli samaan aikaan kun EU:n olisi kyettävä vastaamaan historiansa ehkä suurimpiin haasteisiin, kansallismieliset haluavat tehdä unionin keskusvallasta heikomman.

Jotkut asiantuntijat korostavat, että uhkaa ei ole syytä liioitella. Toiset maalaavat synkempää kuvaa.

– Heidän kykynsä halvauttaa päätöksenteko EU:n ytimessä vaikeuttaisi Eurooppa-myönteisten yrityksiä vakuuttaa, että EU voi uudistua. EU elää tässä tilanteessa laina-ajalla, kirjoittivat European Council on Foreign Relations -ajatushautomon tutkijat Susi Dennison ja Pawel Zerka.







Kun Salvini ja Le Pen liittolaisineen tavoittelevat jytkyään, niin sanottujen perinteisten puolueliittoutumien kärkinimet käyvät torjuntataistelua.

Tärkeimmät vaalidebatit ovat vielä edessä, mutta keskustaoikeiston Manfred Weber, sosialistien Frans Timmermans, liberaalidemokraattien Guy Verhofstadt ja vihreiden Ska Keller ottivat toissa viikolla yhteen väittelyssä Firenzessä. He ovat nyky-EU:n kasvoja ja samalla muodollisesti kärkiehdokkaita myös EU-komission uudeksi puheenjohtajaksi.


Timmermans, Hollannin entinen ulkoministeri, varoitti, että EU voi olla hajoamisen partaalla, jos kansalaisten huoleen toimeentulostaan ei pystytä vastaamaan.

– Jos mokaamme tämän, kukaan meistä ei voi katsoa lapsiamme enää silmiin.

Muut ehdokkaat myötäilivät. Keskustelu ei paljastanut suuria mielipide-eroja myöskään suhtautumisessa ilmastonmuutokseen tai ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Sen sijaan yksi silmiinpistävä yhdistävä tekijä löytyi: kaikki olivat sitä mieltä, että EU:ssa valtaa olisi siirrettävä yhä enemmän komissiolle ja parlamentille, pois hallitustenväliseltä Eurooppa-neuvostolta. Vain näin voitaisiin taata sujuva päätöksenteko isoissa kysymyksissä, kun yksi jäsenmaa ei kykenisi torppaamaan hankkeita.

Tämä on juuri päinvastaista, mitä kansallismieliset ajavat.


He eivät olleet edes vastanneet kutsuun osallistua debattiin. Vaalikamppailu eurooppalaisten äänistä käydään muualla, jäsenmaiden toreilla ja sosiaalisessa mediassa.

Euroehdokkaat ovat maanosan laajuisesti moninainen värikäs joukko, ja erilaiset vaalitavat leimaavat vaaleja. Niin sanotun listavaalin maissa kärkiehdokkaiden ei periaatteessa tarvitsisi edes kampanjoida, koska pelkkä puolueen kannatus takaa, että he pääsevät ensimmäisenä parlamenttiin.

Yksi mielenkiintoisimmista ehdokkaista lienee Silvio Berlusconi. 82-vuotias skandaalimiljardööri ja ex-pääministeri ilmoitti paluustaan politiikkaan tammikuussa sen jälkeen, kun hänelle rötöstelyn takia langetettu kielto toimia julkisessa virassa oli viime vuonna kumottu. Berlusconin Forza Italia ei ole enää entisissä voimissaan, kuten ei sairastellut miljardöörikään, mutta todennäköinen läpimenijä kuitenkin. Berlusconi on myös puhunut oikeiston yhteistyöstä äärioikeiston kanssa, mutta ei ole tiettävästi aikeissa jättää keskustaoikeiston EPP-ryhmää.


Näkyvistä äärioikeistojohtajista on itse ehdolla europarlamenttiin vain Jörg Meuthen, 57-vuotias EU- ja ilmastonmuutoskriitikko, joka vastikään vaalitilaisuudessaan ihmetteli pilkalliseen sävyyn ruotsalaisen 16-vuotiaan ilmastoaktivistin Greta Thunbergin saavuttamaa suosiota.

Italiassa Salvinin Legaa edustavat taloustieteilijä Antonio Rinaldi sekä Francesca Donato, jotka haluavat Italian irti eurosta. Ranskan kansallisen liittouman listan kärkinimi on vain 23-vuotias puolueen entinen lehdistöedustaja Jordan Bardella, Le Penin suojatti, jolle sovitellaan jo hänen seuraajansa viittaa tulevaisuudessa.


Tällä viikolla ratkesi, että eurovaalipakkaa hämmentää myös Britannia, joka joutuu osallistumaan vaaleihin epäonnistuneen brexitin takia. Mittausten kärkeä saarivaltiossa kolkuttelee brexit-veteraani, oikeistopopulisti Nigel Farage, joka on perustanut uuden oman puolueen. Sen nimi on Brexit. Mikäli Britannian ero EU:sta ja sitä myöten europarlamentista vain lykkääntyy, myös Farage istahtaa päättämään EU:n asioista uuden toimikauden aluksi 2. heinäkuuta.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt