Kun isä ampui 26-vuotiaan Fadimen, Ruotsi teki yli miljardin kruunun satsauksen – palkittu aktivisti löytää silti ongelmia

Fadime Sahindalin murha nosti kunniaan littyvän väkivallan vuosituhannen alussa isoksi keskustelun aiheeksi Ruotsissa.

Fadime Sahindalin (vas.) murha nosti kunniaan littyvän väkivallan isoksi keskustelun aiheeksi Ruotsissa. Vuonna 2001 ihmisoikeusaktivisti Sara Mohammad perusti Ruotsiin kunniaan liittyvän väkivallan vastaisen järjestön GAPF:in

11.5.2019 9:58

Ruotsissa havahduttiin kunniaan liittyvän väkivallan vakavuuteen vuosituhannen alussa, kun nuori, 26-vuotias kurdinainen Fadime Sahindal joutui isänsä murhaamaksi. Murhan motiivina oli se, ettei Fadimen isä hyväksynyt tyttärensä poikaystävää ja tapaa elää. Poikaystävä oli kuollut vuonna 1998 auto-onnettomuudessa, mutta tammikuussa 2002 isä ampui tyttärensä.

Tapausta surtiin Ruotsissa laajasti. Muistotilaisuuteen saapui kaksi tuhatta ihmistä, ja yli tuhat ihmistä seurasi hetkeä kaiuttimien välityksellä kirkon ulkopuolella, vieläkin suurempi joukko kodeistaan Ruotsin television ja radion välityksellä. Myös kruununprinsessa Victoria kunnioitti tilaisuutta läsnäolollaan. Fadime haudattiin poikaystävänsä viereen.

26-vuotias Fadime Sahindal murhattiin Ruotsissa vuonna 2002. Fadimen murhasi hänen oma isänsä. Tapaus nosti kunniaan liittyvän väkivallan osaksi laajempaa julkista keskustelua Ruotsissa. Traagisesta tapahtumasta kirjoitettiin myös kansainvälisesti.

Väkivalta oli alkanut jo paljon ennen surmatekoa. Uhrin isä ja veli olivat saaneet neljää vuotta aikaisemmin tuomion Fadimen pahoinpitelystä ja uhkailusta. Tapaus ei suinkaan ollut ainoa laatuaan Ruotsissa. Aiemmin paljon huomiota kerännyt tapaus oli Pela Atroshin murha. 19-vuotias Atroshi surmattiin Pohjois-Irakissa, kun hän oli vierailemassa sukulaistensa luona.

Poliisi ilmoitti vastikään, että Helsingin Pohjois-Haagassa tapahtuneen kaksoismurhan yritys viittaa kunniaväkivaltaan. Ilta-Sanomat kertoi perjantaina afgaanitaustaisen Eva Tawasolin kokemasta henkisestä ja fyysisestä kunniaväkivallasta, jota Tawasoli kohtasi jo hyvin nuorena päätettyään olla käyttämättä huntua.

Tawasoli yritti itsemurhaa pakkoavioliiton pelossa, mutta sai lopulta apua Monika-Naisten turvakodista. Monika-Naiset on järjestö, joka edistää maahanmuuttajataustaisten naisten tasa-arvoista asemaa ja osallisuutta Suomessa sekä ennaltaehkäisee naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Noin 50 naista hakee vuosittain apua järjestöltä.

Ruotsissa ilmiöön tartuttiin Fadimen tapauksen seurauksena vakavasti. Ihmisoikeusliiton tekemässä selvityksessä Kunniakäsitykset ja väkivalta – selvitys kunniaan liittyvästä väkivallasta ja siihen puuttumisesta Suomessa, kerrotaan, että vuonna 2007 Ruotsissa valmistui toimintaohjelma, jossa tartuttiin muun muassa kunniaan liittyvään väkivaltaan.

Ohjelmaa varten varattiin yli miljardi kruunua. Varoja käytettiin esimerkiksi ehkäisevään työhön, uhrien suojeluun, oikeusjärjestelmän kehittämiseen ja väkivallantekijöiden kanssa tehtävään työhön. Tätä nykyä Ruotsin Poliisihallituksen kontolla on huolehtia siitä, että poliisilla on kyky tunnistaa kunniakäsityksiin liittyviä rikoksia, sosiaalipäivystys taas vastaa kriisipäivystyksestä ja naisten turvakodeista. Syyttäjänvirasto puolestaan huolehtii henkilöstönsä koulutuksesta asiasta, ja Opetushallitus kouluttaa rehtoreita.

Vuonna 2001 ihmisoikeusaktivisti Sara Mohammad perusti Ruotsiin kunniaan liittyvän väkivallan vastaisen järjestön GAPF:in. Nimi juontaa lauseeseen glöm aldrig Pela och Fadime, älä koskaan unohda Pelaa ja Fadimea.

Mohammad on kysytty luennoitsija Ruotsissa. Hän on nähnyt pitkän uransa aikana muutoksen siinä, miten yhteiskunta huomioi väkivallan vaarassa olevat ihmiset, vaikka parannettavaakin olisi: samalla, kun Ruotsi tukee rahallisesti kunniaväkivallan vastaista työtä, ilmiö pysyy sinnikkäästi maassa. Yhdeksi onnistumiseksi Mohammad kuitenkin nostaa sen, että lapsiavioliitot kiellettiin lailla vuonna 2014.

Vuonna 2012 Sara Mohammadille myönnettiin Ingemar Hedenius -palkinto, joka myönnetään humanistisen elämänkatsomuksen edistämiseksi tehdystä työstä.

– Koemme kuitenkin, että Ruotsi olisi voinut työskennellä paremmin ja tehdä enemmän työtä kunniaväkivaltaa vastaan, hän sanoo.

Järjestössä ollaan kyllästytty konkretian puutteeseen.

– Olemme kyllästyneet kuulemaan, mitä teemoja kenelläkin on Fadime-päiviksi joka vuosi. Teemamme oli tänä vuonna ’sanoista tekoihin’.

Mohammadin mukaan rikokset ja väkivallanteot ovat muuttuneet vuosien saatossa entistä raaemmiksi. Hän pitää ristiriitaisena sitä, miten keskenään erilaisia toimijoita valtio tukee ongelman vähentämiseksi.

– Ei voi antaa toisella kädellä rahaa meille ja toisella perinteisille ryhmille, organisaatioille, jotka ylläpitävät kunnianormeja.

Mohammadin mukaan Ruotsin sosiaalihuollossa asioista päätetään perhelähtöisesti. Hän pitää käytäntöä monessa tapauksessa vaarallisena, ja henkilö, joka tukeutuu sosiaaliviranomaisiin, on todennäköisesti yrittänyt jo keksiä muita keinoja ongelman ratkaisemiseksi itsenäisesti kotona. Fyysistä ja raakaakin väkivaltaa on saattanut joutua kokemaan pitkään, samoin kontrollointia.

– Perhe ei ole aina paras, jos perhe on uhannut.

Mohammadin mukaan moni järjestö puhuu kunniaväkivallasta varovaisesti. Hän korostaa, että kaikissa ihmisryhmissä on edistyksellisiä ihmisiä, mutta kunniakulttuurilla on joka tapauksessa paljon uhreja, jotka jäävät ilman apua. Mohammadin näkemyksiä on arvosteltu, mutta kriittiset ulostulot ovat myös GAPF:in tavaramerkki. Heidän edustajiaan halutaan tavata aina pääministeriä ja muita kärkipoliitikkoja myöten.

Ihmisoikeusaktivisti rohkaisee järjestöjä kritisoimaan päättäjiä, jos yhteiskunta ei suojele ihmisiä, jotka ovat vaarassa joutua kunniaväkivallan uhriksi.

Ilmiössä ei ole kyse yksin fyysisestä väkivallasta tai henkirikoksista. Mohammadin mukaan ei ole lainkaan tavatonta, että yhteisöjen jäseniä kontrolloidaan. Kontrollointi voi olla esimerkiksi sitä, ettei yhteisön jäsen saa valita itse, kenen kanssa on parisuhteessa, mikä tuli kyseeseen esimerkiksi Fadimen kohdalla.

Kun huomaa, että joku on jo kokenut kunniaan liittyvää väkivaltaa, Mohammad neuvoo tarjoamaan pitkäjänteistä tukea ja kääntymään sellaisen ihmisen puoleen, jolla on tietoa tai ammatillista ymmärrystä kunniaväkivallasta ja etsimään luotettavan ihmisen, jonka keskustella.

– Kontaktihenkilön täytyy olla sellainen, johon voi luottaa sataprosenttisesti. Se voi olla kuraattori koulussa, se voi olla naapuri, josta on ollut fantastista tukea, se voi olla henkilö ihanteellisessa järjestössä, joka tuntee tämän kysymyksen.

Yhdeksi tärkeäksi ratkaisuksi ongelman ehkäisemiseksi Mohammad ehdottaa äitien kouluttamista. Koulutus lisää osallisuutta yhteiskunnassa.

– Äideillä voi olla paljon valtaa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?